Lue keskustelun säännöt.
Haluiaisimme sijoitetun lapsen/sisarukset. Antaisitko?
02.04.2013 |
Olemme olleet naimisissa 10 v, meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Toisella on aikuinen lapsi aiemmasta suhteesta, hän ei asu enää kotona, mutta vierailee toki usein.
Toinen meistä vanhemmista on itse ollut sijoitettu lapsi. Perheessä asuu myös kaksi isovanhempaa ja yksi kehitysvammainen aikuinen. Isovanhemmilla on jo sairauksia ja koska kehitysvammainen aikuinen tarvitsee myös apua, on toinen vanhemmista aina kotona. Vain toinen käy työssä kodin ulkopuolella.
Meillä on iso talo ja ihan hyvä tulotaso, toki myös työtä ihan reilusti. Kokisimme, että perheeseemme mahtuu ihan hyvin vielä lapsi tai lapsia kasvamaan. Mutta nauraako sosiaalityöntekijät minut ulos ovista ja ikkunoista, jos menen esittämään että meidän seitsenhenkiseen perheeseen voisi ottaa vielä parikin lasta kasvamaan?
Jos itse joutuisit antamaan lapsesi toisen hoiviin, niin mitä ajattelisit meidän perheestämme?
Kommentit (27)
Mielestäni perheenne ei ole paras mahdollisnen sijoitetuille lapsille. Sijoitetut lapset usein kovin vaativia ja teillä pari omaa pientä +kehitysvammainen ja kaksi vanhusta. Toki paljon riippuu voimavaroista ja kehitysvammaisen vaativuudesta ja vanhusten kunnosta. Vanhusten kunto väistämättä huononee tulevaisuudessa. Tilanne aika kuormittava varsinkin kotona olevalle vanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mietityttää tuossa kuviossa se että jos isovanhempien avuntarve kasvaa. Sijoitettu lapsi tarvitsee niin paljon aikaa ja energiaa, että todellako sitä teidän perheessä sitten riittäisi. Yksi ihminen ei kuitenkaan repeä joka paikkaan vaikka olisi kuinka sitä hyvää tahtoa.
Ei noiden tietojen perusteella teidän perheessä ole mitään vikaa. Uskon että jos itse on ollut sijoitettuna osaa sijoitus voisi toimiakin perheessänne.
Riippuu siitä onko sijoitettu tervehtynyt ja sinut oman menneisyytensä kanssa.
Olen tavannut yhden sijoitettuna olleen aikuisen joka ollut lapsuudessaan sijoitettuna ja piti sitä elämänsä pelastuksena. Hän on tervejärkinen ja fiksu puheiltaan ja hän olisi mitä parhain sijoituslapsen vanhempana.
Ok, pyysin mielipidettä ja kolmoselta sellaisen sain. ei siis kannata käydä puhumassa? Löytyykö tälle ajatukselle kannatusta tai muita mielipiteitä?
ap.
Isovanhempien avuntarvetta on mietitty. Asumme maalla. Isovanhemmilla on taajamassa jo valmiina kakkosasunto aivan terveyskeskuksen ja palvelutalon kupeessa. Olemme pohtineet että muuttavat sinne, mikäli emme pysty/jaksa heitä täällä hoitaa. Älyssä ei kummallakaan ole vikaa, eikä muistissa, mutta sairauksia on toki. Emme myöskään ole isovanhempien ainut tuki ja turva. Nyt on eletty vuosia näin, koska se on tutnunut kaikista parhaalta ratkaisulta.
Kehitysvammainen taas puolestaan on varsin vakaa ja tasainen tyyppi, josta on omien lastemme kanssa ollut valtavasti apua ja iloa. Hän tykkää puuhastella lasten kanssa; olla maalivahtina, pelata ja leikkiä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette vain kysyisi sossusta asiaa? Heillä on ammattilaisen mielipide asiaan, ei tällä palstalla saa kuin itse kunkin omia mielipiteitä. Eli kannattaa toki käydä puhumassa, tärkeintähän on aito halua ja sitoutuminen ja resurssit tehdä tällaista työtä. Sijaisperheistä taitaa olla huutava pula ja jos lapsi pääsee viinanhuuruisesta ja väkivaltaisesta kodista teille niin se on lottovoitto.
Minusta tuo, että kodissanne on aikuinen aina kotona olisi juuri sijoitetulle lapselle todella arvokas asia. Monet kunnathan maksavat huomattavasti korkeampaa hoitopalkkiota tilanteessa, jossa äiti/isä on kotona ja tämä siis jatkuu lapsen täysi-ikäisyyteen asti. He kuulemma pitävät sitä niin tärkeänä.
Risaisia nämä lapset ovat, mutta mielestäni sopisitte kovinkin hyvin. Yleensä nämä lapset kilpailevat toisten lasten huomiosta ja esim. meille muuttanut erittäin tarumatisoitunut lapsi suhtautui erittäin lämpimästi sukumme täysin dementoituneeseen vanhukseen. Soita ja kysele, omasta kokemuksesta voin suositella esim. Hesaa sijoittajana, hyvin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerään rohkeutta kysyä. Tai jos mielipiteiden vyöry vastaan on hurja, mietitään että pitääkö ajatus kuitenkin unohtaa... Se että ei olla ihan tavallinen ydin- tai uusioperhe, on itselleni aiheuttanut sen että on vaikea uskaltaa ottaa yhteyttä. Olen muutenkin aika arka tutustumaan ventovieraisiin virkaatekeviin.
Mutta itsekin olen ajatellut vahvuutena sitä, että meillä kuitenkin on hamaan tulevaisuuteen asti toinen vanhemmista aina kotona. Toisellakin voisi olla mahdollisuus palkattomaan vapaaseen sijoituksen alussa - silloinpa meitä olisikin kaksi. Eivätkä noiden isovanhempien ja kehitysvammaisen läsnäolo _minun mielestäni_ tee sijoitetun lapsen kotioloja yhtään huonommaksi. On seuraa, silmiä ja korvia. Ei tarvitse yksin olla kotona - jos ei tahdo. Toki isosta talosta aina löytyy niitä rauhallisiakin nurkkia, vaikka yksi ongelma on se että ikiomia huoneita ei saa kuin väliseinin nykyisiä huoneita jakamalla.
ap
Ei muuta kuin kyselemään asiaa ja pride-koulutushan on ensin toki edessä. Sielläkin asiat selkiytyy aika mukavasti kun saa mietittävää ja pohdittavaa keskustelujen ja kotitehtävien muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä motiivi ja tarve sinulla on hankkia lisää (vieraita) lapsia ennestäänkin työllistettyyn kotiisi? Raha?
Minua jotenkin harmittaa se, että lasten sijaishuollossa aina tempaistaan esiin tuo raha. Kun lähdet hoitovapaalta töihin, onko muitakin syitä kuin raha? Saako olla? Minä teen sijaisvanhemman työtä (oikeastaan se on kyllä elämäntapa), koska pidän äärettömästi lapsista ja lisäksi olen kiinnostunut traumataustaisista lapsista ja siitä ihmeestä, joka monesti perhehoidossa tapahtuu. Se, että tästä maksetaan mahdollista minun olevan kotona hoitamassa näitä lapsia, muuten se ei onnistuisi. Mitä pahaa siinä on? Rakkaita ovat kaikki lapset niin omat kuin sijoitetutkin, mutta tähän hommaan kuuluu niin paljon eri juttuja (terapiat, biologiset vanhemmat, sosiaalitoimi jne) että mielestäni len palkkani tästä ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi olisi joka tapauksessa päiovähoidossa, vaikka kotona olisi joku aikuinen. Toiseksi sijaislapset tarvitsevat aika lailla terapiaa, apua jne., joten kuljetuspalveluksi sitä saattaisi itsensä ajoittain tuntea.
Eniten sijaisperheissä kärsivät omat lapset, koska he joutuvat jakamaan jo ennestäänkin vähästä ajastasi aikaa sijaislapsille. Moni sijaisperheen oma lapsi on myöhemmin kertonut, miten lapsuus loppui sijaislapsen saapumsiseen.
Teille vanhemmillehan se kuormittavaa olisi, joten tutkailkaa omia voimavarojanne ja tehkää päätös sen pohjalta. Minusta teissä kuuluu olevan suurta luontaista hyvyyttä, mikä olisi erittäin hyvä kasvualusta lapsille. Eikä maailmassa voi koskaan olla liikaa hyvyyttä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että taloudessanne asuu isovanhemmat, voi olla rakentavakin tekijä jos lapsi tulee kovin rikkinäisistä oloista. Hän saa kokemuksen useammasta sukupolvesta ja kenties isovanhemmat joita hänellä ei ole ollut.
Enemmän kuin ei-niin-normiperheenne tässä pistää silmään oma epävarmuutesi. Jos todella haluatte tätä työtä tehdä, otatte asiasta selvää rohkeasti ja muiden mielipiteistä välittämättä.
Voisitte harkita vaikka jonkun perheen auttamista kummi perheenä.Meilläkin on 5 lasta eikä isovanhemmista tietoakaan, ne kun ovat sairaita tai eivät muuten vaan kykene/osaa olla lasten kanssa. Niin että tämä on tätä vuodesta toiseen, meillä ei ole vapaa päiviä. (Ehkäisyäkin on yritetty, mutta lapsia vaan tulee, eikä niitä raaski elämättä jättää.) Lastensuojelusta en mene tukiperhettä pyytämään, se on niin henkilökemiasta kiinni, mikä on lopputulos, että onko lapsia pian lainkaan.Täällä meillä päin oli just kaupan seinällä ilmotus, että etsitään kummiperhettä.Ehkä tekin voisitte etsiä kummilapsia? ehkä tällainen käytäntö vois jopa yleistyä, ja lastensuojelulle jäis enemmän aika Eerika-tyylisille tapauksille...
Noiden tietojen perusteella, teille ei annettaisi sijoitettuja lapsia. On olemassa yläraja hoidettavien määrissä ja se teillä ylittyy.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:35"]
Lapsi olisi joka tapauksessa päiovähoidossa, vaikka kotona olisi joku aikuinen. Toiseksi sijaislapset tarvitsevat aika lailla terapiaa, apua jne., joten kuljetuspalveluksi sitä saattaisi itsensä ajoittain tuntea.
Eniten sijaisperheissä kärsivät omat lapset, koska he joutuvat jakamaan jo ennestäänkin vähästä ajastasi aikaa sijaislapsille. Moni sijaisperheen oma lapsi on myöhemmin kertonut, miten lapsuus loppui sijaislapsen saapumsiseen.
[/quote]
Tähän vastaukseen kommentoin, että AINA kun perheeseen tulee lisää lapsia, muuttuu jokaisen asema. Minua ärsyttää, että sijaisperheiden biologiset lapset saavat sanoa että sijoitettu lapsi vei heiltä vanhemmat ja lapsuus loppui siihen. Sen sijaan yksikään lapsi ei saa sanoa, että perheeseen syntynyt lapsi vei heiltä vanhemmat. Jokainen ihminen (aikuinen, lapsi tai meidän perheessämme tuo kehitysvammainen) tuo perheeseen tullessaan sekä iloa että työtä, sekä joustamiseta että rakkautta. Enhän toki osaa vielä sanoa, että onko tuossa sijoitetun lapsen tulossa jotain erityistä, kun ei meillä vielä ole...
Ymmärrän että sijoitettu lapsi on eri asemassa kuin biologinen. Se joka tästä aikoo minulle huutta, tarkistakoon ensin omia ajatuksiaan. 1. Sijoitettu lapsi on jonkun toisen odottama ja synnyttämä, hänessä ei virtaa sama veri eivätkä samat taipumukset kuin vanhempien veressä, sijoitetussa lapsessa on aina jotain tuntematonta, arvaamatonta. 2. Aikuistunut sijoitettu lapsi on perheen biologisiin lapsiin nähden eri asemassa. Hän ei peri sijaisvanhempiaan, vaan omat biologiset vanhempansa - joilla tuskin omaisuutta on :)
Emme ole ajatelleet, että meille tulisi päiväkoti-ikäinen lapsi. Esikouluikäinen olisi ihan ok. Jännä muuten, nyt vasta huomasin tämän. Täytyypä ajatella uudestaan. Ja onkohan tuo päivähoidossa käyminen nyt aivan varmasti hyvä juttu, jos tulija on kovin pieni. Miksi sijoitetulle lapselle olisi parempaa mennä päiväkotiin kovin pienenä kun olemme pyrkineet omammekin kasvattamaan kotona, hmm...
Hoidettavien enimmäismäärä kerrotaan perhehoitolaissa. Se on neljä (kun hoidosta vastaa yksi perhehoitaja), johon lukuun lasketaan mukaan perheen biologiset, alle kouluikäiset lapset. Hoidettavien määrä voidaan ylittää, mikäli hoitoa tarjotaan esim. sisaruksille tai perheen kaikki hoidettavat ovat aikuisia. Meillä määrä ei siis todellakaan täyty, ei vaikka isovanhemmatkin laskettaisiin hoidettaviksi - eivätkä he nyt niin hoidollisia ole. heistä ei esim. makseta omaishoidontukea, ei todellakaan.
Mikä on motiivini? Olen sen jo kertonut. Mielestäni perheessämme olisi hyvinkin vielä tilaa monellekin lapselle. Mielestäni en myöskään kuvittee sijoitetuista lapsista liian ruusuisia, rikkihän he ovat tullessaan. Ovat olleet ehkä jo alkujaan erityistä hoivaa tarvitsevia avuttomien vanhempien käsissä tai sitten ovat rikkoontuneet pahasti hoidon puuttuessa.
ap.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:35"]
Lapsi olisi joka tapauksessa päiovähoidossa, vaikka kotona olisi joku aikuinen. Toiseksi sijaislapset tarvitsevat aika lailla terapiaa, apua jne., joten kuljetuspalveluksi sitä saattaisi itsensä ajoittain tuntea.
Eniten sijaisperheissä kärsivät omat lapset, koska he joutuvat jakamaan jo ennestäänkin vähästä ajastasi aikaa sijaislapsille. Moni sijaisperheen oma lapsi on myöhemmin kertonut, miten lapsuus loppui sijaislapsen saapumsiseen.
[/quote]
Tähän vastaukseen kommentoin, että AINA kun perheeseen tulee lisää lapsia, muuttuu jokaisen asema. Minua ärsyttää, että sijaisperheiden biologiset lapset saavat sanoa että sijoitettu lapsi vei heiltä vanhemmat ja lapsuus loppui siihen. Sen sijaan yksikään lapsi ei saa sanoa, että perheeseen syntynyt lapsi vei heiltä vanhemmat. Jokainen ihminen (aikuinen, lapsi tai meidän perheessämme tuo kehitysvammainen) tuo perheeseen tullessaan sekä iloa että työtä, sekä joustamiseta että rakkautta. Enhän toki osaa vielä sanoa, että onko tuossa sijoitetun lapsen tulossa jotain erityistä, kun ei meillä vielä ole...
Ymmärrän että sijoitettu lapsi on eri asemassa kuin biologinen. Se joka tästä aikoo minulle huutta, tarkistakoon ensin omia ajatuksiaan. 1. Sijoitettu lapsi on jonkun toisen odottama ja synnyttämä, hänessä ei virtaa sama veri eivätkä samat taipumukset kuin vanhempien veressä, sijoitetussa lapsessa on aina jotain tuntematonta, arvaamatonta. 2. Aikuistunut sijoitettu lapsi on perheen biologisiin lapsiin nähden eri asemassa. Hän ei peri sijaisvanhempiaan, vaan omat biologiset vanhempansa - joilla tuskin omaisuutta on :)
Emme ole ajatelleet, että meille tulisi päiväkoti-ikäinen lapsi. Esikouluikäinen olisi ihan ok. Jännä muuten, nyt vasta huomasin tämän. Täytyypä ajatella uudestaan. Ja onkohan tuo päivähoidossa käyminen nyt aivan varmasti hyvä juttu, jos tulija on kovin pieni. Miksi sijoitetulle lapselle olisi parempaa mennä päiväkotiin kovin pienenä kun olemme pyrkineet omammekin kasvattamaan kotona, hmm...
Hoidettavien enimmäismäärä kerrotaan perhehoitolaissa. Se on neljä (kun hoidosta vastaa yksi perhehoitaja), johon lukuun lasketaan mukaan perheen biologiset, alle kouluikäiset lapset. Hoidettavien määrä voidaan ylittää, mikäli hoitoa tarjotaan esim. sisaruksille tai perheen kaikki hoidettavat ovat aikuisia. Meillä määrä ei siis todellakaan täyty, ei vaikka isovanhemmatkin laskettaisiin hoidettaviksi - eivätkä he nyt niin hoidollisia ole. heistä ei esim. makseta omaishoidontukea, ei todellakaan.
Mikä on motiivini? Olen sen jo kertonut. Mielestäni perheessämme olisi hyvinkin vielä tilaa monellekin lapselle. Mielestäni en myöskään kuvittee sijoitetuista lapsista liian ruusuisia, rikkihän he ovat tullessaan. Ovat olleet ehkä jo alkujaan erityistä hoivaa tarvitsevia avuttomien vanhempien käsissä tai sitten ovat rikkoontuneet pahasti hoidon puuttuessa.
ap.
[/quote]
Mutta aika harvoin se syntynyt vauva on väkivaltainen, seksuaalisesti latautunut, mielenterveysongelmainen jne. kuten sijoituslapset hyvin usein ovat. Vauvan tulo perheeseen muuttaa monia asioita, mutta sijaislapsi ottaa paljon aiemmin ollutta pois. Jaksatko oikeasti sitä, että omaa lastasi hakataan koko ajan eikä siihen auta kiellot tai rangaistukset, koska se voi olla sijaislapsen tapa toimia.
Minä en ole valmis uhraaman omia lapsiani.
En uskalla sanoa, olisiko teistä sossun puolesta hommaan, itse uskon, että varmaan onnistuisitte auttamaan jotain lasta, mutta omiani en antaisi teille, sillä uskon, että ette pärjäisi todellisuudessa kahden niin erilaisen, mutta isojen ongelmien pyörteissä olevia lapsiani.
Eikö kukaan lukija osaa tai halua kommentoida mitään? Tiedän että olemme erilainen perhe, mutta minusta meillä olisi tilaa ja rakkutta antaa toisillekin lapsille. Sijoitettuna lapsena eläneen vanhemman perhe on muuten hyvin samantyylinen kuin omamme, heillä tosin perheessä asui vain mummo enää.