Kirjoiota runo otsikolla, Kamalaa, mieheni on vaiennut

siis kirjoita

Kamalaa, mieheni on vaiennut

Sanomalehti mua aamiaispöydässä tuijottaa, pyydän ojentamaan suolaa

lehden takaa ojentui käsi, sanaakaan sanomatta suolan lykkäsi.

Puen lapset valmiiksi puistoon.

Huhuilen: "me mennään nyt". Ei vastausta, kohta kyllästyn toistoon.

Pihalta palataan, joku kumma sohvalla mököttää. Mies se on, vieläkin hiljaa kököttää.

Syödäänkö tänään ruoaksi perunaa? Aivan sama, en vastausta saa.

Illalla Pikku-Tytti riemuissaan hyppi, isän kaulaan itsensä ripusti.

"Rakastan sua iskä!" Tytti toitotti, vastaukseksi isä vain murahti.

Alan kyllästyä hiljaisuuteen, alkaa nalkutus. Ei vastausta, viimein tajuan: mieheni on vaiennut.