Peruskuulumiset

Minua kiinnostaisi se, miten koiranne on suhtautunut tulokkaaseen? Onko se ollut mustasukkainen, ihastunut vauvaan vai jotain muuta? Entä miten olet itse jaksanut sitä huomioida? Me odotamme esikoista syntyväksi hetkellä minä hyvänsä ja ehkä eniten jännittää se, miten russelimme siihen tulee suhtautumaan... :)

Kiitos Laura kysymyksestä! Olen unohtanut kertoa koira-asioista varmaankin siksi, että ne ovat sujuneet niin mutkattomasti. Ensimmäinen ilta enteili kyllä hieman huonoa: Istuin sohvalla vauvan kanssa, kun Mies toi koiran hoidosta kotiin. Koira katsoi minua kuin vierasta ja haukkui - ilmeisesti talon täyttämä vieras haju sekoitti koiran pään niin, ettei se meinannut tuntea minua! Vauvaan koira ei ensin uskaltanut vilkaistakaan; katsoi jotenkin ohi ja läähätteli hermostuneesti. Sen jälkeen on kaikki kuitenkin mennyt hyvin. Koira moikkaa vauvan heti aamulla nuolemalla sen naaman (kyllä, hieman vastustuskykyä vauvalla ;)), mutta ei muuten liiemmin ole kiinnostunut. Toki tilanne muuttuu sitten, kun lapsi osaa roikkua koiraparan korvissa ja heitellä sitä tavaroilla.. Mutta se on sen ajan murhe. Kieltämättä koiranhoito jäi ekoina viikkoina hieman huonolle huomiolle, mutta nyt tilanne alkaa normalisoitua, kun vauvanhoitoonkin on tullut rutiinia.



Rentoa mieltä siis sinulle ja tsemppiä synnytykseen! Kyllä ne koirat yleensä hyvin suhtautuvat. :) Ja russeli on onneksi niin pieni, ettei esim. vauvan yli kävelemällä saa pahaa jälkeä aikaan - tosin olen varma, että koira osaa vauvaa varoa eikä tahallaan tee pahaa.

Täällä ei ole tällä hetkellä ihan peruskuulumisia kerrottavana... Pitkän, pitkän taikinan veivaamien jälkeen pulla on vihdoin uunissa ;) Mutta se on hyvin pieni pulla, joten jännitettävää riittää. Vielä ei uskalla kellekään läheiselle asiaa kertoa livenä, mutta täällä on hyvä huudella asiasta koko maailmalle :D



Tosi kiva kuulla, että teillä on vauva-arki asettunut uomiinsa ja elämä hymyilee <3 Minäpä lähden tästä lukemaan uudelleen raskautesi alkutaipaleen juttuja...

Voi Rouva X, ihan mahtavaa!!! Onnea valtavasti! On jotenkin hienoa, että vaikka emme sinun ja monien muiden vakkarikommentoijien kanssa tunne toisiamme, olemme seuranneet toistemme kuulumisia jo varsin pitkään. Ja siksipä sinun uutisesi todella ilahduttaa minua! Pidän kovasti peukkuja pullanne kasvulle. <3

Kiitos paljon onnentoivotuksista ja peukuista! Näin pitkän yrittämisen jälkeen olo on ollut nämä ekat päivät lähinnä hämmentynyt ja en taida vielä uskoa asiaa... Mutta eiköhän asia konkretisoidu, jos ekassa ultrassa elämää löytyy ja näkee omin silmin pienen liikkuvan möykyn. Palaan asiaan muutaman viikon kuluttua :)