Iltapulussa oli kirjoitus ruokajonoista
Olen töissä marketissa josta avustusjärjestöjen, kaupungin ja seurakunnan maksusitoumuksella usein ostetaan ruokaa, hygieniatarvikkeita yms. Olen usein miettinyt kun niitä ostoksia kassalla lapan, että suurimman osan rahapulan kyllä helpottaisi ihan yksinkertainen opastus rahankäyttöön ja esim. ruuanlaittokurssi.
Vasta työkaverini kävi ostoksilla 40€n lapulla ja se mihin rahan käytti oli uskomatonta paskaa, ne riittää ehkä kahdeksi päiväksi. Hiukan tarkemmalla suunnittelulla olisi saanut ruuat viikoksi. Meillä on mm. mahdollisuus ostaa elintarvikkeita joiden pakkaus on viallinen puoleen hintaan ja valikoima on aina valtava. Yhtään tälläistä tuotetta ei ollut ostanut.
Kommentit (12)
Juu, niitä masentuneita on nykyään kovasti paljon.
Oikeasti kaikilla ei ymmärrys riitä laskemiseen. Se voi olla yksi syy rahattomuuteen, varsinkin yllättäviin tilanteisiin. Kun ei ole osattu laskea, että tässä kuussa tulee rahaa 3000 euroa, mutta menoja onkin 3500 euroa, niin jotain tarttis tehdä.
Aika paljon esimerkkejä on siitä, että tavallisen järkevä ja osaava ihminen ostaa esim. 40 eurolla aivan eri tavaraa kuin joku muu.
Kotonakaan ei vissiin nykyään opeteta kaikille järkevää rahankäyttöä. Siinäpä oliski kurssi-idea vaikka peruskoulun kotitaloustunnille: 50 eurolla viikon ruuat 4 hengelle.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 07:44"]
Kotonakaan ei vissiin nykyään opeteta kaikille järkevää rahankäyttöä. Siinäpä oliski kurssi-idea vaikka peruskoulun kotitaloustunnille: 50 eurolla viikon ruuat 4 hengelle.
[/quote]
Minusta tuntuu, että kotitaloustuntien raaka-ainehankintoihin varatut rahat ovat jo niin tiukilla, että siellä tuskin paljon tuon kalliimpaa ruokaa valmistetaan, vaikkei asiaa ehkä esitetä tuollaisessa "viikon ruoat" -muodossa. Muutenkaan en usko, että 13-vuotiaiden kotitalousopetus on mikään avaintekijä. Itse esimerkiksi muutin 19-vuotiaana soluasuntoon, jossa oli neljälle henkilölle yksi pieni pakastelokero. Siinä oli turha haaveilla mistään tarjouslihojen pakastamisesta tai muusta kovin suunnitelmallisesta ruoanvalmistuksesta. Vasta 24-vuotiaana, kun muutin mieheni kanssa yhteen, aloin enemmän miettiä taloudellisuutta ja suunnitelmallisuutta ruoka-asioissa. Siinä vaiheessa oli aika yhdentekevää, mitä oli opetettu joskus yli kymmenen vuotta sitten. Olen oppinut ihan järkeväksi taloudenpitäjäksi eikä minulla ole ollut isoja rahavaikeuksia, mutta kotitalousopetus tuli minun kannaltani ihan väärään aikaan, eikä siitä jäänyt juuri mitään mieleen.
Minusta olisi hyvä idea, että osaksi tuota avustamista otettaisiin ohjelmaan myös taloudenhallinta opastus. Esim. voitaisiin ostaa ko. henkilölle vaikka martoilta pennin venyttäjän keittokurssi. Kurssi kestäisi muutaman tunnin ja siellä olisi myös muita ihmisiä, olisi samalla sosiaalinen tapahtumakin ja voisi virkistää. Syksyisin voisi olla sienien keräyskursseja, tarjottaisiin kyytiä marjametsään jne.
Onhan sekin ymmärretty kehitysmaihinkin kannattaa opastukseen satsata, miksei sitten ihan omia kansalaisia voitaisi opettaa tulemaan omillaan toimeen.
-ap
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 08:31"]
Minusta olisi hyvä idea, että osaksi tuota avustamista otettaisiin ohjelmaan myös taloudenhallinta opastus. Esim. voitaisiin ostaa ko. henkilölle vaikka martoilta pennin venyttäjän keittokurssi. Kurssi kestäisi muutaman tunnin ja siellä olisi myös muita ihmisiä, olisi samalla sosiaalinen tapahtumakin ja voisi virkistää. Syksyisin voisi olla sienien keräyskursseja, tarjottaisiin kyytiä marjametsään jne.
Onhan sekin ymmärretty kehitysmaihinkin kannattaa opastukseen satsata, miksei sitten ihan omia kansalaisia voitaisi opettaa tulemaan omillaan toimeen.
-ap
[/quote]
Erittäin kannatettava idea! Tässähän on sama idea kuin kehitysmaiden kehittämisessä: ei vain syydetä rahaa kankkulan kaivoon vaan katsotaan eteenpäin ja ehkäistään niitä tulevia rahaongelmia. Mutta lyhytnäköistähän tuppaa nykyisin kaikki toiminta olemaan.
Vähän ohi aiheen vielä: ihmisen ruokatottumuksia ei voi aina päätellä ostoskärryn sisällöstä, mikä tuntuu olevan monen av-mamman päivän kohokohta. Jos on useampi kauppa järkevän matkan etäisyydellä, voi valita, mitä mistäkin kaupasta ostaa. Esim. meillä maidot ovat edullisimmat Lidlissä, kun taas lihat ja leivät kannattaa ostaa s-marketista, koska niissä on lähes aina laputettuja tuotteita. Joillain on pakkasessa sitä tarjouslihaa tai voi ostaa esim. hirveä tai poroa isomman satsin jostain, eikä tällöin kannata syynätä, onko ostoskärryissä proteiinilähteitä. Samaten sen, jolla on pakkanen täynnä marjoja, ei tarvi raahata appelsiinipusseja kaupasta.
Eiköhän se ole ennenkaikkea asenne, joka ratkaisee.
Olin nuorena sellaisella kurssilla, johon kuului luento oman talouden haltuun ottamisesta. Kuulijat ikäluokassa 17-50 v. ja toimeentulotuella tai Kelan rahoilla jokainen. Me nuoret olimme hiljaa ja kuuntelimme, mutta nämä keski-ikäiset...voi herranjumala. "Ei ne rahat riitä mihinkään!", "Sossu sitätätätota", "Sen ja sen syy" jne. :O Olen hiljainen tapaus, mutta tuon tunnin aikana sain tapella tosissani vastaan, etten noussut ylös ja haukkunut tätä porukkaa pystyyn: meille on tullut pankin ihminen kertomaan ihan fiksuja juttuja, neuvomaan arkipäivän rahankäytössä ja mikä on kiitos? Kasa alkoholisoituneiden pummien valitusta!! Kyllä ärsytti, ja ärsyttää vieläkin.
Nykyään olen työtön, mutta leipäjonossa ei ole vielä tarvinnut käydä kertaakaan.
Jos on rahat loppu ja mieli maassa niin ei siinä mitkään kurssit auta. En minä ainakaan jaksa kotona mitään kokata vaan eineksiä ja muuta helppoa syödään, että saadaan edes jotakin ruokaa. Se on aina niin hirveen helppo toisia syyttää ja arvostella.
Viettekö leivonnaisia ja ruokia tai ruokatarvikkeita ruoka-apua tarjoaville järjestöille?
Suosittelen opettamaan esim. lapset siihen että vaikka lapsilisäpäivänä annetaan osa valtion lapsiavustuksesta vaikka kummilapselle Afrikkaan ja osa lähialueen tarvitseville
Samalla voi opettaa suhteellisuudentajua, empatiaa ja rakkaudellisuutta, etteivät lapset aikuisina päädy asiakkaiden ostoksia kyttääviksi kaupankasoiksi.
Olet muuten aivan oikeassa! Käyn säännöllisesti yhden kaverin kanssa kaupassa. Käydään yleensä 3krt/vko kaupassa kun ulkoillaan lasten kanssa. Kaveri päivittelee kalliita hintoja, mutta ei koskaan osta -30% tuotteita eikä koskaan ole ostoslistaa. Kärryyn eksyy vanukkaita joka kerta, pillimehuja, nakkeja, lihapullia, ranskiksia, leivonnaisia, keksejä.
Minulla on lista jonka mukaan ostan enkä osta listan ulkopuolelta mitään muuta kuin -30% jos sattuu olemaan jotain mieluisaa. Jos tarkoitus on ostaa esim. jauhelihaa ja tarjouksessa onkin jokin muu liha niin ostan sen ja muokkaan ruuan sen mukaan.
Kaveri valittaa kun nakkipaketti menee välipalalla leivän kans kokonaan tai leipäpussi on päivässä tyhjänä. Itse ostan jauhoja ja hiivaa sekä puuroryynejä ja teen sämpylät itse. Perunamuusipäivänä teen reilumman satsin muusia ja sitten tehdään ohrarieskoja.
Kaveri ostaa kiisselit valmiina 2dl:n purkeissa. Minä poimin kesällä ja syksyllä marjoja ja teen myös mehua pakasteeseen ja sitten teen noista kiisseleitä. Marjanpoimintaan olen tarjonnut kyytiä mutta ei ole innostunut.
Minusta on turha valittaa kalliita ruokia jos kärry on pullollaan eineksiä ja herkkuja. Meillä herkku/jälkiruoka voi olla pannari marjojen/hillon kera, heillä se on aina suklaata, limua, jäätelöä, keksejä tms.
Mutta kaikki ei vaan osaa tehdä ruokaa tai ajatella että on halvempaa ostaa se jauhelihapaketti, munakenno, pari makaronipussia ja maito kuin 2 eineslaatikkoa. Munia kun vielä jää muuhunkin käyttöön ja makaronilaatikosta osan voi pakastaa.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 09:17"]
Jos on rahat loppu ja mieli maassa niin ei siinä mitkään kurssit auta. En minä ainakaan jaksa kotona mitään kokata vaan eineksiä ja muuta helppoa syödään, että saadaan edes jotakin ruokaa. Se on aina niin hirveen helppo toisia syyttää ja arvostella.
[/quote]
Mutta ei kait kaikki vähänrahaiset ole masentuneita? En itsekään rahassa kylve, mutta osaan suunnitella ostoksia ja ruokalistoja etukäteen. Onhan siinä oma vaivansa kun tekee itse, mutta mulle siitä tulee hyvä mieli ja onnistumisen ilo kun saan nauttia itse tehdystä ruuasta.
Kaikilla ei vain ole taitoa ja kykyä tehdä ns. järkeviä päätöksia ja ostoksia. Siksi he niitä maksusitoumuksia saavatkin kun ovat asiansa saaneet siihen jamaan että joutuvan niitä käyttämään.
Siinä olet oikeassa että jonkinlaista elämänhallintaohjausta pitäisi heille antaa.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 07:32"]
Olen töissä marketissa josta avustusjärjestöjen, kaupungin ja seurakunnan maksusitoumuksella usein ostetaan ruokaa, hygieniatarvikkeita yms. Olen usein miettinyt kun niitä ostoksia kassalla lapan, että suurimman osan rahapulan kyllä helpottaisi ihan yksinkertainen opastus rahankäyttöön ja esim. ruuanlaittokurssi.
Vasta työkaverini kävi ostoksilla 40€n lapulla ja se mihin rahan käytti oli uskomatonta paskaa, ne riittää ehkä kahdeksi päiväksi. Hiukan tarkemmalla suunnittelulla olisi saanut ruuat viikoksi. Meillä on mm. mahdollisuus ostaa elintarvikkeita joiden pakkaus on viallinen puoleen hintaan ja valikoima on aina valtava. Yhtään tälläistä tuotetta ei ollut ostanut.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 09:17"]
Jos on rahat loppu ja mieli maassa niin ei siinä mitkään kurssit auta. En minä ainakaan jaksa kotona mitään kokata vaan eineksiä ja muuta helppoa syödään, että saadaan edes jotakin ruokaa. Se on aina niin hirveen helppo toisia syyttää ja arvostella.
[/quote]
Mutta ei kait kaikki vähänrahaiset ole masentuneita? En itsekään rahassa kylve, mutta osaan suunnitella ostoksia ja ruokalistoja etukäteen. Onhan siinä oma vaivansa kun tekee itse, mutta mulle siitä tulee hyvä mieli ja onnistumisen ilo kun saan nauttia itse tehdystä ruuasta.
[/quote] Ei tietenkään kaikki mutta joskus jatkuva vähävaraisuus alkaa muun muassa masentamaan niin paljon, että ei enää ihan kaikkea jaksa. Mä en nauti ruuan laitosta muutenkaan, joten me kyllä syötäisiin eineksiä joka tapauksessa.
et tunne henkilön kokonaistilannetta. Et tiedä, onko hän masentunut vai ei. Masentunut ei jaksa suunnitella eikä välttämättä kokata.