Lue keskustelun säännöt.
Pohjattoman surullinen :´(
16.03.2013 |
Lyhyesti; olemme olleet 20v yhdessä josta 12v avioliitossa, seksi loppui lähes täysin n.7v sitten, tänävuonna sitä ei ole ollut vielä kertaakaan ja huhtikuu kolkuttelee ovella. Tässä on niin monia seikkoja jotka kirpaisseet minua liikaa ja liian syvältä eli en oikein näe enää toivoa. Esimerkiksi se ettei miehen ottamat lisähormonipiikit (omatkin arvot olivat norm sisällä) tuoneet muutosta, se että hän porskuttaa kuukausia ilman kummempia haluja/kosketteluja, se että kuukausienkin taukohjen jälk vaikka nuolisi vaimoaan niin ei silti osoita haluja itse aktiin jne.
Olen lukuisia kertoja joutunut pettymään, kyllä tämä tästä ja kyllä asiat paranee ja sitten käy taas niinkuin aina eli 1-2x seksiä vkon parin sisällä ja siinä se, sitten taas ei mitään kuukausiin.
En tajua missä vika on, en ole lahna, en tylsä sängyssä, en haise tai ole susiruma enkä norsu kooltani, hän ei tietääkseni ole homo, peli toimii jos niikseen on jne.
Nyt itselläni on, taas, sellainen vaihe että uin eritätin syvissä vesissä tämän asian vuoksi, en näe valoa missään ja itkettää vain, yritän vaan porskuttaa päivästä ja viikosta toiseen eteenpäin, tehdä työni ja hoitaa kouluikäiset lapsemme ja kotia. Ja unohtaa sen että olen kuitenkin vasta 36v nainen joka olisi hyvinkin seksuaalinen. Avioero kai edessä mutta yritän ensin saada lapset vielä muutaman vuoden vanhemmiksi mutta kun sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta enkä myöskään ole pettäjätyyppiä.
En tiedä, nyt vain tuntuu että uin liisterissä ja siirapissa ja kaikilla muilla on seksiä ja norm parisuhde ja avioliitto ja minä olen pystyyn kuollut kuiva akka, harmi vain että kroppa antaa merkkejä säänn muustakin, ilman vastakaikua.
Kommentit (23)
Seksi on ihan yliarvostettu asia, rakkaus on jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä oli aika sama tilanne 5-7v sitten (nyt olen 41v) ja kyllä tuossa kävi niin, että itse ihastui täysin vahingossa itseäni 15v vanhempaan työn kautta tuttuun mieheen ja meillä on nyt reilut 4v ollut suhde ja rakastamme toisisamme syvästi. Kotona asiat suht ok, asiat hoituu mutta tunteita ei ole ja lasten takia en olisi pikku pakko jatkaa yhdessä kun ovat vielä alakouluikäisiä. Meillä ei riidellä ei mitään muutakaan ongelmaa ole, kuin tämä. Viimeisen parin vuoden aikana mies on kyllä tehnyt aloitteita kerran pari kuussa, mutta minuapa ei enää kiinnosta. Tunteet muualla ja parempaa seksiäkin, niin eipä vain nappaa. Surullista näin pitkän yhteiselon jälkeen (yli 20v), mutta minkäs teet....
tuota...siis lääkärillä olette ilmeisemmin käyneet kyseisen haluttomuuden vuoksi kun hormoneja on otettu käyttöön, mutta oletteko käyneet parisuhde/seksuaaliterapeutilla juttelemassa asioista???
suosittelen sellaiselle menoa pikimitten... Usko pois on monia joilla tilanne on muuttunut paremmaksi kun ovat saaneet apua terapeutilta.
Miten säälittävä voi ihminen olla, kuuntelen erilaisia surusävyisiä kappaleita joissa lauletaan rakkaudesta ja ylipäätään ihmiselosta ja parisuhteista ja nielen itkua. Onneksi mies läksi aamulla laskettelemaan ja tulee vasta loppuillasta, saan keskittyä olemaan yksin (tietty lasten kanssa mutta silti) ja läpikäymään tätä sontaa sisälläni. Mies on nyt parina päivänä pyydellyt kainaloon ja viereen mutta kun ei huvita, olen liian monta kertaa nähnyt saman kuvion, "jostainhan pitää aloittaa" ja sitten se tyssääkin siihen aloituksen jälkeiseen 1-2 seksikertaan. Ei enää, suojelen kai itseäni.
Lähden lasten kanssa tästä kauppaan ja haen tilaamani vaatepaketin, teen meille hyvää ruokaa, illalla lämmitän saunan johon kömmin yksin jääkylmän juoman kanssa ja märisen. Sen jälk pari riviä suklaata ja poppareita ja nukkumaan.
Ap
et ap taida olla kovin haluttavan näköinen.... teeppä itsellesi jotain-öaihduta ja treenaa, myös pillusi tiukemmaksi, niin johan alkaa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ilm ulkonäöstäni olettamuksia tekevä ymmärrä lukemaasi ja harrastat muutenkin kaikessa elämässäsi mustavalkoisuutta ja naisten syyllistämistä!? ja luuletko että mieheni on G.Clooneyn ja Johny Depin risteytys jolla 6-pack ja 25cm jorma? Ei ole ja silti haluan häntä ja rakastan häntä.
Ap
Mulla tilanne on vasta alussa kai. 4v suhdetta jossa jatkuvaa seksinpuutteessa elämistä. Siis minä kärsin, ei mies. Mies sanoo haluavansa mutta ei oikeasti kuitenkaan halua, ts. kun olisi hetki kerran viikkoon harrastaa seksiä, minä hyökkäisin kimppuun jo mutta miehellä ei käy seksi mielessäkään. En ole enää aikoihin tehnyt aloitteita enkä ole ollut aktiivinen muutenkaan, varmaan juuri tuota itsensä suojelua.
Tässä taannoin keräsin voimat ja rohkeuden ja päätin että nyt otan suihin. Sanoin miehellekin että jotenkin jännittää, halusin puhua rehellisesti. Kerroin että mitä jos teen jotain väärin, mies lohdutti. Aloin sitten toimiin ja heti kohta mies irroitti minut huokaillen ettei ole pakko ottaa suihin jos ei tee mieli, ei tunnu kivalta tuollainen. Sain melko hysteerisen itkukohtauksen. En takuulla enää ikinä tee aloitetta saati ota suihin.
Seksiä oikeastaan ajattelen ja haluan koko ajan. Joskus on pakko runkata kun ei pysty keskittymään muihin asioihin. Sitä tapahtuu aika harvoin, tänä vuonna kai pari kertaa. Sitä aina odottaa iltaa että jos lapset nukkuu nätisti, voisi ollakin seksiä. Koskaan ei kuitenkaan ole. Joskus meilläkin on kausia, miestä kiinnostaa vaikka parin viikon verran seksielämä ja sitä on sitten jopa kuusikin kertaa pariin viikkoon. Ja sitten taas ei mitään.
Mies kyllä kuulema runkkaa ja tiedän että tykkää pornoakin katsella. Mulle tietenkin valehtelee asiasta ettei katsele ja aiemmin kielsi runkkaavansakin. Nyt on kuitenkin myöntänyt niin tekevänsä. Olen alkanut pukeutua sellaisiin vaatteisiin jotka mies on sanonut kiihottaviksi. Ei se kyllä ole kai minun päälläni kiihottava sitten ollut, koska meidän seksielämä ei ole muuttunut mihinkään.
Jatkuva "passiivinen" torjunta ja lisäksi arjen tappelut ja riidat, ja mies on aika kova valittamaan mulle asioista, on saanut mut ihan kokemaan itseni kelpaamattomaksi. Keskustelut ei oikein aukene, riitelyksi menee ja ihan erityisesti jos en enää jaksa pitää sisälläni vaan päästän kaiken ulos, siitä tulee iso riita. Vaikka yrittäisinkin tehdä jotain miehen mieliksi, mies saattaa sivuuttaa sen täysin eikä edes huomaa koko asiaa ja alkaa valittaa jostain mitä en ole tehnyt/tehnyt väärin tms.
Nykyään olen aika pattitilanteessa, töissä odotan että pääsen kotiin perheen luo ja kun pääsen kotiin perheen luo, se alkaa ahdistaa heti. Lapset on ihania mutta miehen kanssa tulee riita melkein välittömästi JOSTAIN. Joko siitä että olen liian väsynyt ja ärtynyt tai että haluan olla hetken vain istualteni tms. kun mies on odottanut että tulen kotiin ja otan vetovastuun kotona. Joskus kun valitan väsymystäni, mies sivuuttaa sen ja sanoo kuinka väsynyt HÄN on kun on joutunut sitä ja tätä ja tuota.
Mies nukkuu enemmän kuin minä, olen antanut aamuisin nukkua jos vain jaksan. Tekee kyllä enemmän kotitöitäkin ja ruoan aina. Teen aina sen mitä ehdin kotonaollessa tehdä. Tuntuu että olen jatkuvasti tekemässä jotain, ja mies näkee asian niin etten ikinä osallistu mihinkään kotitöihin ja että vain olen töissä aina.
Tänään sanoin että haluan eron. Mies katsoi mua niin halveksivasti, että päätin sen olevan viimeinen kerta, en enää halua nähdä sitä katsetta. Vastauksena sain nyökyttelyä. On varmaan ollut sillä itselläänkin mielessä.
Tuntuu että olen vain ihmishylkiö, kenellekään kelpaamaton läjä sontaa. Oma mieskin katsoo kuin halpaa makkaraa ja valittaa jatkuvasti. Eikä edes halua mua.
Anteeksi valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, en osaa neuvoa, kun ei ole kokemusta tms. vastaavasta. Tsemppiä kuitenkin, toivottavasti asiat selviää ja pääset johonkin ratkaisuun!
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 09:38"]
Miten säälittävä voi ihminen olla, kuuntelen erilaisia surusävyisiä kappaleita joissa lauletaan rakkaudesta ja ylipäätään ihmiselosta ja parisuhteista ja nielen itkua. Onneksi mies läksi aamulla laskettelemaan ja tulee vasta loppuillasta, saan keskittyä olemaan yksin (tietty lasten kanssa mutta silti) ja läpikäymään tätä sontaa sisälläni. Mies on nyt parina päivänä pyydellyt kainaloon ja viereen mutta kun ei huvita, olen liian monta kertaa nähnyt saman kuvion, "jostainhan pitää aloittaa" ja sitten se tyssääkin siihen aloituksen jälkeiseen 1-2 seksikertaan. Ei enää, suojelen kai itseäni.
Lähden lasten kanssa tästä kauppaan ja haen tilaamani vaatepaketin, teen meille hyvää ruokaa, illalla lämmitän saunan johon kömmin yksin jääkylmän juoman kanssa ja märisen. Sen jälk pari riviä suklaata ja poppareita ja nukkumaan.
Ap
[/quote]
Nyt mä en ymmärrä. Mitä tarkoitat että seksi loppuu 1-2 kerran jälkeen? Mitä silloin siis tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan käsitä miten yleistetään aina vaan että naiset pihtaa, eikä oo haluja..paskat!! Nykyään taitaa kyllä miehet olla sellaisia Itse.
olin ex-suhteessa se haluton osapuoli, toki 2 mukulan saaminen vaikutti asiaan ja hormonit jne..ja lopulta ei kiinnostanut enää koko ukko, mutta nyt uudessa suhteessa homma eri. Alussa seksiä oli paljon, nyt 2v jälk. hieman hiipunut, joskus useesti viikossa, sitten taas hieman hiljaisempaa, mutta kai se on normia ja oon ihan tyytyväinen. Toki mies ei koskaan kieltäydy jos aloitteen teen, mutta jos huomaan olevan hirveen väsynyt niin annan toki toisen nukkua..Mutta tsempit että tahti muuttuu vielä teillä..
Miehesi pyytää kainaloon ja kieltäydyt? Silti joku suklaan mässytys kiinnostaa?
Miten paljon te PUHUTTE tilanteestanne? Paljonko teillä on yhteistä aikaa? Siisen puhu ajasta kun hoidatte kotia vaan lapset on jossain muualla ja te viihdytte keskenänne?
Onko teillä yhteinen harrastus?
Tiedätkö mitään miten miehellä menee töissä?
Onko teillä yhteisiä haaveita tulevaisuuteen?
Tottakai jokaisella on YKSILÖLLINEN seksielämä ja halut on nyt näin ja 10 vuoden päästä ehkä erilailla. Mutta ei tuo auta ketään jos et mene sinne miehen kainaloon vaan pakenet saunaan omaan yksinäisyytesi ja nuolet haavoja etkä koita korjata niitä.
Miehellä on oikeus siihen ettei tahdo seksiä. Mutta estääkö se sitten kaiken hellyyden ja keskustelun? Tuohon se parisuhde kaatuu, ei siihen ettei saa tai kumpi ei anna vaan se että teidän arki on tylsyyttä. Se on täynnä sitä että toinen laahaa jossain laskettelukeskuksia ja "viihtyy" siellä mutta kotona on nainen joka sitten ei elä muutakaan arkea.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka ottaa pelkkiä lääkkeitä. On se henkinen vaiva mikä vaan joka vaikuttaa kroppaan niin asiat pitää myös käsitellä. Terapia ei ole välttämätön jos kotona on avoin keskusteluyhteys ja saisitte juteltua tuntemuksistanne mutta ei tuo hyvältä näytä että vapaa-aikanne ei sisälly TEIDÄN yhteisiin juttuihin vaan olette erillänne.
Jos ero tulee niin mikä sinä olet sitten haukkumaan miestä ja hänen seksitöntä kautta jos oma suhtautumisesi parisuhteen hoitoon on tuollainen. Tuota minä sanon lahnamaisuudeksi: istut siinä koneella, solvaat kumppaniasi ja kun hän pyytää kainaloon niin menet nurkkaan kiukuttelemaan. Mikä suhde tuokin on? Mene sinä itseesi. Seksittömyys on normaalia ja se voi tulla sinullekin ja silloin on arkkuun naulaamista jos toinen tekee asiasta härkäsen ja kostaa arjessa kuten sinä käännät selkäsi miehellesi.
Minusta tuo on vaan säälittävää. Ehkä ero voisi olla teidän perheelle paras. Voisi lapsilla olla edes joku mahdollisuus siihen että vanhemmat löytää onnen. Ei se että ne harrastaa seksiä, vaan että ovat KUMPPANEITA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla, hyvä ap :) Oot varmaan ajatellut, että ulkopuolinen keskustelumahdollisuus saattaisi vapauttaa teidän tilannetta; esim. täältä voit kysyä MAKSUTONTA ja laadukasta tukea parisuhteen asioihin http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument〈=FI
http://www.parisuhteenpalikat.fi/palikat/seksuaalisuus.php
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?OpenDocument〈=FI
Miesten haluttomuus tuntuu lisääntyneen viime vuosina tai sitten siitä puhutaan vain enemmän ja avoimemmin.
En tiedä olenko oikeassa mutta jotenkin tuntuu, että jatkuva pornon katselu/ runkkaaminen vähentää monilla halua/kykyä rakastella omaa vaimoa/tyttöystävää.
Se pornon maailma, fantasiat ja "pervoudet" vie niin mukanaan ettei se tavallinen seksi tunnu missään ja oma vaimo arjen keskellä ei sytytä.
Eikä halua tehdä toiselle hyvää ole vaan on paljon helpompi keskittyä vain omaan mielihyvään missä toista ei tarvitse huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minulla arvon 13 on oikeus haluta sitä seksiä. Ja saada myös.
Älä lässytä minulle tuollaisia olettamuksia kun et kuitenkaan karvan vertaa enempää tilanteestamme tiedä. Avioliitto ja parisuhde on myös sitä kultaisen keskitien löytämistä, ei sitä että esim seksissä on täydellinen 0 toleranssi meneillään.
Mitä tuohon tulee että kritisoit sitäkin jos en nyt ole kainaloon halunnut mennä (ja teet senkin pohjalta mukvia pikkuolettamuksia) niin se kertoo vain sen ettet tajua ihmisen psyykeestä hevonpieruakaan.
Ap
hahaa, taisi 13 osua aika herkälle alueelle kun ei ap suostu itsestään mitään vikaa löytämään..
olen samaa mieltä kuin nro 13 ja todellakin kuulostaa siltä ettette ole mikään perhe, mies luuhaa laskettelemassa ja sinä marttyroit kotona,, miksette mene kaikki yhdessä?? en tajua.. te olette siis perhe? ap psyyke tarvii nyt varmuuden kunnon nainneista säännöllisesti.. ja koska asiaa ette kykene käsittelemään niin asia on muhinut päässä suhteettomiin mittoihin,.. edeleen korostan että me lukijat eikä ap:n mies ole ajatustenlukijoita,, osaako mies edes tulkita ap:tä joka kiukkuaa ja puhisee, tietääkö mies miksi? tietääkö mies tai uskallatko sanoa että haluat enemmän seksiä kiitosss.. ja jos mies haluaa läheisyyttä etkö ap itse halua, kainaloon meneminen ei kaikilla tarkoita että siitä seuraa seksiä, läheisyyden puute tappaa myös halun seksiin.. arjessa silitykset, halit, hipaisut ja muut kosketukset eivät tarkoita "nyt seksi aktiin heti" vaan normaalia kiintymystä ja että toinen kiinnostaa :-) olette oravanpyörässä.. jos lääkkeet ei auta on asia teillä pään sisällä.. ja kuten joka ikinen täällä on sanonut jo, puhukaa!!!!!! jos ette puhu, opetelkaa, tuon yhteiselon jälkeen pitäisi uskaltaa jo puhua,, ja osata sanoa ääneen..
huoh,, turhauttava tapaus, mutta ehkä pääsette alkuun,,, nyt marttyyriasenne pois, hanki dildo ja näytä olevasi muutakin kuin kotona kihisevä eukko joka kostaa seksittömyyden asennoitumalla uhriksi..
Ap vaikuttaa niin negatiiviselta että ihme kun kukaan edes haluaa sitä kainaloon ottaisin mielummin pussillisen sitruunoita mun kainaloon.
Olen ihan samaa mieltä kuin 13 ja 17. Taisi tosiaan osua ytimeen kuin ap noin kilahti...
Ettet vaan olisi tämä muru, tyylisi on niin samanlainen?
ap, tiedän miltä susta tuntuu. elin itse samanlaisessa tilanteessa, naiseus tuntui menevän hukkaan, kun miestä ei kiinnosta. kaipasin kipeästi seksiä ja läheisyyttä, tunnetta siitä, että olen haluttu.
puoli vuotta sitten tapasin sattumalta miehen, jonka kanssa päädyin seksisuhteeseen. sitä kesti pari ihanaa kuukautta ja huomasin, miten olin ollut sen tarpeessa. lähinnä kadutti se, että olin odottanut niin kauan ja toivonut asioiden paranevan.
neuvon siis sinuakin: etsi itsellesi rakastaja. pääset pahimmista paineista ja voit järkevästi kiettiä, mitä suhteeltanne haluat. älä hukkaa elämääsi, naiseuttasi ja seksuaalisuuttasi miehesi haluttomuuden takia. enemmän sinua kaduttaa se kuin mikään moralistien saarnaama syyllisyys sivusuhteesta. sinulla on oikeus haluihisi ja elät itseäsi varten.
en kadu hetkeäkään suhdettani, olen onnellinen, että löysin naiseuteni uudestaan.
voimia sinulle.usko itseesi, olet varmasti ihana ja viehättävä nainen ja ansaitset kokea itsesi sellaiseksi.
:(
Kuule, lapset selviytyvät pieninäkin erosta. He ikäänkuin kasvavat siihen, että äiti ja isi on erillään. Muutaman vuoden kulutta ero saattaa olla paljon traumaattisempi lapsille. Pienille lapsille se äiti kun on jo muutenkin niin tärkeä.
Jos et halua erota, niin hanki rakastaja. Laajenna moraaliasi sen verran. Kyse on näköjään kuitenkin mielenterveydestäsi!