Oletko mielestäsi onnistunut kasvatustyössä tähän asti? Missä asioissa?

Mutta minulla on ystävä joka todellakin pitää itseään suorastaan elämää suurempana valonluojana. Hän se jaksaa analysoida ja opettaa kuinka mahtava kasvattaja hän onkaan.

Hienoahan se on että on itseensä tyytyväinen, mutta olen väsynyt kehumaan aina samoja aiheita.

Vierailija:

Itse olen viime aikoina huomannut, että lapseni ovat oppineet perustelemaan sanojaan. Tänään 2v8kk leikki omassa huoneessaan ja olin siinä katselemassa. Hän häiriintyi läsnäolostani ja sanoi " Äiti mene pois." Kysyin " Miksi?" ja hän vastasi " Koska minä en halua sinua tänne." . Äiti lähti sitten pois, omiin hommiin hänkin ja ylpeänä, että lapsi osasi antaa perustelut. :D

Pidän tärkeänä myös mediakriittisyyden opettamista, kattavanlaatuista yleissivistystä, toisia ihmisiä kunnioittavia käytöstapoja, suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, lapsen tunteen- ja sananvapautta (siis tarkoittaa sitä, että esim: lapsikin saa olla vihainen, eikä sitä heti tarvitse tyynnyttää; toisia vaan ei saa satuttaa, eikä mitään rikkkoa tms. Lapsi saa myös sanallisesti kertoa mielipiteensä mistä vaan haluaa, vaikkakin päätökset tekee aina vanhempi) jne jne.

Yritän antaa jokaisen lapsen oman persoonan tulla esiin ja tukea heidän omia kiinnostuksen kohteitaan. Antaa lapsen olla ja tehdä itse, opetella ihmiseksi, eikä äitiä tarvita joka kohtaan sähläämään väliin.

Pohjalla se perusturvallisuus, että kotona on hyvä olla ja on lukuisia lapselle tärkeitä ihmisiä, jotka välittävät hänestä.

10 vuoden päästä kykenen sanomaan, miten olen onnistunut.

Ihana vaan seurata tästä sivusta 2v8kk ja 4v7kk leikkiä yhdessä, kun ei tarvitse mennä edes riitoihin väliin, vaan se " anteeksi" tulee sieltä itsestään tarvittaessa. Tänään on onnistunut fiilis. Maanantaiaamuna voi tuntua vähän kamalammalta. ;)