En koe arvostusta
Hölmö otsikko, mutten halunnut sanoa "miksei kukaan arvosta?", koska kenenkään arvostus ei voisi riittää ilman sisäistä tunnetta arvokkuudesta.
Mutta... mikään elämässäni ns. saavuttamani ei tunnu miltään. Opintomenestys.. blaah. Minulla on ammatti ja yliopistotutkinto. En ole töissä, koska mielestäni en osaa ammattiani. Yliopistotutkintoni on turha.
Jotenkin näin minuun on suhtautuneet myös muut ihmiset. Tämä vain tuli mieleeni, kun eräs tuttu KEHUI vaimonsa ammattia ja opintoja. Minulla on vastaava tutkinto ja opintoja, mutta en pidä niitä ns. minään, minkään arvoisina.
Kommentit (2)
Noin kai se onkin, jos asiat ovat kunnossa. En minäkään istu odottamassa arvostusta, mutta kyllä tuollainen arvon ja pätevyyden tunteen puuttuminen vaikuttaa elämääni.
Minä en koskaan edes ajattele mitään arvostuksia. Minä vaan hoidan hommani niin töissä kuin kotona, eikä minua kiinnosta yhtään arvostaako joku minua tai ei. Itsekään en sen enempää omaa arvoani ajattele, kuin että koen olevani ihan kunnon tavallinen ihminen koska en ole esim. juoppo, murhaaja, lasten kaltoinkohtelija, tai edes elämäntapavelttoilija.