Lue keskustelun säännöt.
ensirakkaus kuollut, enkä "osaa" surra..
09.02.2013 |
Luulin että olisin palasina uutisen kuultuani, mutta en saa itkettyä tai surra.. Olo on epätodellinen, tahtoisin itkeä, mutta miksi en saa itkettyä? Henkilö oli minulle rakas ja ikävä on, kuitenkin pystyn toimimaan normaalisti, puhumaan hänestä ja miettiä hautajaisia..
Mietin onko minussa nyt jotain vikaa, kun kuitenkin olen itkenyt aiemmin pikku asioistakin, mutta nyt ei vaan pysty!
Kommentit (3)
mutta kuitenkin se ensimmäinen, jota oikeasti rakastin ja voisin sanoa että rakastan tavallaan vieläkin.. Siitä on jo yli kuusi vuotta "meidän ajasta" ja minulla oma perhe, kuitenkin aina silloin tälläin tämänkin ajan olen häntä muistellut hyvällä, hymyssä suin eli ei ole ollut unohduksissa.
Omassa mielessä olen miettinyt kuinka käyn jättämässä viimeiset hyvästit sitten haudalla, ja ehkä saan tämänkin päätökseen.
Tavallaan vielä en usko että tämä on edes totta ja näen vielä hänet.. Kuitenkin tiedän että tämä on lopullista ja ettei hän enää koskaan palaa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suru ja itku tuli muutaman viikon päästä.
Luultavasti se itku tulee vielä myöhemmin. Itselläni kävi tuolla samalla tavalla kun ensimmäinen mieheni kuoli. Ensimmäisen kerran itku tuli kunnolla hautaustoimistosta lähtiessä kun käytiin arkkua valitsemassa... Se oli kuitenkin aika pitkälti kuoleman jälkeen.
Voimia sinulle.