Ystävälläni ei mitään oikeuksia lapseensa - miten auttaa?

Hän ei voi asialle mitään..

Ja taas ällöttää naisten mielivalta, mä olen ihan syystä miesasia nainen.

Googlasin juuri aikani kuluksi isien etujärjestöt.. lapsiperheiden etua tuli linkkivinkkeinä takaisin.

Ikävä tilanne sillä päällä. Lapsen etu on mies ja nainen, että jos sillä lähdettäis, eikä riidalla. :/

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 02:18"]

Ystäväni (mies) ja hänen avovaimonsa ovat saaneet lapsen. Avovaimo aikoo kuitenkin erota eikä halua, että mies tunnustaa lapsen. Mies on ihan epätoivoissaan, mitä tehdä. Oisko mitään neuvoja?

Lapsi saatettiin alulle ihan yhteisymmärryksessä. Kun lapsen äiti oli raskaana, hän olisi halunnut naimisiin. Pienimuotoinen siviilivihkiminenkin olisi hänelle käynyt. Ystäväni ei kuitenkaan usko avioliittoon instituutiona eikä halunnut naimisiin.

Ennen lapsen syntymää ystäväni ilmoitti kantansa, ettei halua, että lapsi kastetaan. Avovaimolle tämä kuitenkin on tärkeä asia. Nyt lapsen synnyttyä hän on alkanut puhua, että lapsi ei olisikaan ystäväni. Hänellä on kuulemma ollut kaksi muuta miessuhdetta siihen aikaan, kun lapsi on saanut alkunsa eikä tiedä näiden miesten yhteystietoja eikä osaa sanoa, kumpi olisi lapsen isä. Mutta ystäväni se ei kuulemma ainakaan ole.

Avovaimo on myös ilmeisesti jo raskauden loppuvaiheessa hakenut vuokra-asuntoa ja saanutkin sellaisen ja aikoo muuttaa sinne lapsen kanssa.

Ystäväni on ihan epätoivoinen. Hän on varma, että lapsi on hänen ja haluaisi isyystestin. Olisi ilman isyystestiäkin valmis tunnustamaan lapsen omakseen, mutta avovaimo ei anna.

Mitä tässä tilaneessa voisi tehdä?

[/quote] Mies siis ei halua sitoutua mitenkaan , ainoastaan sanella miten avovaimon tulee toimia ja miten lapsi kasvatetaan.

Aika ikävä tikki. Toisaalta aloituksen perusteella kuulostaa siltä, että mies on itse kaivanut kuppansa.

Jos ei usko avioliittoon intituutiona, niin miksi ihmeessä ei voisi tehdä toisen mieliksi ja mennä naimisiin? uskoiko sitten avoliittoon sen paremmin? Avovaimohan lähti kävelemään, joten ehkäpä se avioliitto olisi ollut uskottavampi keino saada edes isyys.

Mies ilmoitti, ettei halua lasta kastettavan. lapsen äiti taas haluaa kasteen. Miten ihmeessä olivat yhteisymmärryksessä saattaneet vauvan alulle, jos eivät ole ennen lapsentekoa edes puhuneet kastamisesta yms. Vaikka mies saisi isyyden ja kaikki oikeudet, niin lain mukaanhan äidillä on kuitenkin viimeinen sana (joskin heikko sellainen) lapsen uskontokunnasta ja siten myös kasteesta. Lakia tuskin pystyy muuttamaan sellaisessa ajassa, jossa mies siitä hyötyisi.

Mies on siis näyttänyt naiselle tärkeissä asioissa, ettei jousta ja ettei pyri edistämään toisen hyvää. Miksi ihmeessä kukaan äiti ehdoin tahdoin rupeaisi itseään kiusaamaan ja antaisi miehen tunnustaa isyyden iahn noin vain. Tulevaisuus kun olisi sitten täynnä saneluja sitä, että miten lasta kasvatetaan, mitä lapsen kanssa saa tai ei saa tehdä, ja kuitenkin mies vetoaisi varmaan aina pienten hankaluuksien tullessa esiin esim. ettei usko koululaitokseen, ei usko kotiäitiyteen, ei usko kunnon koulutukseen jne.

Ekana tulee vain mieleen että olisi kannattanut ottaa puoliso jolla on samat arvot kuin itsellä. Minusta tuo on ihan kärkipäätä oleva kriteeri etsittäessä pysyvää suhdetta. Jos ei jaeta samoja arvoja, yhteiselo on tosi vaikeaa.

Toinen jälkiviisauskommentti, olisi kannattanut mennä naimisiin, niin isyys olisi ollut sitä myöten vahvistettu...

Nyt ei muutakuin lastenvalvojan paikkeille. Lapsella on kuitenkin oikeus molempiin vanhempiinsa.

Ymmärrän avovaimoa. Mies pyrkii määräilemään kaikessa eikä huomio lapsen äidin toiveita. Äiti kokee ainoaksi järkeväkdi vaihtoehdoksi eron. Sanoisin miehelle että anna asian olla. Anna naisen muuttaa pois ja pitää lapsi yksin. Kysele välillä kuulumisia ja pidä varovaisesti yhteyttä, ei riitoja, kun äiti alkaa taas uskaltaa luottaa mieheen voi miehen ja lapsen suhde syventyä.

Onko miehen oikeuksista avoliitto/ero tilanteessa tehty lakialoitetta? Asia junnaa vieläkin paikallaan vaikka monien vuosien ajan törmännyt keskusteluun. Allekirjoittaisin oitis. Muita en olekaan kirjoittanut.

Siis täällä on oikeasti jotkut sitä mieltä, että koska isällä ja äidillä ei homma suju, niin se oikeuttaa äidin riistämään lapselta isän :-o

Oksettavan sairasta.

Kuulostaa vähän siltä että fiksu nainen on tehnyt johtopäätöksensä eikä ala veivaamaan lapsen isän kanssa enempää, jos se on osoittautunut noinkin hankalaksi.

Kätevintä naiselle tuossa tilanteessa onkin etsiä uusi mies jolla samat arvot, perustaa perhe tämän kanssa ja sulauttaa esikoinen tähän perheeseen.

Eipä ole hankalaa exää siinä vaatimuksineen. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:00"]

Kuulostaa vähän siltä että fiksu nainen on tehnyt johtopäätöksensä eikä ala veivaamaan lapsen isän kanssa enempää, jos se on osoittautunut noinkin hankalaksi.

Kätevintä naiselle tuossa tilanteessa onkin etsiä uusi mies jolla samat arvot, perustaa perhe tämän kanssa ja sulauttaa esikoinen tähän perheeseen.

Eipä ole hankalaa exää siinä vaatimuksineen. 

[/quote]Lapsesta ja lapsen iaäatä viis, pääasia, että äidillä on kaikki hyvin?

tässä on hyvä keskustelu osoituksena siitä, miten sairaita naisia tässäkin maassa elää. Edes omien lasten hyvinvoinnista ei välitetä vaan tuijotetaan vaan omaa napaa. Hyi h*lvetti.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 09:52"]

Siis täällä on oikeasti jotkut sitä mieltä, että koska isällä ja äidillä ei homma suju, niin se oikeuttaa äidin riistämään lapselta isän :-o

Oksettavan sairasta.

[/quote]

Totta kai näin. Lapsen isä on eri mieltä äidin kanssa - hän on määräilijä ja ongelma ratkaistaan kieltämällä koko isyys. Sitten kun lapsi kyselee isäänsä hänelle kerrotaan, että se oli joku jeppe, joka oli eri mieltä kuin minä eli yritti määräillä minua (vaikka lain mukaan minä olisin voinut päättää joka tapauksessa) joten eipä siitä tyypistä sitten sen enempää. Jos lapsi on poika voi tätä tarinaa käyttää opettavaisena esimerkkinä, miten käy, jos ei tulevaisuudessa noudata lapsen äidin tahtoa. 

Mies ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja avoliiton erossahan on oikeus siihen sovittelijaan, jos liitto on kestänyt yli 5 vuotta tai liitosta on lapsia. Eiköhän tässä tilanteessa kannata riitauttaa kaikki niin vaikeasti kuin vain ikinä osaa, niin saattaisi se äiti olla myötämielisempi esim.isyystestiin.

Oikeuden kautta sen isyystestin sitten saa, mutta lapsi on sitten varmaan jo 2-vuotias ja vierastaa ja pelkää isäänsä. Ei kannata ruveta myötämieliseksi missään nimessä, koska siihenhän tämä avovaimo luottaa ja odottaa, ettei isä jaksa vuosikausien oikeusprosessia. Kannattaa ilmoittaa jämäkästi heti, että on ottanut yhteyttä lastenvalvojaan, on palkannut itselleen lakimiehen ja aikoo viedä tilanteen oikeuteen. Jos ja kun lapsi aikoinaan todistetaan miehen lapseksi, aikoo hakea samantien huoltajuutta itselleen sillä perusteella, että äiti ei ajattele lapsen parasta, kun on tahallaan ja ilkeyttään evännyt lapselta isäsuhteen omien itsekkäiden tarkoitusperiensä takia. Toki itse ei syyllistyisi samaan ja lapsi saisi edelleen tavata äitiään ne pari viikonloppua kuukaudessa, mitä etävanhempi noin yleensä saa tavata. 

Kannattaa etsiä myös todisteita siitä, että yhdessä sitä lasta on yritetty ja muistuttaa avovaimoa siitä, että nainen, joka suostuu tekemään lasta yhdelle miehelle mutta omien sanojensa mukaan pelehtii samaan aikaan kahden muun kanssa, ei ole varmasti parasta äitimateriaalia ja aikoo käyttää myös tätä naista vastaan oikeudessa.

Ihan oikeasti, tässä asiassa ei kannata ollenkaan olla nössö ja alistuja vaan vetää niin pahat paukut kuin ikinä osaa kehiin. Uhkailut tietysti aina asiallisella sävyllä ja faktaa pöytään niin paljon kuin pystyy. Monet naiset kuvittelevat äidin oikeudet pysyviksi ,mutta kun äiti toimii tarpeeksi itsekkäiden motiivien mukaan, saattaa isällä olla ihan hyvät mahdollisuudet päästä väliin. Ainakin sen pelko on, jos ryttyilee ja pilaa isä-lapsi-suhteen ja mies kuitenkin todistetaan isäksi eli toisin sanoen on valehdellut häikäilemättömästi estääkseen isän ja lapsen välisen suhteen.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:07"]

Mies ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja avoliiton erossahan on oikeus siihen sovittelijaan, jos liitto on kestänyt yli 5 vuotta tai liitosta on lapsia. Eiköhän tässä tilanteessa kannata riitauttaa kaikki niin vaikeasti kuin vain ikinä osaa, niin saattaisi se äiti olla myötämielisempi esim.isyystestiin.

Oikeuden kautta sen isyystestin sitten saa, mutta lapsi on sitten varmaan jo 2-vuotias ja vierastaa ja pelkää isäänsä. Ei kannata ruveta myötämieliseksi missään nimessä, koska siihenhän tämä avovaimo luottaa ja odottaa, ettei isä jaksa vuosikausien oikeusprosessia. Kannattaa ilmoittaa jämäkästi heti, että on ottanut yhteyttä lastenvalvojaan, on palkannut itselleen lakimiehen ja aikoo viedä tilanteen oikeuteen. Jos ja kun lapsi aikoinaan todistetaan miehen lapseksi, aikoo hakea samantien huoltajuutta itselleen sillä perusteella, että äiti ei ajattele lapsen parasta, kun on tahallaan ja ilkeyttään evännyt lapselta isäsuhteen omien itsekkäiden tarkoitusperiensä takia. Toki itse ei syyllistyisi samaan ja lapsi saisi edelleen tavata äitiään ne pari viikonloppua kuukaudessa, mitä etävanhempi noin yleensä saa tavata. 

Kannattaa etsiä myös todisteita siitä, että yhdessä sitä lasta on yritetty ja muistuttaa avovaimoa siitä, että nainen, joka suostuu tekemään lasta yhdelle miehelle mutta omien sanojensa mukaan pelehtii samaan aikaan kahden muun kanssa, ei ole varmasti parasta äitimateriaalia ja aikoo käyttää myös tätä naista vastaan oikeudessa.

Ihan oikeasti, tässä asiassa ei kannata ollenkaan olla nössö ja alistuja vaan vetää niin pahat paukut kuin ikinä osaa kehiin. Uhkailut tietysti aina asiallisella sävyllä ja faktaa pöytään niin paljon kuin pystyy. Monet naiset kuvittelevat äidin oikeudet pysyviksi ,mutta kun äiti toimii tarpeeksi itsekkäiden motiivien mukaan, saattaa isällä olla ihan hyvät mahdollisuudet päästä väliin. Ainakin sen pelko on, jos ryttyilee ja pilaa isä-lapsi-suhteen ja mies kuitenkin todistetaan isäksi eli toisin sanoen on valehdellut häikäilemättömästi estääkseen isän ja lapsen välisen suhteen.

[/quote]

Kiitos tästä! Välitän viestin tälle ystävälle.

Noh, olen samaa mieltä, että olisi kannattanut mennä naimisiin. Minäkin sanoin silloin jo odotusaikana siitä tälle ystävälle, että vaikka ei itse välittäisi avioliitosta, niin lapsen vuoksi ehkä kannattaisi. Mutta ei - hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa, hänkään ei mene.

Ja joo, se mies on aika änkyrä. Ja hänellä on omat voimakkaat ideologiset näkemykset asioista. Siksi aikoinaan ihmettelinkin, kun alkoivat tuon naisen kanssa puhua lapsesta, olivat tunteneet vasta vuoden. Kai niille molemmille sitten vaan tuli olo, että nyt tai ei koskaan. Eiväktä tunteneet toisiaan vielä tarpeeksi hyvin.

Lapsen äiti on omien sanojensa  mukaan yllättynyt, että mies osoittaa tällaista kiinnostusta lapseen. Hän ajatteli, että mies tuskin jaksaisi olla noin innostunut asiasta.

Kuten yllä todettiin, avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta koskevat eri säännöt kuin aviolasta. Aviolapsen isäksi katsotaan aviomies, eikä ulkopuolinen taho voi tulla isäksi, jos ainakin toinen avioparin osapuolista tätä vastustaa. Avioliiton ulkopuolisen lapsen tapauksessa äiti ei voi estää isyyden selvittämistä, jos isäksi haluava on tunnustanut isyytensä.

Lastenvalvoja suorittaa isyyden selvittämisen, kun isäehdokas haluaa tunnustaa isyytensä, ja maistraatti tekee asiassa joko myönteisen (isyyden tunnustaminen hyväksytään = isyys vahvistetaan) tai kielteisen päätöksen (isyyden tunnustamista ei hyväksytä = isyyden tunnistaneen isyyttä ei vahvisteta). Jälkimmäisessä tapauksessa, tulee isyyden vahvistamista koskeva kannetta voidaan ajaa käräjäoikeudessa viimeistään vuoden kuluttua maistraatin päätöksen tiedoksisaannista.

Mutta eikös, jos isä ja lapsi ei ole koskaan asuneet samassa taloudessa, ne tapaamisoikeudet yms. saattaa olla vielä vaikeampia, vaikka isyyden tunnustaminen jotenkin onnistuisikin?

Minustakin aika "änkyröintiä" mieheltä. Välitä ap sille epätoivoiselle kaverillesi myös terveiset, että olisi kannattanut miettiä tämä asia itsekin loppuun asti ennen sitä lapsen tekoon ryhtymistä. Esimerkiksi se naimisiinmeno olisi suojannut aika hyvin. Ikävä temppu tietenkin, mutta jos sukset menee noin pahasti ristiin odotusaikana, niin... Toivotaan että se ex-puoliso vaikuttuu miehen panostuksesta asiaan, hyväksyy isyyden ja sallii tapaamiset. Ties vaikka päätyisivät yhteen vielä, jos toisilleen kelpaavat.

Luin muuten huonosti, siis lapsi on jo syntynyt ja vasta nyt äitinsä mukana muuttamassa pois. Sitten asia on hieman eri, koska isä ja lapsi on siis asuneet yhdessä. Eiköhän tuossa ole vielä hyvinkin tehtävissä jotakin, paitsi siinä tapauksessa että isyystesti tehdään ja isä on joku muu. Ja pariskunta ei enää jatka yhdessä, tietenkin.

On se minusta vähän omituista ja nurinkurista, että lapseen ollaan valmiita sitoutumaan vuoden tuntemisen jälkeen mutta naimisiinmeno on kerrassaan kauhistuttava ajatus.

No, sitä mies nyt saa mitä itse tilasi. Tyhmä äijä.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 11:42"]

On se minusta vähän omituista ja nurinkurista, että lapseen ollaan valmiita sitoutumaan vuoden tuntemisen jälkeen mutta naimisiinmeno on kerrassaan kauhistuttava ajatus.

No, sitä mies nyt saa mitä itse tilasi. Tyhmä äijä.

[/quote]

Täysin samaa mieltä!

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 08:00"]

Onko miehen oikeuksista avoliitto/ero tilanteessa tehty lakialoitetta? Asia junnaa vieläkin paikallaan vaikka monien vuosien ajan törmännyt keskusteluun. Allekirjoittaisin oitis. Muita en olekaan kirjoittanut.

[/quote]

Miesasiamiehillä on kuule tärkeämpiäkin tekemisiä, ne keskustelee naisten markkina-arvoista ja naisten tatuoinneista ja naisten seksuaalisesta ylivallasta. Ei niitä oikeasti kiinnosta tällaiset triviaalit asiat kuin isyys.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:07"]

Mies ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja avoliiton erossahan on oikeus siihen sovittelijaan, jos liitto on kestänyt yli 5 vuotta tai liitosta on lapsia. Eiköhän tässä tilanteessa kannata riitauttaa kaikki niin vaikeasti kuin vain ikinä osaa, niin saattaisi se äiti olla myötämielisempi esim.isyystestiin.

Oikeuden kautta sen isyystestin sitten saa, mutta lapsi on sitten varmaan jo 2-vuotias ja vierastaa ja pelkää isäänsä. Ei kannata ruveta myötämieliseksi missään nimessä, koska siihenhän tämä avovaimo luottaa ja odottaa, ettei isä jaksa vuosikausien oikeusprosessia. Kannattaa ilmoittaa jämäkästi heti, että on ottanut yhteyttä lastenvalvojaan, on palkannut itselleen lakimiehen ja aikoo viedä tilanteen oikeuteen. Jos ja kun lapsi aikoinaan todistetaan miehen lapseksi, aikoo hakea samantien huoltajuutta itselleen sillä perusteella, että äiti ei ajattele lapsen parasta, kun on tahallaan ja ilkeyttään evännyt lapselta isäsuhteen omien itsekkäiden tarkoitusperiensä takia. Toki itse ei syyllistyisi samaan ja lapsi saisi edelleen tavata äitiään ne pari viikonloppua kuukaudessa, mitä etävanhempi noin yleensä saa tavata. 

Kannattaa etsiä myös todisteita siitä, että yhdessä sitä lasta on yritetty ja muistuttaa avovaimoa siitä, että nainen, joka suostuu tekemään lasta yhdelle miehelle mutta omien sanojensa mukaan pelehtii samaan aikaan kahden muun kanssa, ei ole varmasti parasta äitimateriaalia ja aikoo käyttää myös tätä naista vastaan oikeudessa.

Ihan oikeasti, tässä asiassa ei kannata ollenkaan olla nössö ja alistuja vaan vetää niin pahat paukut kuin ikinä osaa kehiin. Uhkailut tietysti aina asiallisella sävyllä ja faktaa pöytään niin paljon kuin pystyy. Monet naiset kuvittelevat äidin oikeudet pysyviksi ,mutta kun äiti toimii tarpeeksi itsekkäiden motiivien mukaan, saattaa isällä olla ihan hyvät mahdollisuudet päästä väliin. Ainakin sen pelko on, jos ryttyilee ja pilaa isä-lapsi-suhteen ja mies kuitenkin todistetaan isäksi eli toisin sanoen on valehdellut häikäilemättömästi estääkseen isän ja lapsen välisen suhteen.

[/quote]

Kuule, jos joku äijä kävisi mua tuolla tavalla uhkailemaan, mä muuttaisin jo raskausaikana toiselle puolelle suomea, tai ehkä jopa ulkomaille. SIinähän ryppyilisi keskenään missä haluaa, ikinä ei tulisi jälkikasvuaan näkemään.

Sitä kun ei sentään kukaan äijä pääse määräilemään missä aikuinen nainen saa asua ja missä ei.

Siis se lapsi oli jo syntynyt. Oikeus sovittelijaan taas lienee niin ja näin, koska liitto on ollut lyhyt ja vaikka lapsi on olemassa, isyyttä ei ole vahvistettu.

"Äiti saa vastustaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden selvittämistä. Äidin vastustuksesta huolimatta lastenvalvojan on kuitenkin otettava isyydentunnustus vastaan ja selvitettävä isyyttä, mikäli mies sitä vaatii. Jos äiti edelleen vastustaa, ei maistraatti hyväksy tunnustamista. Mies voi tuolloin nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi vuoden määräajassa." Eli oikeuden kautta sitten, jos äiti vastustaa. Minustakin isyyden selvittäminen on hyvä tehdä, ja äidiltä väärin vastustaa, koska lapsella on oikeus isään. Huoltajuus on sitten taas asia erikseen.