Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole enää varma haluanko naimisiin, mitä tehdä?
15.03.2013 |
Olen 27-vuotias nainen ja menossa ensi talvena naimisiin. Mitään suuria suunnitelmia ei ole tehty, emme halua isoja juhlia. Mutta ajankohta on päätetty, koska miehen mielestä on jo aika mennä naimisiin. Olemme olleet kihloissa jo kaksi vuotta, yhdessä viisi.
Minä en kuitenkaan ole 100% varma tästä. Ei minulla ole koskaan ollut sellaista varmaa oloa että mieheni on Se Oikea. Sen sijaan mieheni on aina ollut sitä mieltä että minä olen ehdottomasti hänelle juuri se oikea nainen. Hän ei malta odottaa naimisiinmenoa, tulevaa perhettämme jne.
On upeaa ja imartelevaa että rakastamani mies rakastaa minua noin kovasti takaisin. Mutta tuntuu jotenkin siltä, että mies ehkä sitten rakastaa minua enemmän kuin minä häntä... Minäkin rakastan kyllä, mutta en niin voimakkaasti ja varmasti. Vai olisiko kyseessä sittenkin vain luonne-erot? Olen sellainen ihminen joka soutaa ja huopaa joka asiassa, ja tunne-elämäni on muutenkin paljon myrskyisämpi kuin miehelläni.
Joka tapauksessa hääpuheet ovat saaneet aikaan sen, että mietin usein, onko tämä mies tosiaan se jonka kanssa minun on tarkoitettu viettää elämäni. Tuntuu oudolta ajatella, että tämä olisi viimeinen ihminen jota rakastan, jonka kanssa elän ja jota suutelen jne. Minulla ei ole kovinkaan paljon suhteita takanani, ja minulta sitten vain jää kokematta tietyt asiat, kuten suhde rappiolla olevan taiteilijan, rikkaan vanhemman miehen, huippufiksun tietokonenörtin jne. kanssa. Tämä oli ehkä oudosti sanottu, mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa.
Miltä tämä teidän mielestä kuulostaa? Ei tuntuisi hyvältä ajatukselta perua naimisiinmenoa ja erota miehestä, mutta naimisiinmenonkaan järkevyydestä en ole täysin varma.
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:42"]
Sun pitää vaan jatkaa sitä miettimistä. Moni tuntee rimakauhua, mutta onko se sulla sitä?
[/quote]
Voi kunpa tietäisin vastauksen tuohon. Olen aina miettinyt tämäntapaisia asioita, mutta hääsuunnitelmat ovat kai vahvistaneet niitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä elokuvamaista räiskyvää paloa ja suhdetta on harvemmin oikeassa elämässä edes olemassa.
Jos olette onnellisia niin mitä avioliitto siinä muuttaakaan? ei se suhdetta ainakaan huononna
ihme että kukaan ukko edes haluaa olla tollasen jahkailijan kanssa. päästä se vapaalle jalalle niin ottajia on jonoks asti.
Sanoisin, että sitä sisäistä pientä ääntä pitää kuunnella. Mutta harva kuuntelee, eroaa sitten myöhemmin ja tajuaa että se sisäinen ääni olikin silloin joskus muinoin ihan oikeassa. Minun sisäinen ääneni suorastaan kirkui alttarilla, että tämä on hirveä virhe. Ja sellaiseksi se sitten myös myöhemmin osoittautui, mutta aika vahva pitää olla kääntyäkseen alttarilla toiseen suuntaan. Minulta sitä voimaa ei löytynyt.
Ja kun olet kokenut nuo kaikki suhteet muiden kanssa, huomaat että sulla oli jo kaikki. Mä olen nähnyt ja kokenut nämä kaikki ja huomaan ettei ihminen ole ikinä tyytyväinen siihen mitä sillä on. Onnea valitsemallasi tiellä, mikä ikinä se sitten onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:54"]
Sanoisin, että sitä sisäistä pientä ääntä pitää kuunnella. Mutta harva kuuntelee, eroaa sitten myöhemmin ja tajuaa että se sisäinen ääni olikin silloin joskus muinoin ihan oikeassa. Minun sisäinen ääneni suorastaan kirkui alttarilla, että tämä on hirveä virhe. Ja sellaiseksi se sitten myös myöhemmin osoittautui, mutta aika vahva pitää olla kääntyäkseen alttarilla toiseen suuntaan. Minulta sitä voimaa ei löytynyt.
[/quote]
Jos saa kysyä, niin miksi se sinun sisäinen ääni noin kovaa varoitti? Oliko jokin selkeä syy, vai eikö sitä pysty määrittelemään?
ap
Minulla oli samantapainen tilanne 20 vuotta sitten. Päätin erota, koska ajatus häistä aiheutti kummaa ahdistusta, vaikka mies oli täydellisen ihana. Jälkeenpäin en ole katunut, vaikka joskus haikeana muistelenkin. Olen tajunnut, että en ollut valmis sitoutumaan, oli tarve nähdä maailmaa vapaana ja tavata uusia ihmisiä. Sittemmin tapasin miehen, jonka kanssa saatoin mennä naimisiin rauhallisin ja vakain mielin. Voithan anoa miettimisaikaa. Kyllä suhteessa voi olla erilaisia vaiheita, ja suhde voi kehittyä varmemmalle pohjalle myöhemminkin. Mutta kyllä omissa häissä pitää olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:25"]
Minulla oli samantapainen tilanne 20 vuotta sitten. Päätin erota, koska ajatus häistä aiheutti kummaa ahdistusta, vaikka mies oli täydellisen ihana. Jälkeenpäin en ole katunut, vaikka joskus haikeana muistelenkin. Olen tajunnut, että en ollut valmis sitoutumaan, oli tarve nähdä maailmaa vapaana ja tavata uusia ihmisiä. Sittemmin tapasin miehen, jonka kanssa saatoin mennä naimisiin rauhallisin ja vakain mielin. Voithan anoa miettimisaikaa. Kyllä suhteessa voi olla erilaisia vaiheita, ja suhde voi kehittyä varmemmalle pohjalle myöhemminkin. Mutta kyllä omissa häissä pitää olla onnellinen.
[/quote]
En tiedä miten pyytäisin miettimisaikaa ilman että mies pahoittaa mielensä tosi pahasti... Olemmehan me olleet jo vuosia sitoutuneita toisiimme, enkä keksi edes hirveästi järkisyitä miksi meidän ei pitäisi ottaa tätä askelta eteenpäin... Alitajunnassa vaan pyörii ajatus siitä että ehkä jossain olisi minulle vielä jokin suurempi rakkaus. Joku kenen kanssa olisi enemmän yhteistä. Tai ehkä olen vaan vähän kyllästynyt mieheeni? En minä tiedä, en osaa tulkita tunteitani...
ap
Tunnetko olevasi jonkinlainen tuuliviiri? Oletko siis liian kevyesti suostumassa naimisiin, vai alatko jännityksen vuoksi perumaan?
Jos olette olleet viisi vuotta yhdessä, niin eiköhän siinä ole jo toinen tullu riittävän tutksi ja jos olette menossa naimisiin, niin luulatavasti olette tuleet hyvin keskenään toimeen.
Minusta sinun ei kannata nyt alkaa haikailemaan mitään olemattomia. Ei se avioliitto ole niin lopullista, siitä pääsee kyllä myöhemminkin eroon jos se alkaa oikeasti tuntua virheeltä.
Oikea elämä ei ole aina täydellistä. Jos nyt jäät metsästämään mielestäsi kokematta jääneitä kokemuksia ja odottamaan täydellistä miestä, niin ei ole mitään takeita että koet haluamasi asiat ja tapaat unelmiesi miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en itse mennyt naimisiin 27-veenä silloisen poikaystäväni kanssa. Onneksi en mennyt seuraavankaan. Onneksi menin 33-veenä, kun tiesin, että tämä se mies on. Sulla ei ole kiire mihinkään tuossa iässä, eikä myöhemminkään.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:56"]
Ja kun olet kokenut nuo kaikki suhteet muiden kanssa, huomaat että sulla oli jo kaikki. Mä olen nähnyt ja kokenut nämä kaikki ja huomaan ettei ihminen ole ikinä tyytyväinen siihen mitä sillä on. Onnea valitsemallasi tiellä, mikä ikinä se sitten onkin.
[/quote]Aivan. Pieni tyytymättömyys on ihmisen luonteessa syntyjään. Se on se ominaisuus mikä saa meidät keihittämään asioita ja keksimään uutta. Uutta saavuttaessaan on hetken onnellinen ja kohta siihen tottuu ja haluaa jotain lisää.
Jos miehessä ei ole mitään varsinaista vikaa joka olisi alkanut oikein kunnolla ärsyttämään, niin tuskinpa se vaihtamalla paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä tiedät kuinka upeaa sen 27 vuotiaana tapaamasi mihen kanssa olisi ollut, jos olisit jatkanut hänen kanssaan. Ehkä sinä olit erilainen 33 vuotiaana ja siksi oli ihanaa?
Kyllä sun ainakin pitää olla rehellinen miehellesi ja avoimesti kertoa tunteistasi. Varmasti hän saattaa loukkaantua ja tulla surulliseksi, ettet tunne yhtä voimakkaasti kuin hän, mutta avoin keskustelu on aina parempi kuin tyytyminen johonkin. Ei ole reilua teitä kumpaakaan kohtaan olla suhteessa, jos ei ole siinä täysillä. Ajattelet, että sinulle saattaisi olla muutakin vielä tarjolla, samoin voi olla miehellesi jossain joku, joka sopisi ehkä hänelle paremmin.
Hankala tilanne, myönnän sen. Itse tein sen virheen, että menin naimisiin tuollaisissa fiiliksissä aikoinaan ja ero siitä tuli lopulta. Ei ole häävi olla alttarilla ja ajatella, että tässäkö tämä nyt on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 14:39"]
Mistä sä tiedät kuinka upeaa sen 27 vuotiaana tapaamasi mihen kanssa olisi ollut, jos olisit jatkanut hänen kanssaan. Ehkä sinä olit erilainen 33 vuotiaana ja siksi oli ihanaa?
[/quote]
Pointtini on se, että kannattaa mennä naimisiin, kun on varma asiasta. Kysymykseesikin voin toki vastata.
Ollaan edelleen satunnaisesti yhteydessä ja tiedän olleeni onnekas, kun en tyytynyt häneen. Jollekin tikkulaihalle, alistuvalle naiselle sopiva. Ei minulle, koska kehitin oman tahdon.
Eikä siis todellakaan tavattu 27-veenä. Miksi mä edes vaivaudun vastaamaan lukutaidottomalle...
Tulevaisuutta kun ei voi ennustaa, et tiedä tapaatko vielä jonkun joka sopisi sinulle paremmin. Mutta ei voi kuin tehdä niin kuin tällä hetkellä tuntuu oikealta ja luottaa, että elämä kantaa.
Ja jos haluaa yrittää ennustaa tuleeko liitto kestämään..., minusta tärkeintä on, että toisessa on riittävästi jotain mitä ihailet ja kunnioitat. Ja uskon että yleensä liiton ennuste on parempi, jos on samantapaiset taustat ja ennen kaikkea samankaltaiset arvot.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 15:02"]
Muru?
[/quote]
mikä muru...?
Alue: Aihe vapaa
Sun pitää vaan jatkaa sitä miettimistä. Moni tuntee rimakauhua, mutta onko se sulla sitä?