Miten saada kahden täysin erilaisen ihmisen suhde onnistumaan?
En osaa tarkkaan sanoa miksi minä ja mieheni rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Läheisemmekin ihmettelevät asiaa, sillä periaatteessa meitä ei yhdistä mikään. Paitsi se rakkaus. Mutta yhteisiä harrastuksia tai puheenaiheita ei juuri ole, ja ajoittaisia ongelmia syntyy siitä, kun emme tiedä toistemme mielenkiinnon kohteista mitään. Tämä tosin on vähentynyt kun kumpikin hiljalleen oppii. Mutta välillä tulee silti tilanteita, joissa toinen loukkaantuu, kun toinen ei jaksakaan kuunnella juttuja jotka eivät kiinnosta ainakaan juuri sillä hetkellä.
Siksi kysyisinkin teiltä, joilla on ollut samoja haasteita, että miten saitte suhteenne kestämään? Tiedostan, että tämä suhde varmasti tulee vaatimaan hieman enemmän työtä kuin sellainen suhde, jossa kaikki harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat yhteisiä. Mutta olen valmis tämän haasteen kohtaamaan, sillä rakastan miestäni.
Kommentit (3)
Kakkonen vei sanat suustani. Mutta kohteliasuudesta ja sosiaalisuudesta kyselen kyllä miehen tietokoneharrastuksesta tai yritän innostua vaikka moottoripyöräilystä sen verran, että olemme hänenkin harrastuksissaan joskus yhdessä. Etsimme elokuvia, joita itsekin voin katsoa hänen kanssaan, täydelliset reuna-alueet jäävät ulkopuolelle.
Samoin mies kuuntelee minun juttujani kirjoittamisesta, teatterista, tanssitaiteesta... Ei hänen tarvitse itse kirjoittaa eikä lukea samoja kirjoja kuin minä. ,Lähtee mukaani minulle tärkeisiin asioihin.
Puheenaiheita meillä kyllä riittää. Seksi on ihanaa. Lasten kasvattamisessa olemme samalla linjalla tai oikeammin mukautuneet puolin ja toisin kompromisseihin sopivasti. Musiikki yhdistää paljon, samoin lukeminen. Elämänasenne. Olemme kasvaneet yhteen asioissa, joissa olimme aluksi hyvin erilaisia.
Minusta kaikki alkaa kunniotuksesta, tahdosta joustaa, kyvystä tehdä kompromisseja. Kun vielä osaa olla sopivasti itsekäs tai siirtää omat tarpeensa välillä syrjää toisen vuoksi, ollaan jo hyvällä tiellä.
Meillä sama tilanne mutta minusta erilaisuutemme on pelkästään rikkaus. Minusta arki riittää ihan hyvin yhdistäväksi tekijäksi, ei minusta tarvi olla kiinnostunut muuten samoista asioista saati harrastaa samoja juttuja. Meillä mies on kiinnostunut jalkapallosta ja tietotekniikasta, minä joogaan, käyn taidenäyttelyissä ja teatterissa. Oikein hyvä suhde meillä on, kun emme vaadi toisiamme olemaan kiinnostunut toistemme jutuista. Esim. mies ei ala selittää mulle pitkällisesti jotain jalkapallojuttuja enkä minä miehelle jotain taide-elämyksiäni kun häntä ei kerran taide kiinnosta.