Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri saa kaiken
06.03.2013 |
Lapseni neljäsluokkalainen kaveri saa kaiken mitä keksii pyytää vanhemmiltaan. Hän on ainoa lapsi ja syntynyt iäkkäämmille vanhemmille. Viime viikolla hän sai tuliterät lasketteluvälineet, vaikka ei ole koskaan edes lasketellut ja tänään lapseni kertoi, että poika saa 270 euroa maksavan skuutin. Viime viikolla meillä siis kinuttiin laskettelusuksia ja tänään tuota skuuttia. Huoh. Todella vaikeaa, kun tilanne on käsillä. Yritän selittää lapselleni, ettei kaikkea voi saada, mutta kun kaveri on lapsen kanssa joka päivä, tilanne on todella vaikea. Mitä tekisitte? Keskustelisitteko tuon lapsen vanhempien kanssa- oikeastaan sitä ei voi tehdä, eihän se minulle kuulu, jos hemmottelevat lapsensa pilalle, mutta toisaalta taas- niin, en tiedä mitä tehdä. Meillä ei ole varaa ostaa kaikkea ja vaikka olisi, en ostaisi.
Kommentit (24)
Sekä lasketteluvälineet että skuutti ovat ihan järkeviä, liikunnallisia hankintoja. Hinta taasen voi olla kyseisellä perheelle ns. sivuasia, jos siis rahaa on.
Sinullehan ei oikeastaan kuulu, mitä muut hankkivat lapsilleen. Sinun tehtäväsi on selittää omallesi, että teillä ei ikävä kyllä ole varaa hankkia ihan kaikkea.
Meillä omille lapsille on selitetty tarvittaessa, että ikävä kyllä meillä ei ole nyt tuollaiseen varaa. Ihan hyvin on mielestäni mennyt perille. Hankimme tarvittavia asioita, mutta esim. lasketteluvälineisiin meillä ei ole varaa. Tosin jos olisi, ilman muuta hankkisin :).
"Kuule kulta, mäkin hankkisin sulle kyllä laskettelusukset, jos olisi rahaa. Mutta kun meillä ei ikävä kyllä ole, kun sitä rahaa tarvitaan muihin asioihin nyt" on toiminut meillä ihan ok. Tosin siis lasketteluvälineitähän saa käytettynäkin :-), mutta meillä ei ole rahaa niihin hissilippuihinkaan...
Ihmisillä on erilaisia tuloja, sen kanssa on vaan opittava elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa sanoisin omille lapsilleni, että mitäs valitsivat tämmöisen köyhän äidin, jolle syntyivät. Ja sitten vähän vakavammin aiheesta.
Ei se ole toisen vika, että on syntynyt perheeseen, jossa on rahaa käytettäväksi. Ei se kerro elämän menestyksestä mitään, kaveri voi olla parikymppisenä pikavippikierteessä. Tai sitten se on sinun lapsesi.
Kyllä rahasta voi puhua, lapsillekin. Siitä, että kaikkea tavaraa ei tarvitse omistaa. Että onni on muutakin kuin omistamista, plaa plaa plaa. Pieni mieli ei ehkä ymmärrä, mutta sitä se vanhemmuus on.
Melko hyvät tulot on meilläkin mutta ei sentään 500€ laitta kahden viikon sisällä kuitenkaan vaikka kuinka olisi liikuntaharrastuksia.
Samaa mieltä kakkosen kanssa. Se on elämää. Toisilla on antaa enemmän tavaraa, toisilla jotain muuta. Olen sanaton tähän sinun aloitukseen. Miksi ihmiset ovat niin katkeria toisten menestyksestä ja rikkauksista?
kahden pienen lapsen opiskelija äiti
Ilman muuta kannattaa ottaa yhteyttä ja sanoa, että koska me olemme tehneet elämässämme vääriä valintoja eikä meillä ole rahaa, niin teidänkään lapselle ei saa ostaa sitä, mitä se tahtoo. Kyllä lasten tulee olla tasa-arvoisia eikä se sovi, että töitä tekevien vanhojen vanhempien lellikkilapsi saa enemmän kuin kahden työttömän luuserin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lisää vielä: 2:n "Se on sitä ihmiseksi kasvamista" oli minusta hyvin sanottu. Sitähän tuo on, ihan oikeasti kasvattavaa. Kannattaa oppia se, että kaikkeen ei ehkä itsellä ole varaa ja opetella myös olemaaan olematta siitä kateellinen :).
Meillä lasten kasvaessa on tullut eteen myös niitä tilanteita, joissa kamu pääsee vuodeksi vaihto-oppilaaksi (juu, ei ole rahaa meillä sellaiseen) tai että kamu saa ajokorttirahat kotoa (ei siihenkään) tai että kamu saa ajokortin saatuaan valita 15 tuhannen euron arvosta auton itselleen (juu, ei todellakaan :)...). Meillä puolestaan on monta lasta ja pienehköt tulot. Lapsista on silti kasvanut ihan tasapainoisia ihmisiä :-), jotka onneksi osaavat arvostaa niitä asioita, mitä meillä oli antaa. (= rakastavat vanhemmat, ihan mukava tavis koti - kylläkin pinta-alaltaan pieni - aikaa vanhemmilta ja hyvät välit sisaruksiin)
Öööö.... kuten viestissäsi jo totesitkin, ei sulla ole mitään oikeuksia eikä mahdollisuuksia puuttua asiaan mitenkään. Jos jotkut vanhemmat haluavat ostaa lapselleen jotain tai jos joillakin on varaa elää leveämmin, niin voi voi. Ei meilläkään voida kaikkea ostaa, vaikka ollaanki keskituloisten yläpuolella. Meillä on kuitenkin kolme lasta ja iso laina. Joillakin lasten kavereilla ei ole oikein koskaan varaa tehdä mitään (ei siis reissata, lasketella, käydä huvipuistoissa, harrasteta jne), mutta meillä tehdään tuollaisia asioita. Toisaalta taas joku on rikkaammasta perheestä ja siellä ostellaan lapsille enemmän tavaraa ja matkustellaan ehkä enemmän. Ei se meiltä pois ole. Lapsille sitten kerrottan tosiasiat: toisilla on enemmän rahaa ja toisilla vähemmän. Piste. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko lapsi oikeesti saanut , jotkut valehtelee kavereilleen
Sullla on se ongelma. Mulle jos tulisit heittämään jotain meidän ostamisista niin sanoisin ettei se sulle kuulu. Munkin pojilla on kaikkea, mutta matkoihin ulkomaille ei ole rahaa ja sen kanssa on vain elettävä. Muutoin hemmottelen poikia sisustuksella ja elektroniikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 17:44"]
Sullla on se ongelma. Mulle jos tulisit heittämään jotain meidän ostamisista niin sanoisin ettei se sulle kuulu. Munkin pojilla on kaikkea, mutta matkoihin ulkomaille ei ole rahaa ja sen kanssa on vain elettävä. Muutoin hemmottelen poikia sisustuksella ja elektroniikalla.
[/quote]
Tuota noin: jos on varaa hankkia "kaikkea" ja hemmotella sisustuksella ja elektroniikalla, niin eikös ne rahat voisi säästää ulkomaan matkaankin? Eri asia toki, jos ei edes halua matkustella, vaan mieluummin hankkia sitä "kaikkea".
(Mulle tulee tämä sama aina mieleen ikisen vanhasta Hectorin biisistä, jossa poika hankkia tyttöystävälleen "sukkaa, kukkaa, vaan rahnat ei riittänyt sormukseen". Kun säästää jostain, jää rahaa siihen isompaan.)
Ei se mitään pilalle hemmottelua ole, jos lapsi saa leluja ja harrastusvälineitä. Ei kannata omaa lasta kasvattaa kateelliseksi, ja kannattaa kertoa, että toisilla on varaa ja toisilla ei ja se pitää vaan hyväksyä. Minä kyllä ostan pojalleni paljon kaikkea, mitä sitä rahaa säästelemään perinnöksi, kun voi antaa eläessään. Emmekä ole edes hyvätuloisia, mutta menoja sen verran vähän, että ylimääräistä jää reippaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännä asia voitokseksi. Lapsellasi on nyt tuhannen taalan paikka oppia sietämään pettymyksi, kateutta ja muita hankalia tunteita. Äitinä sinun tehtäväsi on auttaa häntä tässä kehitystehtävässä. Se ei ole kivaa duunia, mutta osa vanhemmuuden pakettia.
Omallakin lapsellani on - ja on yhä - tällainen kaveri. Aluksi hänen oli vaikea katsoa vierestä, miten kaveri (tutustuivat alasteen viidennellä luokalla) sai kaiken, mutta aika pian hän alkoi itsekin ajatella, ettei moisesta touhusta seuraa mitään hyvää.
Miten joku edes ajattelee menevänsä keskustelemaan asiasta jonkun vanhemman kanssa?
Mitä ajattelit sanoa? Siis ihan oikeesti?!
Aina tulee olemaan tilanteita, jossa kaveri saa jotain enemmän kuin itse, se vaan on opittava hyväksymään.
En voi mennä sanomaan naapurille, että ei se voi maalata taloaan, kun meillä ei nyt satu olemaan varaa samaan tai se ei voi vaihtaa uutta autoa, kun meitä alkaa harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kerroin naapurille, ettei ne voi tehdä keittiöremppaa, kun meillä ei ole rahaa samaan ja ne sitte uskoi mua....
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 17:44"]
Sullla on se ongelma. Mulle jos tulisit heittämään jotain meidän ostamisista niin sanoisin ettei se sulle kuulu. Munkin pojilla on kaikkea, mutta matkoihin ulkomaille ei ole rahaa ja sen kanssa on vain elettävä. Muutoin hemmottelen poikia sisustuksella ja elektroniikalla.
[/quote]
ihan off topic, mutta miten poikia hemmotellaan sisustuksella? Toinen pojistamme on esteetikkko, joka on kiinnsotunut sisustuksesta, toinen ei moisia huomaakaan. utten silti ymmärrä mikä sisustamisessa on lapsensa hemmottelua?
Olepa nyt tarkkana oman asenteesi kanssa! Jos lähtökohtasi on se, että ongelman ydin on siinä, että kaveri saa kaiken, lapsesi oppii tämän ajatuskuvion aika nopeasti. Ongelmahan on siinä, että sinun lapsesi haluaisi samaa kuin kaverilla. Poraudu ongelmaan ja sen käsittelyyn. Sillä, miten itse asennoidut, on iso vaikutus lapseesi. Teillä on teidän perheen arvot, ja sinä välität niitä lapsellesi - kaverin perheessä on erilaiset arvot ja saat vapaasti olla niistä erimieltä. Tällaisista asioita ei kuitenkaan kannata tehdä isoa numeroa. Joskus riittää jo se, että toteat ääneen lapsellesi, että kuulet kyllä, että hänkin haluaisi näitä välineitä, mutta ei nyt saa niitä. Piste.
Mun mies sai aikanaan "kaiken" ja pystyy sen myöntämään. Hassua kyllä, hänelle ei ole käynyt lainkaan huonosti vaan kävi koulunsa kunnolla, opiskeli, hankki ammatin, ryhtyi yrittäjäksi, tekee helvetisti töitä ja kas - meidänkin lapsemme saavat "kaiken".
Aika harvoin matkoista, tavaroista, välittämisestä ja yhdessäolosta mitään huonoa lapselle koituu, vaikka palsta niin yrittää epätoivoisesti väittää.
Joillakin on omituinen ajattelutapa, että jos lapselle ei voida ostaa paljon tavaraa, niin onhan hänellä sentään hyvä ja rakastava koti. Miksi tavaran ostaminen sulkee pois hyvän ja rakastavan kodin? Varmaan tuossa kaverin perheessäkin rakastetaan lasta ihan kympillä ja halutaan antaa hänelle sellaista tavaraa, joka käy talouden rahavaroihin. Kyllä siellä silti voidaan kasvattaa lasta ja asettaa hänelle rajoja ja vaatia vaikka oman huoneen siivoamista tai roskiksen tyhjentämistä tms. viikkorahaa vastaan ja hyvää käytöstä.
Jos ap:n lasta harmittaa, kun hän ei saa kaikkea sitä mitä kaveri, niin voi voi. Ehkä se kannustaa ap:ta kouluttamaan lapsi mahdollisimman hyväpalkkaiseen ammattiin. Tässäpä on ap:lle nyt oiva tilaisuus opettaa lapselleen, että jos koulussa on ahkera ja saa hyviä numeroita, niin jonain päivänä on niin hyvä työpaikka ja niin paljon rahaa, että voi ostella mitä vain.
No et todella voi keskustella tuollaisesta asiasta kaverin vanhempien kanssa. Itsestään selvästi heillä on oikeus ostaa lapselleen mitä katsovat tarpeelliseksi. Sinun tehtäväsi taas on opettaa lapsesi sietämään sitä, että toisilla on varaa, toisilla ei, eri perheissä toimitaan eri tavoin. Se on sitä ihmiseksi kasvamista.