Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten reagoisit jos lapsesi toimisi näin?

Vierailija
17.03.2013 |

10v lapsi kyseessä ja oli ennen täät tilannetta ollut tietokoneella 1,5h ajan, ei pelaamassa mutta koneella kuitenkin.

Pyysin tyhjentämään astianpesukonetta ja lantustikin paikalle mutta kun selvisi ettei välttämättä saa enää koneaikaa niin tussahti ja totesi erittäin happamasti että "pitää tätäkin tehdä ei sitten saa edes pelata".

Miten olisit reagoinut? itse kilahdin ja konesin huoneeseensa miettimään asennettaan ja juttujaan ja sitten voi tulla aterialle joka oli juuri valmistumassa, mutta eipä katsonut poika tarpeelliseksi esim pahoitella lausahdustaan ja nyt en tiedä olenko äärimmäisen huolestunut tästä vai liioittelenko tuntemuksiani/reaktioitani?

Kaikenkaikkiaan odotin ½h ajan jonkinlaista reaktiota häneltä ja tosiaankin pahoillaan oloa mutta ei, sellaista ei tullut joten lensipä sitten ruokakin kompostiin. Sanoin hänelle ainakin 3x että voi tulla syömään kunhan näen edes jotenkin että hän on käytöstään miettinyt mutta kun ei niin ei.

Nyt olen hirvittävän pahoilla mielin tästä asiasta :(

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

no aika pahasti ylireagoit. Miten ihmeessä aiot kohdata lapsen murroiän?

Olet todella kontrolloiva ja alistava. Lapsi mutisi lähinnä itsekseen vastalauseita ja sinä kilahdat. Et voi aina odottaa asennetta "kyllä äiti/heti äiti".

Menepä pyytämään pojaltasi anteeksi, sinä olet nyt väärässä.

 

Mitenkö olisin itse reagoinut? Olisin antanut mutista, ei maailma siihen kaadu.Tiskikoneen tyhjennyksen jälkeen olisimme syöneet yhdessä.

Vierailija
2/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä noin 2, mutta pakko lisätä että pojalla on tuo asenne ns kotitöihin aina, aivan aina. Kaiken pitäisi olla mahdollisimman mukavaa, miellyttävää ja helppoa ja jos niin ei ole niin saadaan vähintään mutinakohtaus ja yleensä äänekäs hepuli.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta saa mutista ihan niin paljon kuin haluaa, jos vain kuitenkin tekee kyseiset hommat. Olisin siis itse reagoinut kutakuinkin näin: Ihan lempeästi olisin sanonut:"Mutta kultaseni, sinähän juuri äsken olit 1,5h tietokoneella. Ei ole hyvä viettää koko päivää ruudun ääressä. Syödään kohta yhdessä kun olet valmis." Lapsen saatua kotityön valmiiksi, olisin kiittänyt häntä siitä.

Vierailija
4/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

no harva esiteini ja nuori tekee niitä kotitöitä riemulla ja ilolla. Tärkeintähän nyt on että tekevät, vaikka sitten sen mutinan kanssa. Mitään riehuntaa en hyväksyisi, mutta en edellyttäisi mitään "jee, kivaa" -asennetta.

Vierailija
5/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisiko jos et olisi huomaavinasi jupinaa, antaisit rauhassa jupista ja täyttää astianpesukonetta. Luultavasti jupinat vähenee kun niitä kukaan ei vaivaudu kuuntelemaan. Menet vaikka pyykkiä viikkaamaan niin ei tarvitse hampaita kiristellä.

Vierailija
6/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ylireagoit.

Senkö takia ei saanut enempää koneaikaa, että raahautui paikalle eikä tullut reippaan ja iloisen näköisesti?

Mä olisin antanut lapsen nurista ja olisi syöty ihan rauhassa.

Onhan lapsellakin oikeus tunteisiinsa ja oikeus olla puhumatta silloin, kun ei siltä tunnu.

Olisit itse aloittanut juttelun, etkä odottanut että lapsi sen tekee. Mun mielestä, toimit väärin.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo on ihan normaalia käytöstä teini ikäiseltä. Saatoit ylireagoida vähän. Minkälainen itse olit teininä? Mutta jokaisella on omat kasvatus tavat.

Vierailija
8/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No hyvä että sulla on edes paha mieli. Älytön ylireagointi minun mielestäni.


Itse olisin saattanut vaikka todeta hyväntuulisesti että kyllä, tällaistakin joutuu elämässä tekemään eikä siitä välttämättä saa edes peliaikaa. Ihan sama mulle vaikka mutisee, saa kai sitä tunteensa kertoa, pääasia kuitenkin että tekee vaaditut hommat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienosti poika ainakin pääsi kotitöistä eroon, jos kerran huoneeseen piti mennä samantien.

Vierailija
10/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:43"]

Miten reagoisit jos lapsesi toimisi näin?

10v lapsi kyseessä ja oli ennen täät tilannetta ollut tietokoneella 1,5h ajan, ei pelaamassa mutta koneella kuitenkin.

Pyysin tyhjentämään astianpesukonetta ja lantustikin paikalle mutta kun selvisi ettei välttämättä saa enää koneaikaa niin tussahti ja totesi erittäin happamasti että "pitää tätäkin tehdä ei sitten saa edes pelata".

Miten olisit reagoinut? itse kilahdin ja konesin huoneeseensa miettimään asennettaan ja juttujaan ja sitten voi tulla aterialle joka oli juuri valmistumassa, mutta eipä katsonut poika tarpeelliseksi esim pahoitella lausahdustaan ja nyt en tiedä olenko äärimmäisen huolestunut tästä vai liioittelenko tuntemuksiani/reaktioitani?

Kaikenkaikkiaan odotin ½h ajan jonkinlaista reaktiota häneltä ja tosiaankin pahoillaan oloa mutta ei, sellaista ei tullut joten lensipä sitten ruokakin kompostiin. Sanoin hänelle ainakin 3x että voi tulla syömään kunhan näen edes jotenkin että hän on käytöstään miettinyt mutta kun ei niin ei.

Nyt olen hirvittävän pahoilla mielin tästä asiasta :(

[/quote]

Sanon lapselle: "Sinä et mene mihinkään huoneeseen tässä talossa, ennenkuin tiskikone on tyhjä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
17.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylläpä ammuitkin yli!

Voitko itse hyvin? Oletko väsynyt? Stressaantunut?

Meillä 8-vuotiaan suusta tuollainen jupina on lähes päivittäistä. Hommat tulevat kuitenkin asiallisesti ja hyvin hoidetuksi. Tehdystä työstä myös kiitetään.

Annan jupinan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jupisen joskus ääneen itsekin :D "Plaah. Pitäis laittaa pyykit, muttei millään jaksais. Pakko kai se on..." :D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän kahdeksan