Parikymppiset, millainen suhde teillä on vanhempiinne?

Erittäin läheiset. Lähes päivittäin ollaan yhteydessä puolin ja toisin. Erityisesti äidin kanssa kaikkea yhteistä tekemistäkin keksitään, kuten elokuvissa ja ostoksilla käyntiä. Ja aina tulee neuvoja kyseltyä vanhemmilta :)

Hyvin läheiset :) Soitellaan melkeinpä päivittäin, laitan isäni kanssa viestiä monta kertaa päivässä. Käymme kerran viikossa heillä saunassa, vanhempani tykkäävät kun saavat viedä 3v poikani saunaan heidän kanssaan ja poikakin siitä nauttii.

  Teini-ikäisenä oli sotaisammat välit, mutta kun tulin raskaaksi 18v niin välit paranivat raskauden aikana. Nykyään kaduttaa, kuinka kauhea teini olin enkä voi ikinä pyytää tarpeeksi anteeksi, kuinka paljon menin ja tein nuorena.

  Autamme puolin ja toisin, viimeksi juuri tässä hetki sitten, kun meillä meni pesukonerikki ja teimme muuttoa, niin kävimme pesemässä vanhempieni luona vaatteet, kunnes ostimme uuden pesukoneen kun rahatilanne parani. Vanhempani pesettivät meillä vaatteensa tuossa pari kesää sitten, kun heidän kaivostaan oli vesi loppumaisillaan.

  Käymme yhdessä mökillä, syömässä sekä kaupungilla, äidin kanssa tulee paljon kirppareita kierreltyä :) He ovat ehdottomasti parhaat vanhemmat minulle ja parhaat isovanhemmat lapselleni :) Kohta lisää lapsenlapsia heille tulossa :)

Hyvät välit on. Äiti suhtautuu jo kuin aikuiseen, olen siis 21v. Isä neuvoo itsestäänselvissä asioissa, kuten "käytä sitten viitenumeroa kun maksat laskun"... Muutin kotoa suoraan kauemmas toiseen kaupunkiin, ja mainiosti siellä pärjäsin ilman näitä neuvoja. Nyt muutin vuosi sitten lähemmäs ja neuvoja satelee, mitenhän isä luulee että olen pärjännyt tähän asti.. Ärsyttää ja huvittaa samaan aikaan. Mutta äidin kanssa on tosiaan hyvät ja läheiset välit, voidaan puhua mistä vain.

nykyään erittäin läheiset välit puolin ja toisin. ikää minulla siis 23. nuorempana oli hyvinkin riitaiset välit varsinkin isääni, mutta kun 17-vuotiaana muutin toiselle paikkakunnalle opiskelun ja miehen perässä, välit alkoivat paraneen. nyt en voisi parempaa tilannetta toivoa; sama mies edelleen josta vanhemmat pitävät kovasti, sekä omat välit älyttömän hyvät. kyllä sitä melkeinpä joka päivä tulee soiteltua ja viikonloput ollaa vanhempieni tykönä. eikä meillä siis ole omia lapsiakaan vielä..

Aika nihkeät. Olen 22 -vuotias ja vanhempani ovat eronneet. Näen äitiäni n. kerran vuodessa, soittelemme n. 3vk-1,5kk välein. Isäni kanssa olen puhelimitse yhteydessä ja näen häntä n. kerran kuukaudessa.

Harmittaa, mutta minkäs teet...

Olen jo nelikymppinen, mutta muistan hyvin kaksikymppisyyteni. Sain esikoisen 20-vuotiaana ja silloin oli ohi myös aika, jolloin omat vanhemmat tuntuivat ärsyttäviltä typeryksiltä.

Läheiset, lämpimät välit. Vanhemmat olivat oikein äidillisiä ja isällisiä, mutta olimme myös aikuisia, keskusteleminen alkoi sujua paremmin. Vietin vauvani kanssa paljon aikaa lapsuuskodissa.

Nyt nelikymppisenä voin sanoa äitiä parhaaksi ystäväkseni. Olemme jo vuosikausia soittaneet toisillemme joka päivä. Äiti myös lomailee luonani. Isä on kuollut.