Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisenä sydänystäviä?
03.02.2006 |
Vieläkö nelikymppisenä on mahdollista löytää uusia ns. sydänystäviä? Tuntuu, että nykyään minulla on kyllä paljon tuttuja, mutta sellaiset HYVÄT ystävät puuttuvat. Entisiin parhaisiin kavereihin välit ovat laantuneet... Erilaiset elämän kohtalot ja elämäntavat ovat vaan jotenkin tulleet väliin=(. Onkohan tämä jotakin neljänkympin kriisiä vai mitä, mutta jotenkin on vaan niin " evät supussa olo" , jos sallitte kielikuvan...
Kommentit (4)
Ne vain tulevat eri elämäntilanteiden ja sattumien myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäänkuin se ystävien kiintiö olisi ihmisillä jo täysi tässä neljänkympin korvilla. tuttavuuksia kyllä tulee ja menee, mutta mitään syvempää ei synny.
Itse olen yli 3-kymppinen ja muutin vuosia sitten uudelle paikkakunnalle työn perässä. Aluksi en tuntenut ketään, työpaikkakin oli pieni, joten työkavereistä ei löytynyt. Sitten harrastustoiminnan puitteissa tutustuin pariin nelikymppiseen naiseen, ja meillä vaan jutut sopivat yhteen. Ystävyys on syventynyt vuosien aikana, ja nykyään voin sanoa heitä huoletta bestikseiksi. Aikaa ystävyssuhteiden syveneminen vaatii aikuisiällä. Sitä on niin erilaisia näkemyksiä maailmasta, että harvojen kanssa ajatustasolla kolahtaa. Mutta kun kolahtaa, niin sieltä ne kullan arvoiset kaverit löytyy.
Pikkulapsiperheillä on se kiva mahdollisuus, että kaiken maailman vanhempainilloista ja perhekerhoista voi yrittää etsiä ja haeskella samaa ajatusmaailmaa jakamaan kavereita.
Vanhemmiten ei enää uskalla niin " heittäytyä" siihen ystävyyteen.