Lapsi itkee ladulla, mitä mietit?

Että äiti toimii viisaasti. Lasta ei todellakaan pidä mennä heti auttamaan ylös, jos hän kaatuu sukset jalassa, vaan pitäisi yrittää nousta itse.

Että sellasta se joskus on lasten kanssa. Ja olen salaa tyytyväinen, että olen yksin hiihtämässä.

Onko tossa jotain outoa? Meillä 4-vuotias ainakin pääsee kyllä itse ylös kaaduttuaan sukset jalassa, mutta hermostuu, jos kaatuu useamman kerran. Kyllä mäkin ensin sanon, että jatketaas matkaa. Autan sitten jos ei oikeesti jaksa. Toisaalta on tosi kurjaa, jos jää ikävät tuntemukset hiihtämisestä.

Että sadistinen äiti opettaa lapsensa inhoamaan hiihtoa.

ajattelen että siperia opettaa

Ap:n lapsi on siis varsin temperamenttinen tapaus joka pitää hiihtämisestä. Joka ikinen kerta likka vaan vetää useamman kerran hiihtolenkillä itkupotkuraivaivarit. Milloin kiljutaan kun ei lähdetä pidemmälle lenkille, milloin huudetaan kun ei saa laskea mäkeä uudestaan, milloin jaksaminen loppuu (muka) 200 m ennen kotipihaa.

Lapsi siis kaatuu maahan ja itkee ja huutaa. Pyytää äitiä auttamaan, mutta heittäytyy ihan makaroniksi jos yritän nostaa ylös. Osaa ihan varmasti itsekin nousta. Olen todennut että nopeimmin tilanteesta pääsee kun jatkaa hiihtämistä ja sanoo että tule vaan. Tyttö nousee lopulta ja lähtee hiihtämään kuin ei olisi mitään välikohtausta ikinä tullutkaan.  

Kun muita hiihtäjiä on näköpiirissä niin tuntuu että pitää esittää "hyvää äitiä" ja yrittää nostaa tyttöä tai jäädä muuten taivastelemaan asiaa vaikka se ei todellakaan auta.

Mietin siis että ymmärtävätkö muut että kyse on vain ohimenevästä kiukuttelusta. Ei ole mennyt jalka poikki tai sukset eivät ole liian solmussa. Eikä tyttöä pakoteta hiihtämään, hän hiihtäisi paljon enemmän kuin vanhemmat jaksavat hiihtää mukana.

ap

Ap, älä mieti tuollaisessa tilanteessa mitä muut ajattelevat. Jos/kun tiedät että lapsi nousee itse ylös tarpeeksi huudettuaan, älä tee asiasta sen kummempaa numeroa. Ajan kanssa lapsi oppii itsekin ettei itkukohtauksista ole apua.

2