Jäähypenkki Kuluu Puhki

Itse poistun puuliiteriin hakkaam halkoja. Mulla on kotona 2vuotias ja 3v6kk :) Molemmilla alkoi joku esiuhma 1 vuotiaana ja siitä asti on ollut enemmän ja vähemmän vääntöä -.- Joskus tulee sellaisia päiviä kun ei edes se halkojen hakkuu auta vaan pitää jo ruveta luovaksi ja poistua täysin uhmisten lähistöltä :D



Kirosana repertuaari on mulla jo valtava ja kattaa myös väännöksiä suomienglantiruotsi malliin ;)



Mutta joku päivä helpottaa, eiks niin? Sanokaa nyt joku että helpottaa? :D

Minä yleensä suljen makuuhuoneen oven, hautaan pääni tyynyyn ja huudan niin paljon kuin keuhkoista lähtee ja juuri niin monta kertaa, että helpottaa. :D

Lenkkarit jalkaan, ovi auki ja ÄKKIÄ kiinni, ja sit tossua toisen eteen minkä lähtee. Höystetään kirosanoilla, kestoltaan just niin kauan että pystyn vielä raahautumaan kotiin takaisin. Tai sit hevoset, ne rauhoittaa kun siinä seurassa ei sovi itse hötkyillä ylimääräisiä.. ja noi edellyttää puoliskoa/muuta vahtia himaan mukelon kanssa, mutta luulen että tästä ei nyt tainut olla apua? Pitäiskö kirjoittaa kirja "uhmaikäisen äiti - oman raivon purkautumisen turhautus" ja lisätä ne kaikki uutukaiset kirosanat vaikka liitteeksi... eli samassa veneessä, paitsi että miten te saatte V:n pysymään jäähypenkillä? Turvavöillä?

Ennen tuli paljon turhautumista purettua juurikin auton ratissa. Nyt meillä ei kuitenkaan omaa autoa ole, kun muutettiin takaisin keskustaan. Pyöräily ei aja samaan asiaa, siinä kun kaikki muutkin kuulee ne kauniit kirosanat mitä huudan... :D



Pyöräily itsessään (ilman kiroamisia) toimii kuitenkin aika hyvin... varsinkin jos valitsee jonkin pitkän ja mäkisen reitin... Parhaiten toimii kuitenkin miehen kanssa väittely. Me siis ei riidellä, väitellään ja väitetään vastaan. Kisaillaan sanallisesti, ei aina edes kovin kauniisti tai imartelevasti, mutta toimii. Yleensä homma loppuu nauruun ja halaukseen. Kummankin mieli paranee kun saa vähän "purkaa" ja jaksetaan taas hetki... :)

Nautin työpäivästä täysin siemauksin.

Niiiiiin tuttua... Kiitos vertaistuesta. On outoa ettei otsikoihin päädy useammin raivokohtauksessa hyörineitä äitejä ;)



Nyt muuten ollaan meilläkin paksuna!

Ekan odotusaikana ja synnytyksessäkin riitti sen verran häppeningiä, että olo on kuin lottovoittajalla jota lähestyy tornado... Pahoinvointi on alkanut kohtuullisen maltillisesti, pääasiassa etoo ja vain muutamia laatoituksia takana.



Pakko kertoa että olin eilen asioilla esikoisen 2v kanssa ja kotiin ajellessa ajoin puhallusratsiaan. Poliisin ilme oli näkemisen arvoinen, kun kalpeana sanoin että voin kyllä puhaltaa mutta mieluummin ulkona, koska olen varma että samalla lentää laattakin. Mutta että ihan raskaana tässä vaan ollaan, ei krapulassa. Sain sitten nousta ulos autosta ja kävi kuten ennustin, poliisisetä ehti juuri alta pois. Näen vain sieluni silmin miltä tilanne on näyttänyt ohiajaneille, joiden NIIN toivon olleen tuntemattomia... Huoh.



Että mitäköhän kaikkea hienoa tässä vielä onkaan luvassa ennen helmikuuta, jäämme odottamaan :D

No karkaahan se sieltä jäähypenkiltä ihan työkseen. Me vaan viedään Viku takaisin penkille niin monta kertaa kuin se vaatii, ja aika (minuutti/ikävuosi) alkaa aina alusta. Joskus pitää jäädä hetkeksi siihen pitämään kättä pojan olalla jotta se rauhoittuu sen verran että kykenee istumaan paikallaan. Että kyllä se itse jäähykin on aika proseduuri välillä...

Tuotakin olen joskus kokeillut, yllättävän hyvin toimivaa! :D

Oh, ollappa hakattavia halkoja! Tuo olisi varmasti mullekin se ehdottoman paras keino purkaa kaikki omat turhautumat ;)



Kun mainitsit asiasta, huomasin että itsekin olen aika hyvin manaillut svengelska-suomi-sekoitusta kun oikein kiukuttaa :D

Urheilu kokonaisuudessaan kyllä toimisi minullakin. Nyt vaan on tuo keino itsellä jäähyllä kun tuon häntäluun paranemisen jälkeen ovat liitoskivut olleet sen verran kovat että on turha unelmoida edes rauhallisesta kävelylenkistä :(

Hyvä pointti. Ja työpäivän jälkeen on aina sitä uhmistakin jo ikävä ;)

Onneksi olkoon!



Poliisiparka :D Ja onhan tuo sivustakatsojana vähän sellainen tilanne että varmana olisin itsekin ajatellut että nyt narahti joku ratista oikein kunnolla :D

Ehkäpä vielä soittanut torvea ja käskenyt miehesi näyttää sitä toista poskea, kun mokomat juopot kehtaa lähteä liikenteeseen? ;) Voi meitä...