Lue keskustelun säännöt.
En ottaisi tällaista miestä jos saisin valita uudelleen
02.04.2013 |
Tuntuu julmalta sanoa se niin suoraan mutta totuus se silti on. Ajattelin ennen mielestäni fiksusti että on paras etsiä turvallinen, tasainen ja työteliäs mies, johon voi aina luottaa. Sellaisen löysinkin ja naimisiin mentiin. Mutta olisi sitä voinut jotain muitakin asioita ottaa huomioon. Meillä on aivan erilaiset perhetaustat ja kasvatukset, aivan eri koulutukset (toisin sanoen minulla korkea koulutus, miehellä ei mitään), eri kiinnostuksen kohteet ja eri ajatusmaailmat.
Mies on suoraviivainen eikä liikoja ajattele, minä kaipaisin jotain enemmänkin. Jotain keskusteltavaa. En kai enää kovin paljon kunnioita miestäni, haluaisin jonkun sivistyneemmän, joka osaisi ajatella itsekin. Mies on siis niin laiska ajattelemaan että haluaa minun kertovan mikä on "oikea" mielipide milloin mihinkin asiaan. Meillä on pieni lapsi, enkä usko että mies pystyy juuri mitään lapsellemme koskaan opettamaan, kun hänen omakin sivistyksensä on hyvin rajoittunutta. Ei hän pysty vastaamaan lapsen tuleviin kysymyksiin siitä miksi maa on pyöreä tai mikä on maailman korkein vuori tai pisin joki. Paikkansa hänelläkin toki on, esimerkiksi perheen autot hän huoltaa itse. Mutta minä maksaisin mielelläni ammattilaiselle noiden hommien tekemisestä, jos puolisoni sen sijaan olisi älykäs ja sivistynyt.
Useimmat varmaan nyt kommentoivat etten ansaitse miestäni koska en arvosta häntä. Voin kyllä rehellisesti sanoa välittäväni hänestä kovasti ja arvostan hänen luotettavuuttaan, mutta totuus on, että tylsistyn kuoliaaksi hänen kanssaan.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 22:31"]
miksi maa on pyöreä
[/quote]
Niin, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, kyllähän sen saa valita uudelleen.. ja uudelleen.. ja uudelleen.. niin monta kertaa kuin haluaa. On ihan sallittua nykymaailmassa ja aika yleistäkin. Silti kannattaa miettiä vähän että pitääkö yhden ihmisen täyttää kaikki odotukset. Jos puolison kanssa on hauskaa, perhe-elämä kohtuullisen sopusointuista, sängyssä riittää kiinnostusta ja muuten menee ok, niin voisiko tuollaista älykkökeskusteluseuraa saada vaikka jostain ystävästä? Miehen ei myöskään ole välttämätöntä opettaa lapselle avaruuden rakennetta, hänhän voi opettaa vaikka niiden autojen huoltamista tai sitten ei opeta mitään, on vaan ja rakastaa lasta, lapsi selviää silläkin jo aika pitkälle.
Mutta tosiaan, voithan sä vaihtaa sen johonkin älykkääseen keskustelijaan. Siihen vaan kannattaa sitten varautua, että siinä älykkäässä keskustelijassa on jotain muita puutteita. Yksi ihminen ei koskaan voi täyttää kaikkia toisen ihmisen tarpeita. Siksi ehkä yleensä suositellaan että on jotain sosiaalista elämää kodin ulkopuolellakin.
Nelonen, olet oikeassa siinä että yhden ihmisen ei tarvitse olla kaikkea kerralla. Tajusin kuitenkin itse tilanteen kurjuuden kun ajattelin, mitä tapahtuisi jos joutuisin mieheni (siis aviomieheni ja elämänkumppanini) kanssa autiolle saarelle. Vastaus on että todellakin tylsistyisin kuoliaaksi. Oman miehen pitäisi minusta olla se ihminen, jonka kanssa voi puhua mistä vaan.
Ap
Minulla on mies, jonka kanssa olen ollut yli 20 v. Hän ei ole korkeasti koulutettu, mutta silti pystyn puhumaan hänen kanssaan ihan mistä vain, ja pidän häntä älykkäänä. Mikäs lekuri sinä sitten ap olet koulutukseltasi?
Jaa.Vai etä tylsistyisit autiolla saarella. Minulla varmasti menisi aika opetellessa toimimaan ko ympäristössä. Sitten jos jäisi ylimääräistä aikaa ruoan ja suojan laittamiselta, keskittyisin esim. saaren kasvillisuuden, eläimistön ja ilmaston tarkkailuun. Se oliisi niin kiehtovaa, että korvaisi juttuseuran puutetta ja pitäisi toivottavasti minut täysijärkisenä eristyksessäkin. Ellei sitten juteltaisi noista em tarkkailun kohteista tekemistämme havainnoista. Se olisi kiehtovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 23:13"]
Nelonen, olet oikeassa siinä että yhden ihmisen ei tarvitse olla kaikkea kerralla. Tajusin kuitenkin itse tilanteen kurjuuden kun ajattelin, mitä tapahtuisi jos joutuisin mieheni (siis aviomieheni ja elämänkumppanini) kanssa autiolle saarelle. Vastaus on että todellakin tylsistyisin kuoliaaksi. Oman miehen pitäisi minusta olla se ihminen, jonka kanssa voi puhua mistä vaan.
Ap
[/quote]
Niin no, minusta sinä olet vain tuossa väärässä. Et sinä joudu hänen kanssaan autiolle saarelle. Voit keskustella muiden kanssa. Pidän omaa miestäni kohtuullisen älykkäänä, mutta ei hänenkään kanssaan voi kaikesta keskustella, ihan jo siksi, että ei häntä kiinnosta kaikki asiat mitkä itseäni kiinnostaa. Ei kenenkään kanssa voi keskustella kaikesta.
4
Niin, mikäs tohtori sinä ap olet koulutukseltasi? Kerros nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi jo etukäteen,
mutta miten sinä ap olet ollut niin tampio miehen valinnassa?!! Jos olet syvällinen pohdiskelija kuten kerroit, niin luulisi että noin isossa päätöksessä olisi pitänyt pohtia kerran jos toisenkin. Sen siitä saa kun valitsee kumppanin sillä periaatteella, että kunhan nyt on joku edes vähän sinne päin..
Enpä osaa muuta sanoa, kuin että erokin on yksi mahdollisuus ja kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Jos et tykkää miehestäsi, niin päästä hänet vapaille vesille että hän voisi vielä joskus kokea aidon rakkauden.
Ota sitten sivistyneemmän. Pyhäniemen kartanon nimen. Udachi ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: juttujen perusteella hän on sen tasoinen, että on joutunut ottamaan ensimmäisen, jolle kelpaa.
Ap, etkös sinä täällä viime vuonna avautunut täsmälleen samasta asiasta ja pähkäilit naimisiinmenon järkevyyttä ko. tilanteessa. Olet nyt sitten mennyt vihille, niinkö?
Vai onko tämä joku trollijatkumo??
Jos olet, ap, sama kirjoittaja, niin muistaakseni vastasin sinulle oman elämäni opeilla ja kehotin hakeutumaan toisenlaiseen seuraan ettei sitten kaduta... Teit sen lähtemisen nyt sitten vaan hieman hankalammaksi solmittuasi avioliiton.
Ota nyt, hyvä ihminen, järki käteen äläkä tuhlaa elämääsi enää yhtään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 00:36"]
Ap, etkös sinä täällä viime vuonna avautunut täsmälleen samasta asiasta ja pähkäilit naimisiinmenon järkevyyttä ko. tilanteessa. Olet nyt sitten mennyt vihille, niinkö?
Vai onko tämä joku trollijatkumo??
Jos olet, ap, sama kirjoittaja, niin muistaakseni vastasin sinulle oman elämäni opeilla ja kehotin hakeutumaan toisenlaiseen seuraan ettei sitten kaduta... Teit sen lähtemisen nyt sitten vaan hieman hankalammaksi solmittuasi avioliiton.
Ota nyt, hyvä ihminen, järki käteen äläkä tuhlaa elämääsi enää yhtään!!
[/quote]
Olemme olleet naimisissa jo kolme vuotta.
Niille jotka utelevat koulutustani: olen suorittanut maisterin tutkinnon kohtalaisen arvostetulta alalta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 07:30"]
Olemme olleet naimisissa jo kolme vuotta.
Niille jotka utelevat koulutustani: olen suorittanut maisterin tutkinnon kohtalaisen arvostetulta alalta.
Ap
[/quote]
No toi maisterin tutkinto ei kuule mistään ylettömästä sivistyksestä vielä kerro, oli alalta miltä tahansa. Kohta omassakin taskussa ne paperit, mutta paskaa keskusteluseuraa olen silti.
Ehkä sinun kannattaisi keskittyä niihin puoliin, joita miehessäsi arvostat.
Mietipä myös uusiksi tuota autiota saarta. Sillä välin kun sinä itket kohtaloa ja yrität sytyttää nuotiota sillä arvottomalla maisterin paperillasi, käytännönläheinen miehesi pykää teille suojan, hankkii ruuan ja yrittää löytää pelastautumiskeinon.
Jos et kykene arvostamaan miestäsi, joka vaikuttaa luotettavalta, kätevältä ja kaikin puolin hyvältä mieheltä, ei vika ole miehessäsi vaan sinussa.
Voit kuitenkin opetella arvostamaan ihmisissä muutakin kuin koulutusta ja henkevää keskustelua. Siis jos haluat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan vastakkaisilla linjoilla ap:n kanssa. Juuri tarvitsin miehistä apua yksinkertaisen, mutta voimaa vaativan tehtävän suorittamiseen. Akateemisen mieheni ystävät olivat liian "heikkoja", tai muiden tekosyiden vallassa, joten lopulta sain avuksi erään vahvan naispuolisen ystävän. Ajattelin, että jos vielä uudelleen joudun miehen valitsemaan, ottaisin kyllä mielummin toimeliaan perusmiehen, joka ei jätä naista pulaan. Sellaisen, joka todella siellä autiolla saarella järjestää meille suojan, sytyttää nuotion ja käy hakemassa kalat merestä.
Hyväksy ap tosiasiat: olet ollut itse tyhmä ja valinnut väärin. Ihmettelen sitä, koska olet varmasti fiksu ihminen ja ollut muidenkin kuin miehesi kanssa.
Itse en voisi olla miehen kanssa, joka ei täytä myös mun älyllisiä toiveita. Sehän on se ihminen kenen kanssa suurin osa vapaa-aikaa vietetään, pakkohan sen on olla kiinnostava! En mä voi kavereilleni soittaa joka kerta kun haluan jutella vaikka päivän uutisista tai mitä pohdin tänään työasiostani. Tai lomamatkoilla, ei mulla siellä ole kavereita juttukumppaneina, haluan puhua ja pohtia ihan sen oman kumppanini kanssa. Kyllä olisi arki tosi tylsää jos kotona ei puhuttaisi mistään muusta kuin kauppalistasta tai autoremontista. Mä en tarvitse remonttireiskaa kotiin asumaan, sellaisia saa tarvittaessa tilattua. Sen sijaan kunnon keskusteluseuraa ei voi ostaa.
Oma kokemukseni: menin naimisiin opiskelukaverin kanssa, meillä oli kyllä hyviä keskusteluja ja mies oli älykäs, mutta ei kovin kiinnostunut seksistä, puhumattakaan lasten hoidosta tai mistään kotitöistä. Lisäksi kova juoksemaan vieraissa...ei siinä paljon keskustelut auttaneet:-)
Eli vähän näkökulmaa...nyt katselen sydämeltään sivistyneitä ihmisiä ja se ei liity koulusivistykseen.
Ap,
jos sulla on korkea koulutus, jonka pitäisi tarkoittaa analyyttisyyttä, kunnianhimoa, uteliaisuutta maailman suhteen, niin mistä sait päähäsi haluta turvallista ja tasaista miestä? Työteliäitä olette varmaan molemmat. Turvallisuutta ei saa kuin itseltään. Jos haluaa parisuhteelta nimenomaan tasaisuutta, niin se on arvokysymys.
Minäpä luulen, että menit yhteen miehesi kanssa siksi, että sinusta niin "kuuluu" tehdä. Mies tekee sitten sinulle lapsen, että saat toteuttaa biologista tehtävääsi. Et ole varmaan koskaan rakastanut häntä. Etkä varmaan välittänyt tutustua häneen kun seurustelitte.
Parempi kuin eroatte, olette varmaan molemmat onnellisempia niin. Lapsenne voi oppia isältään mm. ahkeruutta ja malttia, maailman pisin joki löytyy netistä.
Voiko olla jotenkin turhempaa koulutusta kuoin maisteri ?. Esimerkki koulutuksesta, joka tuottaa Suomelle hyvin vähän lisäarvoa.
ap, varmaan aika moni muu tässä maailmassa tuntee samoin, ehkä jopa miehesi. Vuosien kuluessa tutustuu kumppaniin perin pohjin, kyllästyykin siihen, elämä tuo eteen velvollisuuksia ja vastinkäymisiä, työt väsyttää, lastenhoito väsyttää, elämä on puuroa. ja sen kaiken pohjaanpalaneen paskapuuron laittaa toisen syyksi, että ilman tota maailman typerintä ja älyttömintä kumppania minä olisin onnellinen... no et tietenkään olis. Mutta sä olet liian yksinkertainen ymmärtääksesi sitä.
siks toisekseen, vastaa nyt siihen syvälliseen kysymykseen, miksi maailma on pyöreä? minä en tiedä ja olen sentäs maisteri kans. lapsesi tarvitsee rakkautta ja turvaa, hänen tulevan elämänsä kannalta Niilit, Mississipit ja muut on ihan turhia. Ja mikä joki on maailman pisin, kerro se kans, mua kiinnostaa, voin yllättää perheeni illalla keskustelemalla syvällisiä pikku kakkosen, ulkoilun ja nakkikeiton lomassa :)
Tiedän tunteen :(