Lue keskustelun säännöt.
Mä olen täysin kypsä miehen "kasvattajuuteen"
16.02.2013 |
Mies on perusluonteeltaan hyvin pikkutarkka, mutta lasten suhteen jotenkin vastuuton ja holtiton. Esim jätti sängyn vieressä olevan tuuletusikkunan jatkuvasti auki kun meidän esikoinen oli parivuotias ja kiipeili joka paikkaan. Olisi ollut kerrasta kiinni kun lapsi olisi tippunut 6.kerroksen ikkunasta alas.. Tänään mies äksysi nelivuotiaalle kun tämä säikähti kalassa ollut ruotoa jonka meinasi juuri syödä ja säikähti hirveästi ettei syö enää yhtään, mies marmatti että mitä sä olet tollanen arkajalka sä tunnet pureskellessa jos on ruoto suussa ja sylkäiset sitten pois vaan! Lapsi ei syönyt enää mitään ja sanoi ettei enää uskalla syödä kalaa kun pelkää että tukehtuu ruotoon. Mies ei siis ollut viitsinyt perata palaa lapselle.
Kun mies on lasten kanssa lattialla ja lapset alkavat kinastella, mies vaan tuijottaa ja toinen jo rikkoo toisen hienon rakennelman ja toinen itkee, sitten tyrkkäisee toista. Mies vasta siinä vaiheessa havahtuu, vaikka järkevä aikuinen olisi tajunnut estää 1½vtä rikkomasta. Meillä mies suuttuu ja alkaa huokailla että ei tule taas mistään mitään, hohhoijaa ei onnistu mikään...
Tuntuu, että mies on hirvittävän avuton ja holtiton! Vaikka toisaalta aina ja jatkuvasti on osallistunut hoitamiseen ja leikittämiseen. Mutta esikoinen jo kohta 5v ja silti tuntuu, että isä hirveän avuton kaikessa. Sanoo, muttei pidä jämäkkyyttä. Huokailee ja voivottelee kun ikinä mikään ei onnistu.
Mä olen aivan epätoivoinen on "toisen kasvattajan" kanssa, tuntuu että yksin olisi niin paljon helpompi.. Mitä mun pitäisi tehdä? Kun ei puheet auta.
Kommentit (16)
Ei ole olemassa isänvaistoa.
Se on valintakysymys sitten. Juuri tänään pohdin ja muistelin, miten isä ei ollut lastensa kanssa koskaan silloin, kun oltiin yhdessä. Nyt on erottu ja johan alkaa lasten seura kelpaamaan.
Tosin ne alkaa olla jo aika isoja, eivät enää niinkään kiinnostu isänsä seurasta... Kun siitä ei ole kymmeneen vuoteen seuraksi ollut, niin yhteyttä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 09:13"]
Ei ole olemassa isänvaistoa.
Se on valintakysymys sitten. Juuri tänään pohdin ja muistelin, miten isä ei ollut lastensa kanssa koskaan silloin, kun oltiin yhdessä. Nyt on erottu ja johan alkaa lasten seura kelpaamaan.
Tosin ne alkaa olla jo aika isoja, eivät enää niinkään kiinnostu isänsä seurasta... Kun siitä ei ole kymmeneen vuoteen seuraksi ollut, niin yhteyttä ei ole.
[/quote] Eli miehellä ei ole isän vaistoa ja siksi toimii välinpitämättömästi? Miksi sitten niin monissa muissa perheissä isätkin ovat tarkkoja ja huolellisia, sympaattisiakin lastensa suhteen?
Ihana typerää stereotypiaa höpistä isän vaiston puuttumisesta. On varmasti olemassa välinpitämättömiä miehiä mutta niin on välinpitämättömiä naisiakin.
Meillä mies kyllä huolehtii mutta ehkä sellainen taito ohjata leikkejä puuttuu. Toisin sanoen ohjaa vasta, kun homma on jo pielessä. Näin tosin käy minullekin aika usein, mutta mies saattaa olla aivan vieressä eikä tosiaan saa ohjattua tilannetta vaarattomaksi. Mies on myös huolettomampi lasten pihalla oloon eli saattaa puuhailla itse jotain ihan muuta. Meillä ei nyt mitään kovin kamalaa pihalla voi sattua, joten ihan ok tuo meillä on.
Vastaaja vitoselle, entäs jos lapset ovat kipeinä? Miten tarkasti mies huolehtii? Seuraako esim yöllä lapsen vointia, onko tarkka lääkkeiden annosta, juottamisesta jne? Entä onko kotona muuten jämäkkä, että pitää huolen lasten asioitten hoitumisesta ja että lapsilla jutut kunnossa?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 08:39"]
Mies on perusluonteeltaan hyvin pikkutarkka, mutta lasten suhteen jotenkin vastuuton ja holtiton. Esim jätti sängyn vieressä olevan tuuletusikkunan jatkuvasti auki kun meidän esikoinen oli parivuotias ja kiipeili joka paikkaan. Olisi ollut kerrasta kiinni kun lapsi olisi tippunut 6.kerroksen ikkunasta alas.. Tänään mies äksysi nelivuotiaalle kun tämä säikähti kalassa ollut ruotoa jonka meinasi juuri syödä ja säikähti hirveästi ettei syö enää yhtään, mies marmatti että mitä sä olet tollanen arkajalka sä tunnet pureskellessa jos on ruoto suussa ja sylkäiset sitten pois vaan! Lapsi ei syönyt enää mitään ja sanoi ettei enää uskalla syödä kalaa kun pelkää että tukehtuu ruotoon. Mies ei siis ollut viitsinyt perata palaa lapselle.
Kun mies on lasten kanssa lattialla ja lapset alkavat kinastella, mies vaan tuijottaa ja toinen jo rikkoo toisen hienon rakennelman ja toinen itkee, sitten tyrkkäisee toista. Mies vasta siinä vaiheessa havahtuu, vaikka järkevä aikuinen olisi tajunnut estää 1½vtä rikkomasta. Meillä mies suuttuu ja alkaa huokailla että ei tule taas mistään mitään, hohhoijaa ei onnistu mikään...
Tuntuu, että mies on hirvittävän avuton ja holtiton! Vaikka toisaalta aina ja jatkuvasti on osallistunut hoitamiseen ja leikittämiseen. Mutta esikoinen jo kohta 5v ja silti tuntuu, että isä hirveän avuton kaikessa. Sanoo, muttei pidä jämäkkyyttä. Huokailee ja voivottelee kun ikinä mikään ei onnistu.
Mä olen aivan epätoivoinen on "toisen kasvattajan" kanssa, tuntuu että yksin olisi niin paljon helpompi.. Mitä mun pitäisi tehdä? Kun ei puheet auta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika vastuuntunnoton on- onko mustasukkainen lapselle? onko narsisisti? voitko luottaa mieheen? et voi jättää noin vastuuttomasti toimivalle miehelle lasta yksin
t. ammattikasvattaja
Pikemminkin yksinkertainen ja itsekeskeinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei reagoi, vaikka lapsi olisi voinut pudota ikkunasta isn valvonnan aikana, on ap:llä todellinen huoli
Mä en jotenkin osaa arvioida, liioittelenko miehen huolimattomuutta ja avuttomuutta ja olenko itse liian hysteerinen (kuten mies sanoo mulle) vai onko huoleni realistinen? Sen tiedän, että olen itse tarkka ja huolellinen, mutta missä sitten se raja menee, mikä ok vanhemmalta muuten? Kun mies kohauttelee olkia että ei ne lapset niitä veitsiä pöydän kulmalta päällensä kisko tai että ei se lapsi kuumeeseen yöllä kuole (vaikka raju kuume ja isän mielestä siis ok nukkua posottaa vaan yö huolehtimatta) - niin olenko minä liian tarkka vai onko mies todellakin huikean vastuuton? Mä mietin tätä jatkuvasti... Se että mä olen tarkka, on varmasti ehkäissyt sattumuksia, mutta tosiaan missä se raja menee.. esim tuosta ikkunajutusta mies sanoo että ei sitä voi elää tuulettamatta ja kyllähän lapsen perään katsotaan. Vaan kun tiedän, ettei mies lähellekään muista katsoa pikkuviipottajan perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheterapiaan ja miehelle toiminnan ehdot- lapsi on ekävä olentö- ei nukke- tai sitten yksin hoidat lapsen pöus palkkaat lastenhoitoapua
Hysteerikoksi haukkuminen on minusta hälyttävää.
Kyse on silkasta asioiden hoidosta. Jos keskustelu ei pysy siinä miten pidetään kiipeilevä tai sairastava ipana hengissä täysi-ikäiseksi, niin ongelma on oletettavasti sillä joka nimittelee toista, tässä tapauksessa ilmeisesti hysteerikoksi.
Yritä saada mies tajuamaan että sen pitää kyetä hoitamaan näitä asioita sun kanssa. Nimittelyn ja vastuunpakoilun pitää loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teillä on ongelma molemmilla, jos teillä on kuudennessa kerroksessa ikkuna, josta voi kiivetä ulos! Sellaista ei saa olla! Joko siihen hankitaan turvarajoitin tai napakka hyttysverkko tai se nualtaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 10:24"]
siis naulataan...
[/quote]
MUN MIES NUKAHTI JA LAPSI OLI KARANNUT TIELLE SILLÄ AIKAA- ELI TÄTÄ ON AP ODOTETTAVISSA, JOS JÄTÄT TUON MIEHEN LAPSEN KANSSA
Eikö kellään olisi kommentteja? Suututtaa kun taas ulkoilusta lykkäsi pienemmän sisälle 10 min jälkeen että ei tule mitään, isompi tyrkkäsi tän menemään. Ja selvisi että isä oli itse lähes toisella puolella taloa eikä yhtään seurannut lapsia.