Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisivatpa ystäväni rikkaampia
13.03.2013 |
Kaikki rakkaimmat ystäväni ovat huonopalkkaisissa töissä, minulla sen sijaan ei ole rahahuolia. Kaipaan sitä, että ystävien kanssa voi lähteä vaikka hetken mielijohteesta elokuviin tai että voisimme tehdä jopa tyttöjen ulkomaanreissuja. Mikään ei koskaan onnistu, kun rahat ovat aina tiukilla.
Olen monesti sponsoroinut vaikka kaikkien baarireissun jonkin "juhlan" takia ihan vain että päästäisi lähtemään ulos, mutta enhän voi tätä ikuisesti tehdä.
Harmittaa, kun tämän vuoksi jää kaikki tekeminenkin vähille. Tottakai arvostan leffailtoja kotona ym, mutta olisi joskus kiva saada vaikka joku kaveri shoppailemaan jotain pientä.
Olisipa minulla rikkaampia kavereita. Olen vain niin epäsosiaalinen, että löydän yhden hyvän ystävän kerran pari vuosikymmenessä.
Kommentit (14)
14, sulla meni ap:n pointti kyllä ihan ohi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän huolesi, mutta veikkaampa ettei täältä saa laajempaa myötätuntoa asiaan...
Vaikea tähän on sanoa mitään, sillä varmasti myös ystäväsi olisivat mieluummin rikkaampia jos vain osaisivat. Ja kukapa ei toivoisi ystävilleen hyvää. Te myös teette jo niitä ei-rikkaiden asioita kuten leffailtoja kotona, joten tähän vaivaasi ei nyt auta kuin raha. Piffannutkin olet sen verran kuin olet kehdannut, joten sekin tie on jo kokeiltu.
Jos haluat mennä shoppailemaan nykyisten ystäviesi kanssa mutta heillä ei ole rahaa, voit vielä kokeilla tulisivatko he makutuomariksi kun sinä shoppailet. Ei varmaan yhtenään, mutta kyllä mä ainakin voisin jonkun kerran ihan mielelläni lähteä seuraksi kun joku kaveri on ostamassa jotain hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 16:46"]
Jos haluat mennä shoppailemaan nykyisten ystäviesi kanssa mutta heillä ei ole rahaa, voit vielä kokeilla tulisivatko he makutuomariksi kun sinä shoppailet. Ei varmaan yhtenään, mutta kyllä mä ainakin voisin jonkun kerran ihan mielelläni lähteä seuraksi kun joku kaveri on ostamassa jotain hauskaa.
[/quote]
Tämä nyt vaikuttaa lähinnä törkeälle kiusaamiselle
Karmeaa että ystävyyden perusolemus on monilla(?) nykyään näinkin epäterve, kuin mitä tuolla aloittajalla. Vastenmielistä, jos sanon mielipiteeni suoraan. Älä nyt viitsi käyttää sanoja noin väärin. Sähän puhut nyt jostain hyötysuhteista ja kevytsuhteista, pelkästä kylmästä pintaliidosta, etkä todellakaan oikeasta ystävyydestä. Oikean ystävän kanssa pelkkä kahvin juominenkin on hyvää mieltä tuovaa, eli juuri sitä mitä ystävyyden ainakin minun mielestäni kuuluukin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5, eihän se, että toivoo muutakin poissulje ystävyyden olemusta...
Mulla on rahat tiukilla, mutta pakkosäästämisen onnistuisin tekemään, mutta mun kaveri ei, joten mekin vain haaveilemme vielä toistaiseksi sellaisesta ajasta, kun olis vähän enemmän rahaa, jotta vois tehdä muutakin kuin nauttia kahvia ja turista.
Siis jos ihminen käy kumminkin töissä, niin mihin kaikki rahat menee, jos ei ole rahaa edes leffaan lähteä ex tempore. Elätän itseni ja 3 lastani 2500 eurolla kuukaudessa (sisältää kaikki tulonsiirrot). Autokin on ja jopa tupakoin ja toisinaan käytän alkoholia. Silti pystyn lähtemään leffaan tms, kun haluan. Ulkomaanmatkat vaatii säästämistä, mut ei nekään ihan mahdottomia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 16:53"]
Karmeaa että ystävyyden perusolemus on monilla(?) nykyään näinkin epäterve, kuin mitä tuolla aloittajalla. Vastenmielistä, jos sanon mielipiteeni suoraan. Älä nyt viitsi käyttää sanoja noin väärin. Sähän puhut nyt jostain hyötysuhteista ja kevytsuhteista, pelkästä kylmästä pintaliidosta, etkä todellakaan oikeasta ystävyydestä. Oikean ystävän kanssa pelkkä kahvin juominenkin on hyvää mieltä tuovaa, eli juuri sitä mitä ystävyyden ainakin minun mielestäni kuuluukin olla.
[/quote]
kukkuu, onko ketään kotona
ymmärrän poittisi hyvin, on ihanaa jakaa kokemuksia hyvien ystävien kanssa, olisi varmasti hieno kokemus päästä ystäväporukalla matkaan ja viettää koko päivä yhdessä ja vielä jutella ennen nukkumaanmenoa, se lujittaa ehteenkuuluvuuden tunnetta ja voimistaa ystävyyttä ja ennen kaikkea se on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kukkuu, onko ketään kotona" on epäilemättä huomattavasti enemmän kuin sulla.
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Nyt tosin ystävyydet suureksi osaksi telakalla, sillä perheessäni eletään pikkulapsiaikaa. Kuinka rikas olisinkaan, jos nyt saisin kaikki vipit takaisin ja samalla rahalla syötävää/juotavaa/hyödykkeitä kuin mitä olen aiemmin muille kustantanut. En kaipaa menettämiäni rahoja, mutta toisinaan olen tyytyväinen, ettei tarvitse enää katsella käsi ojossa olevia ystäviä (tai muita siivestäjiä). Nyt olen köyhä, mutta silloin olin ns. keskituloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 17:17"]
"kukkuu, onko ketään kotona" on epäilemättä huomattavasti enemmän kuin sulla.
[/quote]
olen toi ys,i voit purkaa inhosi siihen
Täällä toinen!! Ja turha jeesustella taas arvoista ym. Mutta aika vaikeaa ystävyyttä on ylläpitää kun mitään ei voi tehdä yhdessä. Ehkä kävelylenkeillä käydä ja nekin niin että itse ajan ystävieni luo, heillähän ei ole joko autoa tai rahaa bussiin! Eli syömässä, elokuvissa, teatterissa ei voi käydä, ei konserteissa tai kylpylässä tai laskettelemassa, kotimaan matkoilla, saati ulkomaan. Ja baarikäynnit on juuri sitä rataa, että rahaa on yhteen juomaan ja sitten loppuillaksi ostan esim kuoharipullon pöytään milloin minkäkin tekosyyn varjolla....Itku...ois niin kiva joskus päästä rentoutumaan hyvässä seurassa ja irti työ-ja perhekuvioista.
Eli ymmärrän murheesi paremmin kuin hyvin!
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli tuollainen rikkaampi kaveri opiskeluaikoina. Ei todellakaan ollut kiva käydä kaupoissa katselemassa kun tämä osteli kasseittain uusia rättejä, samalla tuputtaen minullekin uusia vaatteita ja ihmetellen ettenkö todellakaan aio ostaa yhtään mitään. Jos kävimme elokuvissa hän ihmetteli miksemme samantien voisi käväistä parilla drinksulla, ja siitä tietysti sitten jatkaa iltaa yökerhoon. Tietysti sinne kaupungin kalleimpaan. Missä hän saisi tietty esitellä niitä uusia vaatteitansa kaikille. Minä taas en ollut ymmärtänyt pukeutua elokuvia varten mihinkään bilekuteisiin.
Sain kaverin suostuteltua halvempaan paikkaan, jossa "pukukoodi" sallisi tavalliset vaatteet. Ja sain kuulla kuinka tylsä paikka on, ja kuinka seuraavalla kerralla menemme sitten sinne kalliiseen yökerhoon missä kuumimmat listahitit (joita saa kuunnella radiosta ilmaiseksi joka päivä, monta kertaa päivässä) raikaavat.
Selitin jopa tälle kaverille, kuin äiti lapselle, että eri ihmisillä on käytössä eri verran rahaa. Eli toinen voi käyttää satasen yhteen leffailtaan, kun taas toinen ei voi. Kaveri ei ymmärtänyt. "Eihän se nyt rahasta voi olla kiinni. No jos mä maksan. Sähän voit sitten tarjota joku toinen kerta." Kerran tyhmänä suostuin tähän. Kaverilla oli kivaa, minulla ei. Lisäksi kaveri ei ymmärtänyt, etten pysty tätä velkaani hänelle maksamaan seuraavana viikonloppuna takaisin. Hän valitti asiasta useaan kertaan, ja sitten toisinaan kuitenkin kinusi taas että mennään baariin, hän maksaa.
Joskus sain hänet suostuteltua kirpparille seuraksi. Hän oli erittäin vaivautunut, emmekä enää menneet toista kertaa yhdessä kirpparille.
Nykyään olen tietysti työelämässä. Tulomme ovat samanlaiset. Kaveri jatkaa edelleen elokuvista baariin, ja shoppaa uusia rättejä kaupasta joka viikko. Minä edelleenkään en. Aluksi toki suunnittelin mitä huimimpia ostoksia, mutta ennenpitkää vaatekaappikin on täysi, enkä näe mitään järkeä ostaa jatkuvasti uutta, kun vanhojakin voi käyttää.