Lue keskustelun säännöt.
kamala ystävä(kö)?
02.04.2013 |
Ystävälläni on 5kk lapsi, ja edelleen minä olen se, joka pitää ystävyyttä pinnalla. koko raskauden ajan passasin ja kuskasin ja pidin päivät seuraa (mikä ei tietenkään ole ongelma kun itsekkin työttömänä olin) ja synnytyksen jälkeen vain minä olen ottanut yhteyttä.
yritin tässä jutella asiasta, ja siitä, että tuntuu kuin väkisin roikkuisin kiinni enkä tiedä kiinostkaako häntä. totesi vain, että kun vauva on pieni eikä hän kerkii yms. totes, että tämä aika on menny ihan varmasti heillä nopeempaa kuin meillä ei-lapsellisella pariskunnalla.
tietenkin yksilöitä jokainen, mutta ihmetyttää kun muilla lapsipariskunnilla on kyllä aikaa ja kiinostusta pitää ystävyyttä yllä ja käydä kahvilla yms. tämä ei liiku kotoaan mihinkään eikä varsinka lapsen kanssa.. ikävä ystävääni..
Kommentit (10)
Mitenkä sillä sun kaverilla on lähtenyt "äitiys käyntiin"? Onko vauva tosi vaativa, huutaa, valvottaa jne? Vaikuttaako sille, että kaverisi olis vähän allapäin, alakuloinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kamala. Jotkut vaan sekoo tollai lapsen saatuaan. Mulla itselläni on kaksi lasta ja olen jatkanut ystävieni kanssa tapaamista lapsistani huolimatta. Otan nimenomaan itse yhteyttä. Yksi ystäväni ei pysty muuhun kuin arjen pyörittämiseen lapsen kanssa ja on perunut jo kolme erilaista gettogetheria ties mihin syyhyn vedoten. Hän ei ole ollut koskaan yötä poissa lapsen luota. Lapsi on jo 2 v 6 kk. Jotkut vaan sekoo. Älä välitä.
Mielestäni lapsi on kovinkin helppo, hiukan nukahtamisvaikeuksia iltaisin, mutta muuten ei juurikaan ongelmia. Enää ei öisinkä herätä kuulemma kuin pari kertaa. En koe olevani marttyyri tai vastaavaa, ilolla olen auttanut, mutta mielestäni ei ole liikaa vaadittu jos jotain yhteydenottoa joskus odotan. Ystävä kuitenkin itse sanoo jaksavansa hyvin ja tietää, että autan mielelläni kaikin tavoin. Ehkäpä ylireagoin tässä asiassa.
Ap
Miettiikö joku oikeasti KUMPI OTTAA YHTEYTTÄ?
Eikö se oleellinen ole että se on iloinen kun soitat ja tapaatte?
Ihan miten vaan vaikeammaksi näet elämäsi tekemisen, kohta siinä ei ole montaa ihmistä-
Miten sää voit ymmärtää toista ikinä?
Yhden kokemus vaikka "vain kerran heräävästä lapsesta" voi olla raskas.
Ihme juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset sä sit roiku kahviloissa niiden "kaikkien muiden" kanssa???????
En tiedä kamaluudestasi, mutta viisi kuukautta on tosi lyhyt aika perheellisen elämässä. Itse ilmeisesti olet sinkku, ja esim. viikonloppusi ovat tyhjää täynnä. Perheelliselle kaverillesi taas viikonloput ovat tärkeätä perheaikaa. Perheellistä ei myöskään hirveästi kiinnosta istuskella kuppiloissa pälättämässä niitä ja näitä, kun kotona olisi vaikka mitä tekemistä. Ja jotkuthan ovat puhtaasti koti-ihmisiä.
Saat ihan itse valita, että pidätkö yhteyttä tähän perheenäitikaveriisi, vai etsitkö sinkkukavereita ympärillesi. Mutta älä oleta että perheellinen olisi viikonloppuna vapaa lähtemään sinun kanssasi johonkin, ja jos lähteekin, ei se ole hänelle mikään iso "Jee pääsen johonkin!!!" -juttu. Se lapsi ja perhe vain on tärkeimmät elämässä, ja sinkkuja tehdyt jutut on vähän niin kuin vanhoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kultaseni. Meillä on kuusi lasta. Ja yksi kuusipää-sinä. Joten myös meidän elämämme on tärkeä.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 01:06"]
En tiedä kamaluudestasi, mutta viisi kuukautta on tosi lyhyt aika perheellisen elämässä. Itse ilmeisesti olet sinkku, ja esim. viikonloppusi ovat tyhjää täynnä. Perheelliselle kaverillesi taas viikonloput ovat tärkeätä perheaikaa. Perheellistä ei myöskään hirveästi kiinnosta istuskella kuppiloissa pälättämässä niitä ja näitä, kun kotona olisi vaikka mitä tekemistä. Ja jotkuthan ovat puhtaasti koti-ihmisiä.
Saat ihan itse valita, että pidätkö yhteyttä tähän perheenäitikaveriisi, vai etsitkö sinkkukavereita ympärillesi. Mutta älä oleta että perheellinen olisi viikonloppuna vapaa lähtemään sinun kanssasi johonkin, ja jos lähteekin, ei se ole hänelle mikään iso "Jee pääsen johonkin!!!" -juttu. Se lapsi ja perhe vain on tärkeimmät elämässä, ja sinkkuja tehdyt jutut on vähän niin kuin vanhoja juttuja.
[/quote]
Ap kirjoitti selkeästi elävänsä parisuhteessa, ei lapsia.
Sain ap:n ystävästä sellaisen kuvan, että hän on yh. Jos lapsi on ensimmäinen eikä toista aikuista arjessa ole, suhde lapseen voi olla tosi symbioottinen eikä silloin tule otettua yhteyttä. 5 kk on myös hyvin lyhyt aika.
Lisäksi ystävä on ilmeisesti ollut työttömänä ("minäkin olin työttömänä silloin"), ehkä eristynyt. Saattaa siis uppoutua lapseen vieläkin voimakkaammin.
Olen samaa mieltä kuin yksi aiempi: ei kannata miettiä kumpi ottaa yhteyttä tai pitää puheluista mitään tukkimiehen kirjanpitoa. Jos pitää ystävästään, on tekemisissä. Jos suhde rasittaa, ottaa välimatkaa.
Kyllä, olet kamala ystävä. Oikea uhrautujien kruunaamaton kuningatar, marttyyri joka odottaa kehuja, kiitosta, lipomista ja palvomista. Lopeta se yhteydenpito, kun on noin vaikeaa.