Pohjattoman surullinen :´(

Lyhyesti; olemme olleet 20v yhdessä josta 12v avioliitossa, seksi loppui lähes täysin n.7v sitten, tänävuonna sitä ei ole ollut vielä kertaakaan ja huhtikuu kolkuttelee ovella. Tässä on niin monia seikkoja jotka kirpaisseet minua liikaa ja liian syvältä eli en oikein näe enää toivoa. Esimerkiksi se ettei miehen ottamat lisähormonipiikit (omatkin arvot olivat norm sisällä) tuoneet muutosta, se että hän porskuttaa kuukausia ilman kummempia haluja/kosketteluja, se että kuukausienkin taukohjen jälk vaikka nuolisi vaimoaan niin ei silti osoita haluja itse aktiin jne.

Olen lukuisia kertoja joutunut pettymään, kyllä tämä tästä ja kyllä asiat paranee ja sitten käy taas niinkuin aina eli 1-2x seksiä vkon parin sisällä ja siinä se, sitten taas ei mitään kuukausiin.

En tajua missä vika on, en ole lahna, en tylsä sängyssä, en haise tai ole susiruma enkä norsu kooltani, hän ei tietääkseni ole homo, peli toimii jos niikseen on jne.

Nyt itselläni on, taas, sellainen vaihe että uin eritätin syvissä vesissä tämän asian vuoksi, en näe valoa missään ja itkettää vain, yritän vaan porskuttaa päivästä ja viikosta toiseen eteenpäin, tehdä työni ja hoitaa kouluikäiset lapsemme ja kotia. Ja unohtaa sen että olen kuitenkin vasta 36v nainen joka olisi hyvinkin seksuaalinen. Avioero kai edessä mutta yritän ensin saada lapset vielä muutaman vuoden vanhemmiksi mutta kun sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta enkä myöskään ole pettäjätyyppiä.

En tiedä, nyt vain tuntuu että uin liisterissä ja siirapissa ja kaikilla muilla on seksiä ja norm parisuhde ja avioliitto ja minä olen pystyyn kuollut kuiva akka, harmi vain että kroppa antaa merkkejä säänn muustakin, ilman vastakaikua.