Alle vuoden ikäisen kanssa kotona oleva äiti, kertoisitko päivästäsi?

Sitä kun ei koskaan tiedä millainen vauva sattuu olemaan. Jos kipeä ja nukkuu huonosti niin ekat kuukaudet nuhjuunnut verhot kiinni asunnossa harmaakasvoisena mörkönä jonka pääasiallinen ruoka on isin kokkaukset tai valmisruoka. Ja koti on sekaisin.

Tai sitten vauva nukkuu hyvin ja tylsistyt kotona yrittäen keksiä vauvanvaatejuttuja tai sisustusjuttuja elämänsisällöksi kunnes lapsi kasvaa lähemmäs vuoden ikää ja pitää sinut kiireisenä.

4 äiti jolla kokemusta molemmasta

Meillä nyt ensi kuussa vuoden ikäinen. Ensimmäinen kuukausi oli minulla aika sekava kun oli vielä paikkat kipeät synnytyksestä ja koko ajan jännitti että osaako nyt hoitaa tuota ihmettä oikein. Yritin nukkua joka hetken kun pystyin, koska vauvalla oli nälkä noin 2h välein. Mies joutui hoitamaan kaikki kodin askareet kun en vain jaksanut.

Noin 2-3kk iässä alkoi päivään löytyä rytmiä ja aloin nauttia äitiydestä. Tiesin että kyllä osaan (vaikka kaikkea en tiedä), silloin aloin luottamaan "äidinvaistoon". Lapsi nukkui vielä aika paljon silloin.

Noin 4-5kk iässä alkoi lapsi olemaan oikeasti aktiivinen ja osallistuva. Tässä vaiheessa aloin saada yhtenäistä unta noin 5h/yö. Tässä vaiheessa lapsi sairastui ensimmäisen kerran meillä joten se tuotti päänvaivaa ja sairaala reissuja.

6-9kk Oli selkeä päivärytmi, alkoi liikuumaan itse ja syömään kiinteitä.

9kk-> Elämme päivä kerrallaan, nukun noin 5h/yö ja tulen varmaan vielä hetken tekemään niin. Lapsi kävelee, kontaa kovaa vauhtia, syö kiinteitä ja rakastaa vanhempiaan.

Oikeastaan kaikkien lasten vauva aika on erillaista ja ainutlaatuista. Joten kannataa varautua siihen että alussa ei tule siivottua kuin pakollinen... Ja mieluiten mies osallistuu askareihin ja lapsen hoitoon. Kannattaa yritää nukkua paljon, kun ei ikinä tiedä kun herää milloin saa nukkua uudestaan. Ja tietenkin nauttia mahdollisimman paljon vauvan seurasta!

Onnea ja rakkautta ihmeellisen matkanne alkuun toivotta melkein 1 vuotiaan äiti

Tykkäys ekalle vastaajalle. Minulla on myös molemmanlaiset kokemukset. Älkää suunnitelko liikaa, koska homma ei välttämättä mene niin kuin suunnittelitte. Helponkin lapsen kanssa saa yllättävän vähän aikaan päivän aikana, koska suuri osa ajasta kuluu pakollisiin rutiineihin. Myös yksinäisyys yllätti minut, vauvan kanssa ei kuitenkaan ole samalla tavalla sosiaalista kuin isomman lapsen.

Meillä näin:

Aamulla vauva 9kk herää 6.30 ja herättää samalla 3v isoveljensä. Minä heräilen yleensä vähän hitaammin, vaikka samassa huoneessa nukutaankin. Mies on lähtenyt töihin jo aikaisemmin. Aamupalaa syödään reilu tunti heräämisen jälkeen kaikessa rauhassa. Tämän jälkeen loput aamutoimet, ja sitten lähdemme ulos, yleensä joko johokin harrastukseen, kerhoon, kavereille kylään tai asioille. Jos ulkoillessa kestää pitkään, vauva nukkuu päiväunet vaunuissa, muuten n. tunnin torkut puolenpäivän aikoihin. Iltapäivällä teemme kotitöitä tai lähdemme uudestaan ulkoilemaan. Välissä on syöty lounas ja/tai välipala vähän nälän asteesta riippuen. Päivällinen/illallinen on yleensä 17-18 aikoihin, tämän jälkeen lapset menevät nukkumaan n. klo 19. Jos miehellä on lyhyt päivä, tulee kotiin päivälliselle, muuten vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Illalla olen yleensä niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään järkevää. Yöllä vauva herää vielä pari kertaa syömään, joten nukkuminenkin menee jo aika hyvin.

Esikoisen vauva-aikana rytmi ei ollut ihan näin tarkka, mutta nuoremmalle lapselle rutiinit tuntuvat olevan todella tärkeitä. Esikoisen kanssa roikuttiinkin paljon enemmän kaupungilla tai kahvilla kavereiden kanssa, lisäksi nukuimme aina vähintään kymmeneen ja vielä päiväunia jossain välissä. Aikaisista herätyksistä huolimatta nykyisenkään vauvan kanssa ei mielestäni ole rankkaa, mutta sen sijaan vanhemman lapsen uhmaikä vie mehut ihan kokonaan. 

Onnea yritykseen, ap!

Riippuu toki päivästä, mutta kerron nyt esimerkkinä tästä päivästä. Kotona 6kk poika.

Mies menee töihin klo. 7.45. Aamulla noustaan 7-9 välillä silloin kun poika itse herää. Aamupuuro klo. 9. Aamulla leikitään kotona, nukutaan pienet päikkärit. 12-aikoihin lounas ja perään hyvällä tuurilla päikkärit. Yleensä 3-5 km vaunulenkki noin yhden aikoihin. Välipala klo. 15.  Mies tulee   kotiin 16.00. Minä käyn tässä välissä kaupassa, sillä asumme hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa ja vauvan ja kauppakassien roudaaminen on usein vaikeeta. Minä teen ruokaa minulle ja  miehellei 18-aikoihin ja samalla poika syö omia ruokiaan. Leikitään, ollaan, köllötellään, kiukutellaan, nukutaan. 21-aikoihin itapuuro ja usein poika simahtaa 22.30-aikoihin.

En suunnittele päiviä, ellei tartte olla jossain:) Kotitöitä hoitelen pikkuhiljaa päivän mittaa, yleensä kun poika nukkuu.

Ensimmäinen kommentoija osui naulan kantaan!!! Älä suunnittele YHTÄÄN mitään, suunnitelmat ei kuitenkaan tule pitämään paikkaansa. Meillä 10kk:n ikäinen ipana ja minä hölmö kuvittelin äippäloman olevan ihanaa ja rentouttavaa vaihtelua kiireiseen työelämään.

Suunnittelin, että sitten on aikaa kierrellä kaupungilla, koluta kirpputoreja, ulkoilla ja notkua toisten kotiäitien kanssa kahviloissa. Joo...ei ole elämä ollut ihan tuollaista! :/ Ensimmäiset viikothan vauva nukkui, nukkui ja söi. Meillä oli onnea, sillä lapsi nukkui öisin todella hyvin heti alusta alkaen.

Mutta ne päivät -sitähän sinä kysyit... Lapsi on ollut hmmm...mitenkä sitä nyt sanoisi, melkoisen vaativa tapaus. Ei viihtynyt ilman seuraa ja syliä hetkeäkään. Huusi koliikkia kuukauden ikäisestä kolmen kuukauden ikään joka ilta -onneksi VAIN neljä tuntia illassaan. 

Ipana nukkui päivisin vain lyhyissä pätkissä ja ne hetket meni pyykkiä pyykkisirkusta selvitellessä, tuttipulloja keittäessä ja vaipparoskiksia tyhjentäessä. Joskus uskalsin ottaa riskin ja kävin kolemen min. pikasuihkussa! Ja tosiaan, kun lapsen valvoessa ei pystynyt tekemään mitään kotitöitä kaikki ne piti yrittää tehdä edes puolittain päiväunien aikaan.

Koti oli siitä huolimatta sekaisin ja omat ruokalautaset piti yleensä lämmittää mikrossa uudelleen. Kaupungilla käynti rajoittui puolijuoksulla tehtyyn ruokakauppa kierrokseen ja lähes poikkeuksetta se loppui järkyttävään itkukonserttiin. Meidän käärö ei tietenkään huolinut missään vaiheessa tuttia, jolla olisi saanut huudon vaimennettua edes ostoksien pakkaamisen ajaksi. Ei paljoa kiinnostanut lähteä kirpputorikierrokselle!

Meidän arki on ollut kyllä moneen muuhun perheeseen verrattuna erillaista myös sen takia, että mieheni on yrittäjä ja paljon poissa kotoa työn vuoksi. Saatettiin olla välillä lapsen kanssa kolmekin vuorokautta kaksistaan ja välillä mies teki duunia kahdessa vuorossa. Varsinkin koliikin aikana tuntui välillä aika rankalta, kun muukin tukiverkosto on kaukana toisella paikkakunnalla.

Sanotaanko näin, että nyt kun ipana on 10kk alkaa helpottaa. Tykkää touhuta lattialla jo itsekseen, eikä saa enää autossa ja kaupassa raivareita. Tosin nyt pitää vahtia, kun on lähtenyt liikkumaan ettei ahdistele koiria ja telo itseään. Ei ole meidän silmäterä tosiaan ollut helpoin tapaus, mutta siitä huolimatta seuraava jo tilauksessa:)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 23:15"]

Riippuu toki päivästä, mutta kerron nyt esimerkkinä tästä päivästä. Kotona 6kk poika.

Mies menee töihin klo. 7.45. Aamulla noustaan 7-9 välillä silloin kun poika itse herää. Aamupuuro klo. 9. Aamulla leikitään kotona, nukutaan pienet päikkärit. 12-aikoihin lounas ja perään hyvällä tuurilla päikkärit. Yleensä 3-5 km vaunulenkki noin yhden aikoihin. Välipala klo. 15.  Mies tulee   kotiin 16.00. Minä käyn tässä välissä kaupassa, sillä asumme hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa ja vauvan ja kauppakassien roudaaminen on usein vaikeeta. Minä teen ruokaa minulle ja  miehellei 18-aikoihin ja samalla poika syö omia ruokiaan. Leikitään, ollaan, köllötellään, kiukutellaan, nukutaan. 21-aikoihin itapuuro ja usein poika simahtaa 22.30-aikoihin.

En suunnittele päiviä, ellei tartte olla jossain:) Kotitöitä hoitelen pikkuhiljaa päivän mittaa, yleensä kun poika nukkuu.

[/quote]

Milloin miehesi näkee lapsia jos aamuisin lähtee töihin ennen heidän heräämistä ja iltaisin tulee kotiin, kun lapset ovat jo nukkumassa..? Kuulostaa aika kurjalta.

Itse olin huonosti päiväunia nukkuvan lapsen äiti. No joo kyllähän meillä kaikki yöt meni suht hyvin. Nukuttiin 12 h kolmella maitotankkauksella. Se oli ehkä ainoa asia millä selvisin.

Ne päivät oli sitten ihan kauheita.. Jonkun muun mielestä voi olla helppo lapsi, mutta sillä kyseisellä hetkellä se ei tuntunut siltä. Meillä ei viihdytty vaunuissa yhtään enne kuin opittiin istumaan. Oli erittäin raskasta äidille joka suunnittel ennen lapsen syntymää pitkiä vaunulenkeistä. Kauppa oli ainoa paikka missä sain viettää suht rauhallista aikaa. Meillä tykättiin katsella niin ympärille. Meidän pienokainen ei nukkunut päivällä ennen vuoden ikää varttia kauenpaa kerralla. 

Olin oikeasti henkisesti ihan loppu, koska en saanut omaa aikaa ikinä päivällä. En kaivannut mitään kaveri rientoja vaan ihan sitä että saisin vaan olla ihan itsekseni ilman jotain josta huolehtia joka hetken. Sillä hetkellä kaipasin sitäkin, että pääsisin pitkääääään suihkuun. Yöllähän sitä olisin saanut ,mutta en uskaltanut jättää yöunia välistä peläten seuraavaa yötä. Jos joskus oisikin käynyt niin että ei olisi saanut nukkua. Tuntui että pallo oli jalassa.

Meidän päivät eivät olleet itkuisia vaan vauva kaipasi niin paljon läheisyyttä. 3 kk iässä opittiin kääntymään mahalle ja siitä sitten keksittiin että pyörien pääsee kulkemaan pitkin asuntoa. :)

Nyt meillä on vajaa kaksi vuotias tyttö. Joka on edelleen kotihoidossa, koska pystymme joustamaan työajoissa. Nukkuu päivisin kahden tunnin päikkärit. Elämä helpottui heti, kun lapsi oppi kävelemään. Siinä samalla leikkimään ja puhumaan. Pian jään taas kokonaan kotia, kun toinen lapsi syntyy. Puolititoista vuotta sitten sanoin, että en IKINÄ tee toista lasta, mutta loppuviimein päivääkään en vaihtaisi pois.

Mikäään ei ole loppuviimein niin hienoa kuin nähdä kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy. Miten joku niin pieni voikaan rakastaa ketään niin täydellä sydämellä ja luottaa siihen että olet vaan niin ihanan hyvä äiti. Vaikka aina itestä ei siltä tunnu... Tukka repsottaa, meikit on vanhentunut, kämppä sikin sokin ja eineksiä jääkaappi täysi. 

Pallomahaa?!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 23:15"]

Riippuu toki päivästä, mutta kerron nyt esimerkkinä tästä päivästä. Kotona 6kk poika.

Mies menee töihin klo. 7.45. Aamulla noustaan 7-9 välillä silloin kun poika itse herää. Aamupuuro klo. 9. Aamulla leikitään kotona, nukutaan pienet päikkärit. 12-aikoihin lounas ja perään hyvällä tuurilla päikkärit. Yleensä 3-5 km vaunulenkki noin yhden aikoihin. Välipala klo. 15.  Mies tulee   kotiin 16.00. Minä käyn tässä välissä kaupassa, sillä asumme hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa ja vauvan ja kauppakassien roudaaminen on usein vaikeeta. Minä teen ruokaa minulle ja  miehellei 18-aikoihin ja samalla poika syö omia ruokiaan. Leikitään, ollaan, köllötellään, kiukutellaan, nukutaan. 21-aikoihin itapuuro ja usein poika simahtaa 22.30-aikoihin.

En suunnittele päiviä, ellei tartte olla jossain:) Kotitöitä hoitelen pikkuhiljaa päivän mittaa, yleensä kun poika nukkuu.

[/quote]

Milloin miehesi näkee lapsia jos aamuisin lähtee töihin ennen heidän heräämistä ja iltaisin tulee kotiin, kun lapset ovat jo nukkumassa..? Kuulostaa aika kurjalta.

[/quote]

Öhh...? Koko illan? Jos mies tulee kotiin 16-aikoihin ja vauva nukahtaa 22.30-aikoihin. Vetää se yleensä siinä välissä päikkärit, mutta poikamme on aina ollut huono nukkumaan päivisin, joten iltapäikkäritkin kestävät sen 15 min - 1 h.

Mulla 5kk vauva. Päivät menee tällä hetkellä aika lailla näin:

Herätys 7-7:30. Vauvan aamupesut, itselleni aamupalaa. Puolentoistsa tunnin päästä vauva tunnin päikkäreille, sillä välin siivoilen ja laitan itseni kuntoon.Vauva herää, imetän, leikitän, jutellaan, vauva viihtyy ehkä hetken matolla yksikseen. Noin kahden tunnin hereillä olon jälkeen taas tunniksi unille. Unien jälkeen imetystä, leikitystä. Samaa rataa iltaan asti. N. klo 19 iltapalaksi sosetta, sitten iltapesulle, unten mailla ollaan toivottavasti klo 20 mennessä. Itse valvon siitä n. 22-23 asti.

Väliin mahtuu kotitöitä, vauvan nukuttamistsa vaunuissa (ei nuku muuten) eli myös ulkoilua, tietokoneella istuskelua, sylissä kanniskelua.

Aika yksitoikkoista.

Ensimmäiset kuukaudet ovat pitkälti imettämistä, nukuttamista, vaipanvaihtoa ja taas imettämistä. Tiesin kaikki tv:n päiväohjelmat, koska imetin koko ajan...

Mulle vauva-aika on ollut toisaalta ihanaa ja toisaalta kyllä aika puuduttavaa. Mulle rutiinit on todella raskaita ja vaikea oppia, johtuen omasta lapsuudesta ja työstä, mutta niitä kyllä kannattaa luoda mahdollisimman paljon, koska helpottaa elämää niin paljon. Vaikea toki suorittaa rutiineja, jos vauva nukkuu yleensä vain 15-30 minuuttia kerralla.

Näin jälkikäteen sitä miettii, miksi mulle lasten vauva-aika on ollut aika raskasta, mutta silloin vaan on niin herkkä kaikelle...Päällimmäiset muistikuvat arjesta vauvan kanssa ovat kuitenkin sellaisia ihanan pumpulinpehmeitä, rauhallisia, lämpöisiä... Suosittelen!

Vaikka en koe raskaaksi vauvan hoitoa ja vauvan kanssa olemista, jos joutuu/yrittää päivän aikana tehdä jotain ylimääräistä, niin päivästä loppuu tunnit kesken ja niinä päivinä tuntuu vauvanhoitokin raskaalta. Meillä ei ole erityisen osallistuva isä. Alle puolivuotiaan kanssa ei vielä ollut tätä ongelmaa, silloin ehti kaikkea muutakin hääräämään siinä sivussa.

Nyt (11kk) aika menee siihen että kieltää laatikoiden ja kaappien aukomista ja kaikkien muiden tavaroiden repimistä. Meillä vauva nukkuu vain 2x35min päikkärit joista toiset autossa/rattaissa.

Mulla on 4kk poika. Ensimmäinen kuukausi oli ihan hirveä. Poikaa joutui koko ajan pitämään sylissä ja itki vatsavaivojaan. Oli valveilla aina öisin. Itse ei saanut nukuttua päivälläkään, koska vauva nukkui päiväunetkin vain sylissä. Kuukausi meni sohvalla istuen vauvan kanssa. :) Isä tosin auttoi paljon, mutta aika sumussa meni se kuukausi.

Nyt meidän päivärytmi on seuraavanlainen. Herää 7-8 huhuillen. Aamutoimet, imetys, leikkimistä ja seurustelua pari tuntia. Poika on todella seurallinen ja aktiivinen, mutta viihtyy yksinkin, jolloin syön aamupalan. 10-11 välillä aloittaa tunnin tirsat sisällä. Laittaudun itse lenkille tässä vaiheessa. Poika heräilee ja taas syödään, leikitään ja touhuillaan. 13-14 lähdetään lenkille ja poitsu saattaa nukkua 3-4h päikkärit vaunuissa ulkona. Tällöin itse siivoan, pyykkään, teen ruokaa, leivon, katselen telkkaa, pelailen tietsikalla, pörrään netissä jne. Illalla sitten on valveilla pari tuntia torkkujen välissä (nukkuu n. 30min. kerrallaan). Illalla myös vieraillaan mummolassa tai tätilässä tai käydään kaupoissa tai vaan oleillaan kotosalla, kun mieskin on tullut töistä. Yöunille 21-22. Itse valvoskelen miehen kainalossa 23-00. Ekan kerran herää 02 syömään ja sitten 05. Aika täsmällinen noiden yösyömisien kanssa ja muutenkin pienestä pitäen rytmitti itse päivänsä. Nytkin mennään ihan vauvan itse "valitsemalla" rytmillä.

Joskus on huonompia päiviä ja mikään ei mene hyvin ja joskus taas ihan loistavasti. Vaikea on ennustaa, miten päivä menee. Nyt meillä mennään näin, mutta sitä ei voi tietää kauanko. Kohta alkaa tulemaan hampaita ja sitten harjoitellaan liikkeellelähtöä. Yöt luultavasti menee sitten ihan miten sattuu ja se vaikuttaa päiviinkin. Mutta nyt nautitaan näistä helpoista päivistä ja iloisesta pojasta. :)

Miltäpä nämä kertomukset kuulostaa tämän viestiketjun alulle laittajasta? Itsestäni oli hauska lukea myös toisten kertomuksia. Ei se todellakaan ole ihan ruusuilla tanssimista tämä vauvaperheen arki. Mutta myös niitä huippu ihania hetkiä, kuten tämän aamuinen pulkkaretki auringon paisteessa. Pulkan kyydissä istui niin elämäänsä tyytyväisen oloinen lapsukainen ja äidinkin mieli oli kovasti nousujohteinen :)

Tsemppiä teidän "vauvanhankinta talkoisiin" ;) 

t. viestin nro.7-kirjoittaja

ps.Sori aijemman viestin kirjoitusvirheet... Oli illalla taas monta rautaa tulessa, kun juniori oli saatu asettumaan yöunille!