Normaalitila

Kirjoituksesi ovat kuin omasta elämästäni puolitoista vuotta takaperin. Myös me olimme opiskelijoita, myös me tulimme toivotusti raskaaksi ensiyrittämällä, mistä tunsin huonoa omaa tuntoa; myös me menetimme pienokaisen ennen ensimmäistä ultraa. Myös me selvisimme siitä kyynelten hoitamina ja yritimme mahdollisimman pian uudelleen, tällä kertaa toinen yk oli hedelmällinen, ja ensi viikolla maailman rakkain pieni tyttäremme täyttää 8kk. Toivottavasti pieni elämä tulee taas pian osaksi sinua, ja siitä se yhteinen seikkailu alkaa! Kaikkea hyvää!

Ihanaa kuulla, että kyyneleiden ja puhumisen voima ovat saaneet säröjä korjaantumaan. Kaikki eivät koskaan liimaudu umpeen. Kenties hyväkin niin, on hyvä muistaa silloin tällöin. Jaksamista ja kaikkea hyvää elämäänne! Peukut ovat pystyssä:)

Kiitos Miimu! :')

Ihanasti kirjoitettu Suvia, kiitos. Lohdullista kuulla, että samoista lähtökohdista olette ponnistaneet ja nyt teillä on pieni ihana tyttö. :')