Lue keskustelun säännöt.
Lapsen riehuminen ärsyttää, miten hillitä vauhtia!?
18.03.2013 |
Tämä on taas niitä päiviä, kun 6-vuotiaan poikani (esikoinen) touhut ärsyttävät oikein tosissaan. Hemmetin rasittava kakara sille päälle sattuessaan, ei voi mitään!!!
Riehumista on erityisesti jollain tavalla jännittävissä tilanteissa, tai jos odottaa jotain lähipäivinä tapahtuvaa juttua, tai jos pitää lopettaa jonkun kivan jutun tekeminen. Jne jne. Riehuminen ilmenee sellaisena turhanpäiväisenä töyhötyksenä, juoksee, hyppii, tekee idioottimaisia ääniä, härkkii sisaruksiaan, heittelee vaatteitaan, ei tee mitä sanotaan (esim. jos pitäisi pukea, niin tekee tasan kaikkea muuta kuin sitä). Siis sellaista aivan hulvatonta, päämäärätöntä touhuamista, joka lähtee päälle tyylin *naps* sitä edeltävästä normaalista käytöksestä. Unohtaa tuolloin itsekin mitä oli edes tekemässä.
Itsellä on ollut jo vuosia sellainen tunne, että lapsella on adhd tai joku vastaava, jotenkin on niin täysin poissa kontrollista ko. riehumisen aikana. Neuvolassa asiasta ei olla oltu huolissaan, kun on osannut aina tehdä ikätasoiset tehtävät ongelmitta ja toisaalta siellä tämä piirre ei ole koskaan näyttäytynyt täysimittaisena. Päivähoidossa on tällä hetkellä vain 2pv/viikko, sielläkin on huomattu tiettyjä piirteitä kuten tilanteisiin jumittumista mutta toisaalta leikit muiden kanssa sujuvat yleensä hyvin (tosin menee usein liian "hyökkäävästi" toisten leikkeihin mukaan) ja osaa myös halutessaan keskittyä esim. legoilla rakenteluun. Siis sielläkään ei olla oltu varsinaisesti huolissaan lapsesta, mutta on todettu, että tietynlaista rauhoittumista pitäisi opetella ennen kouluikää. Tarhassa hillitseminen on toisaalta helpompaa, kun siellä on tietynlainen ryhmän "paine" siihen ja siellä esim. innostuu tarrojen keräämisestä, kun muutkin saavat niitä. Kotona ei voisi tarrataulut sun muut vähempää kiinnostaa, ei myöskään löydy pitkäjänteisyyttä "tienata" vaikka jotain haluamaansa lelua saamalla tietty määrä tarroja tms. Jos sovitaan vaikka että pitää kerätä 3 tarraa saadakseen jonkun jutun, innostuu ehkä aluksi, mutta sitten ilmoittaa että ei hän edes halua sitä lelua (ja sitten voi tietenkin taas käyttäytyä miten vaan). Jäähyrangaistukset eivät myöskään tunnu tämän kanssa toimivan.
Kysymys siis kuuluu, miten olette saaneet vastaavilta tapauksilta hillittyä vauhtia? Ärsyttävää ihan kotioloissakin, mutta vielä ärsyttävämpää on, jos tuo riehuminen "napsahtaa" päälle jossain ihmisten ilmoilla. Tämän kanssa on aina sellainen epävarma olo lähteä mihinkään, toisella kertaa saattaa käyttäytyä oikein nätisti, toisella kertaa on kuin täysi sika!
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:52"]
Taidan kuulla noista kuvista ensimmäistä kertaa, mutta jo ajattelisin, että apua niistä olisi myös meidän riehakkaalle ja siirtymissä holttinsa kadottavalle nelivuotiaalle. Mutta ihanko oikeasti aina aamulla tiedätte, miten päivä etenee? Entä jos kuvat (tekemiset) loppuu kesken? Entä jos tulee muutos vaikka siksi, että aurinko paistaa (--> ei mennäkään uimahalliin vaan puistoon tms) tai joku soittaa ja pyytää kylään? Kuinka pahasti nouhin kuviin tottunut lapsi "järkyttyy" muutoksista?
[/quote]
Ehkä ne päivittäise toimet, syömiset ja pukemiset kannattaa laitta jo aamusta. Kun ne tulee tehtyä joka päivä kuitenkin. Ja sitten lisätä sinne niitä extroja aina kun niitä muutoksia suunnitelmiin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suunnitelmat on ihan avoinna (meillä esim viikonloppuisin vanhemmat lauantain aamupalalla usein juttelee, mennäänkö puistoon, uimaan, ravintolaan, kylään tms), aamulla pöydässä voisi olla vain pukemis-, aamupala-, lounas-, välipala-, illallis- ja nukkumaanmenokortti... Silloin homma ei varmaan toimi? Tai niin, että joku päivä on "kortitettu" ja joku toinen ei..? Mutta joo, uskon että on hyvä konsti kyllä kunhan käytännön seikat miettii.
Olen myös miettinyt tuota ajan seuraamisen opettamista, kun tuntuu, ettei lapsi ollenkaan käsitä, miksi iltasadulle ei jää paljon aikaa, jos pukiessaan vain haahuilee iäisyyden. Minkähön ikäinen alkaisi jo hahmottaa aikaa esim. tiimalasista tai munakellosta? Kellonaikoja ei vielä tosiaankaan osaa.
10
Meillä kaksi vilkasta poikaa ja mitään poppakonstia en ole keksinyt. Aamupäivisin on pakko lähteä lasten kanssa jonnekkin ulos, esim pulkkamäkeen, jotta saavat purkaa energiaa. Senkn jälkeen ovat energisia, mutta homma ei riistäydy älyttömäksi riehumiseksi.
Kuulostaa vähän kuin meidän poika. Sinuna vaatisin tutkimuksia, koulu alkaa pian. Onko esikoulussa?
Meilläkin ulkoillaan joka päivä, sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Muuten ei kyllä tulisi mitään tämän kanssa! Kotipäivinä meillä on itse asiassa aika tarkka rutiini, josta nimenomaan tämä 6-vuotias on erityisen tarkka, tuntuu että riehumista on enemmän, jos rutiini jostain syystä rikkoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut samanlaista, mutta poika on nyt "jo" kolmannella luokalla ja riehuntakohtauksia tulee edelleen, mutta koulu on sujunut hyvin. Poikamme on tuollainen jumittaja ajoittain ym. minkä takia epäilin aikanaan aspergeria, niitä piirteitä on kyllä. Mutta eskari ja koulu ovat menneet myös sosiaaliselta kantilta ihan hyvin, joten missään tutkimuksissa ei ole ollut. Kirjoitit hyvin, että riehuminen voi alkaa, kun joku mukava tekeminen loppuu, ja sepä se: joskus ei huvittaisi edes keksiä mitään kivaa, kun tietää sen seuraavan raivarin :( Mutta olen ottanut sen kannan, että elämä eletään päivä kerrallaan ja kun olen pitänyt tiettyjä rajoja ja ennen kaikkea pyrkinyt viettämään aikaa pojan kanssa ja osoittamaan hänelle, että hän on rakas, niin hyvin on lopulta mennyt. Ei me kaikki olla samasta muotista. Mitkään jäähyt ja tarrat eivät ole muuten meilläkään toimineet.
Kiitos vastauksista, erityisesti 5:lle, kiva kuulla, että tämä saattaa helpottaa iän myötä! Toivon, että niin käy meilläkin. Ehkä kun taaksepäin miettii, niin jollain tapaa elämä tämän kanssa on jo helpottunut esim. 2 vuoden takaiseen verrattuna. Kuitenkin lapsi on jotenkin sellainen, että mikä tahansa muutos elämässä tuntuu ikäänkuin laukaisevan taas hankalamman vaiheen.
Samoin kuin 5, olen huomannut helpompaa olevan silloin kun osoitan erityisen paljon huomiota lapselle. Tässäkin tuntuu, että juuri tälle lapselle ei ns. riitä mikään, just noin niinkuin 5 kirjoitti -välillä ei edes huvittaisi keksiä mitään kivaa, kun tietää mitä siitä seuraa, kun se tekeminen pitää lopettaa.
Jotenkin sitä on itse niin "pihalla" tämän kanssa, kun toisena hetkenä poika on kuin herranterttu, ja toisena hetkenä tekisi mieli suunnilleen nitistää koko ipana, kun käyttätyy niin kertakaikkisen raivostuttavalla tavalla.
Eskari alkaa ensi syksynä, uskon että jos jotain tuolla taustalla on, niin tullee siellä tai viimeistään koulua aloittaessa esille. Olen yrittänyt tästä puhua neuvolassa ja päiväkodin erityislastentarhanopettajan kanssa, mutta ei ole oikein apuja tullut. En tiedä, pitäisikö vaatia jotain lisätutkimuksia vai tekisinkö siinä vain haittaa lapselle. Tuntuu siltäkin, että mitä enemmän tuohon häiriökäyttäytymiseen kiinnittää huomiota, sitä enemmän sitä on. Muutenkin on ollut aina sellainen haastava, uhmakas lapsi. Esim. jos tulee lenkillä erimielisyys suunnasta, saattaa vain lähteä painelemaan haluamaansa suuntaan kuuntelematta mítään mitä yritän sanoa. Tuo oli siis vain yksi esimerkkitilanne, joka tuli mieleen.
Ap (kirjoitin myös viestin nro 4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 jatkaa
Meillä on auttanut myös se että koko päivän ohjelma on picto kuvina seinällä. Siitä kuvista aina katsotaan mitä seuraavaksi tullaan tekemään. Jollain tapaa rauhoittaa käyöstä ja jäsentää lapselle mitä nyt lähdetään tekemään. Riekkumisen sijaan lähtee pukemaan päällä kun se on päiväjärjestyksen kuvassa merkitty. Kaikki toimet merkitty niihin aina syömisestä hampaidenpesuun.
Picto kuvia käytetään erityislapsilla, vaikea arvioida hyötyisikö sinun lapsesi niistä. Niitä voi tulostaa Papunetistä, jos haluaa kokeilla.
Meilläkin muutokset elämässä aiheittaa riehumisen lisääntymistä, sille ei voi mitään.
Kiitos, täytyy nuo picto-kuvat katsoa netistä. Niitä ei ollakaan vielä kokeiltu. Tarhassa kuulemma toimii mm. se, että näytetään pahvisesta kellosta kuinka paljon on aikaa pukea jne. Kotonakin sitten kokeilin ja tulos oli, että lapsi kysyi ihmeissään "mitäs sitten tapahtuu, kun se aika on mennyt?". Niinpä ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan käytetty picto kuvia siten että koko päivän kuvat ovat pöydällä heti aamusta. Ensin katsotaan ensimmäinen kuva "puetaan vaatteet" Sitten kun kuvan asia on tehty, se kuva käännetään nurin ja jatketaan seuraavan kuvan asiaan. Illalla viimeinenkin kuva käännetään kun on "nukkumaan" kuvan aika.
Saatiin tämä picto systeemi vinkkinä sairaalasta. Sillä sairaalareissulla poika oli todella rauhallinen ja sanoivat että se johtuu kuvista. On helpompi siirtyätekemisestä toiseen noiden kuvien avulla.
Taidan kuulla noista kuvista ensimmäistä kertaa, mutta jo ajattelisin, että apua niistä olisi myös meidän riehakkaalle ja siirtymissä holttinsa kadottavalle nelivuotiaalle. Mutta ihanko oikeasti aina aamulla tiedätte, miten päivä etenee? Entä jos kuvat (tekemiset) loppuu kesken? Entä jos tulee muutos vaikka siksi, että aurinko paistaa (--> ei mennäkään uimahalliin vaan puistoon tms) tai joku soittaa ja pyytää kylään? Kuinka pahasti nouhin kuviin tottunut lapsi "järkyttyy" muutoksista?