Lähdetään anopille syömään, oli pakko ottaa rauhoittava

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 14:16"]

että kestää sen lusimisen. Hyvää pääsiäistä vaan muillekin.

[/quote]Positiivista tässä on että onneksi sulla on niitä rauhoittavia:)

Teistä tulee ihan samanlaisia vihattuja anoppeja.

miks oikeesti on pakko mennä hirviöiden luo kylään. Mä en mee yhdenkään epämielyttävän ihmisen luo, ei niihin tarvii muodon vuoks mennä vail olis oma äiti.

Meillä anoppi teki perinteiset eli oharit. Eniten siinä vituttaa tietenkin vain se, ettei olla miehen kanssa vieläkään opittu ettei sovittu tapaaminen toteudu, vaan anoppi lähettää viestin sillä hetkellä kun me näpsäytämme kahvinkeittimen päälle, ettei pääsekään tulemaan. Ja sitä akkaa varten on kuitenkin siivottu, laitettu lapset siisteiksi ja pistetty pöytä koreaksi ettei pääsisi ihmettelemään kun asiat on rempallaan.

Pahin on tietty se hetki kun pitäis kertoa lapsille ettei mummi nyt sitten tälläkään kertaa tule. Eikä vieläkään olla opittu ettei lapsille kerrota ennen kuin ovikello soi.

Lisään sitten vielä että mummi asuu 10min ajomatkan päässä, eli sen vaikka kävelisi tarvittaessa. Silti aina syyt on sellaisia kuin "en voi tulla pitää laittaa päiväruoka" tai "en voi tulla pitää käydä kaupassa" tai "olen nukkunut niin huonosti viime yönä". Että niin..

:D' Elämä on tragikomediaa paikoitellen. Hyviä pyhiä vaan sullekin ap!

ei ollut ihan hirveää, on ollut pahempiakin reissuja. Anoppi veti viskiä kuin se olisi ollut omenamehua ennen pääisäisateriaa, puhui lakkaamatta sairauksistaan ruoka suussa. Pisaroita lenteli pöydän toiseen päähän asti. Muuten meni kuulemma mukavasti, mutta hiukan häntä huolestutti, koska naapuritaloon oli muuttanut neekereitä.

Otan rauhoittavan taas jouluna. Onneksi näitä kyläilyjä ei ole usein.

ap

Mukava kuulla, että muillakin on hirviöanoppi. Mulla kammotusreissu on edessä huomenna.

Noin viisi, kuusi kertaa vuodessa pitää "uhrautua", kun anoppi kutsuu päivälliselle. Anoppini on ilkeä ja teräväkielinen ja varmasti hänellä on joku diagnosoimaton mielen sairaus, koska normaali ihminen ei mitenkään voi olla sellainen  kuin anoppini. Mieheni on samaa mieltä, samoin hänen veljensä, mutta pääsemme kaikki vähemmällä jos kestämme nuo vierailut. Selviytymiskonsteja on monia ja ainakin appiukko näyttää kehittäneen anopin sukupäivällisiä varten sellaisen juo kunnes sammut- metodin joka tehoaa sataprosenttisesti.

Kaiken lisäksi anoppi on luultavasti maailman kehnoin ruuanlaittaja. Tekee paakkukastikkeita ja kiisseleitä jotka venyy kuin liima. Anopin tekemät liharuoatkin ovat sitkeää mössöä ja jotenkin se onnistuu pilaamaan jopa jälkiruokana tarjoiltavat hedelmät ja juustot, vaikka niille ei periaatteessa tarvitse muuta tehdä kuin ottaa pakkauksesta tai pussista ja pistää tarjottimelle.

No, mulla on anopin kiukuttelut ja haukkumiset menny kymmenen vuotta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mies tuntuu olevan paljon pahemmin räjähdyspisteessä. Lapsia en anopin ilkeilyn takia haluaisi ottaa mukaan ollenkaan, mutta nyttemmin olen käsittänyt, että ilman lapsia anoppi olisi sata kertaa hirveämpi.

Minä en kyllä lähtisi jos se olisi noin kamalaa. Saisi mies ja lapset mennä, minä jäisin kotiin.

Tule sitten kertomaan tänne, millaista oli! Voimia!