Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaiset pitävät minua epäluotettavana "pelurina"
31.03.2013 |
En ymmärrä sitä, miksi sukulaiseni pitävät minua jotenkin epämiellyttävänä ihmisenä ja "pelurina". Olen päälle kolmekymppinen ja olen tuossa muutama vuosi sitten perustanut perheen sekä olen töissä ihan ok töissä kohtalaisella palkalla. Yliopistotutkinnot ovat jääneet hieman vaiheeseen (2kpl), mutta olen suorittanut yhden AMK-tutkinnon. Olen hieman ujo nysvä edelleenkin iästäni huolimatta ja olen aina ollut se kiltti, hiljainen hissukka, kun taas suurin osa sukulaisistani ovat hyvinkin puheliaita ja sosiaalisia, osa on jopa "rempseitä".
Mummoni jostain syystä kuvittelee, että "vakoilen" hänen tietokonettaan hänen käyttäessään sitä. Aikaisempina vuosina monesti autoin häntä, kun hänelle tuli ongelmia tietokoneensa kanssa (esim. haittaohjelmia tai viruksia) ja kun kone vaati käyttöjärjestelmän ja ohjelmien päivityksiä ja uudelleenasennuksia. Jossain vaiheessa hän sitten soittikin minulle sanoen, että "mitä teet koneellani juuri nyt", kun olin esim. töissä tai katselin kotona jotain leffaa mieheni kanssa. Täytyy vielä tarkentaa, että en edes ymmärrä, miksi hän väittää moista, kun siis en todellakaan ikimaailmassa edes tiedä, miten hänen kuvaamia "vakoiluja" voi toteuttaa. Joskus hän väitti, että kuuntelen hänen puhelintaan jne. Lopulta hän lähetti minulle todella loukkaavia uhkausviestejä sähköpostitse ja tekstiviestillä, jolloin suutuin ja soitin hänelle takaisin. Ko. tapausten jälkeen hän katkaisi minuun välit.
Totuus on kuitenkin se, että olin vain vuosikaudet auttanut häntä tietokonepulmissaan ja tehnyt perusasennuksia hänen pyynnöstään - samaan aikaan, kun muut sukulaiset kahvittelivat ja juttelivat mukavia. Minä olin se, joka pyydettiin käytännössä tekemään pitkää työpäivää sinne tietokone-, kännykkä- ja digiboksiongelmien pariin ja minua vaadittiin käytännössä selvittämään kaikki ongelmat, vaikken edes olisi ennestään tuntenut ko. laitetta.
Nyt huomasin isäni sairastuttua, että isänikin suhtautuu minuun samoin. Hänen jouduttuaan sairaalaan otin hänen koiransa hoitoon, siivosin hänen asuntonsa ja ostin hänelle uuden kännykän ja kävin katsomassa häntä tänään sairaalassa. Hän kutsui minua nimellä "pelinainen". :O Ilmeisesti ihmiset kuvittelevat, että auttaessani heitä minulla on jokin oma lehmä ojassa ja jotenkin kieroilen.
Ei vissiin pidä auttaa ketään enää. Mitä siis olen tehnyt väärin? Jos autan muita, olen kiero "peluri" ja "vakoilen heitä" ja jos en auta heitä, niin olen itsekäs. Alkaa v-käyrä tässä hieman jyrkentyä vähitellen. Haluaisin itse pitää yhteyttä läheisiini, mutta he yksi kerrallaan loukkaavat minua todella pahasti.
Kommentit (5)
Minullekin tuli mummostasi mieleen joku alkava dementia ym, sillä oma mummoni alkoi syytellä minua milloin mistäkin. Se oli raskasta, ja paheni aina siihen asti, kunnes ei enää tunnistanut minua.
Minä olen huomannut, etten myöskään voi miellyttää omia sukulaisiani. Teen mitä vain, se on aina väärin. Viimeksi en päässyt 50-vuotissynttäreille koska lapset oli sairaana ja mies töissä. Se oli väärin. Kun viime kesänä tulin toisiin juhliin, minua pyydettiin keittiöön hommiin ja siellä meni koko päivä. Väärin, minun olisi pitänyt olla juttelemassa muille ja vahtimassa lapsiani (mies vahti).
En ole korkeasti kouluttautunut. Väärin. Mutta sekin on väärin, että tulemme miehen kanssa peruspalkoillamme toimeen ja olemme onnellisia ja viihdymme normaalitöissämme mainioisti. Olen ujo, se on väärin ja tulkitaan ylimielisyydeksi. Menen nuorena naimisiin ja sekään ei ollut hyvä. En vain käsitä ihmisiä, en ainakaan omaa lähisukua eli vanhempiani, heidän sisaruksiaan ja isotätejäni. Sanotaan aina, että sukulaisia pitäisi kunnioittaa mutta miksi he eivät kunnioita minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tehnyt ap mitään väärin. Mummo vaan on tullut vanhemmiten vainoharhaiseksi.
Ilmoita mummosi käytöksestä hänen alueensa terveyskeskukseen. Samoin isäsi jos se jatkuu.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 20:03"]
Minullekin tuli mummostasi mieleen joku alkava dementia ym, sillä oma mummoni alkoi syytellä minua milloin mistäkin. Se oli raskasta, ja paheni aina siihen asti, kunnes ei enää tunnistanut minua.
Minä olen huomannut, etten myöskään voi miellyttää omia sukulaisiani. Teen mitä vain, se on aina väärin. Viimeksi en päässyt 50-vuotissynttäreille koska lapset oli sairaana ja mies töissä. Se oli väärin. Kun viime kesänä tulin toisiin juhliin, minua pyydettiin keittiöön hommiin ja siellä meni koko päivä. Väärin, minun olisi pitänyt olla juttelemassa muille ja vahtimassa lapsiani (mies vahti).
En ole korkeasti kouluttautunut. Väärin. Mutta sekin on väärin, että tulemme miehen kanssa peruspalkoillamme toimeen ja olemme onnellisia ja viihdymme normaalitöissämme mainioisti. Olen ujo, se on väärin ja tulkitaan ylimielisyydeksi. Menen nuorena naimisiin ja sekään ei ollut hyvä. En vain käsitä ihmisiä, en ainakaan omaa lähisukua eli vanhempiani, heidän sisaruksiaan ja isotätejäni. Sanotaan aina, että sukulaisia pitäisi kunnioittaa mutta miksi he eivät kunnioita minua?
[/quote]
Kiitoksia vastauksista! :) On mahdollista, että mummollani tosiaan on alkava dementia. Monta vuotta sitten hänellä alkoi muisti heiketä enenevässä määrin ja sen jälkeen alkoi ilmetä syyttelyä, uhkailua ja jotenkin neuroottisia ja vainoharhaisia ajatuksia.
Itselläni on hyvinkin samantyyppisiä kokemuksia muutenkin, mm. tuo, että minua pidetään ujouteni vuoksi ylimielisenä ja ylpeänä - silloinkin, kun autan ja tarkoitan hyvää. Osa sukulaisistani myöskin vaikuttaa väheksyvän minua, kun minulla ei ole yliopistotutkintoa suoritettuna. Suhtaudun sukulaisiini myönteisesti, mutta itse saan heiltä halveksuntaa osakseni.
t. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että mummollasi alkaa olla alzhaimer tai joku muu vastaava sairaus.