näin meillä-

Toinen toistaan kantamaan

oppinut ei meistä kumpikaan

Joskus avaruus nyt ahdas hiljaisuus

ja väistettyjä katseet



Vieläkään en unta saa

vuosikymmen tiensä päässä valvottaa

On huono iltaisin ilma kaupungin

mä ikkunoita suljen





Hiutaleita märkään asfalttiin,

me loppuun asti siihen uskottiin

Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,

sä olit ainut, olet aina vaan

Puolikuista yötä maataan vieretyksin

ja kumpikin on yksin



Katson selkääs nukkuvaa,

sun ihollasi tuttu kaunis maa

Me emme uudestaan saa kesää palaamaan,

ja herätys on kohta





Menneet vuodet tulvii huoneisiin,

me loppuun asti siihen uskottiin

Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,

sä olit ainut, olet aina vaan

Puolikuista yötä maataan vieretyksin

ja kumpikin on yksin



Puolikuista yötä maataan vieretyksin

ja kumpikin on yksin