Rukoilin apua ja seuraavana päivänä...
Rukoilin (ensimmäistä kertaa aikuisiälläni) iltana, jona ystäväni kertoi, että pelkää raskautensa keskeytyvän. (Lapsen sukupuolesta ei ollut vielä tietoa, sillä raskaus ei ollut riittävän pitkällä lapsen sukupuolen ulkoiseen arviointiin ultrassa.) Rukoilin, että poika saisi syntyä täysiaikaisena sekä terveenä ja, että äiti ja poika selviäisivät kaikista raskausajan ongelmista kunnossa ja terveinä.
Seuraavana päivänä ystäväni sai tutkimustulokset, joiden mukaan POIKA on kromosomistoltaan normaali. Lisäksi ystäväni kertoi pahimpien kipujen menneen ohi.
Onko joku, joka meitä tukee ja auttaa hädän hetkellä? Vai onko kyse sattumasta?
Kommentit (16)
ja loppuihan se, sitten kun koulukin loppui. Rukoilin myös että saisin uskoa lisää. Eipä näkynyt sitäkään.
Nykyisin Jumala ei merkitse minulle mitään.
Jumala tekee aivan aidosti ihmeitä tänäkin päivänä!
Pienen lapsen raajat paranivat, pyörätuolissa elämänsä istunut nousi ja lähti kävelemään!
Itse usein miettinyt miksi joihinkin rukouksiin ei vastata, uskon että siten jumala opettaa meitä jonkin asian vuoksi.
Ja vaikka olis kuinka kurjaa, on hyvä muistaa että meidän todellinen koti ei ole täällä maan päällä.
Uskovaisena et menetä mitään, päinvastoin! Saat vapauden kaikista taakoista, joka ilta voit jättää huolesi ristin juurelle. Oletko valmis ottamaan sen riskin, että jumala onkin totta?? Kuoleman hetkellä on turha tehdä enää päätöksiä :(
Itse en voi edes ymmärtää, miten ilman jumalaa voi elää? Lohdutonta ajatella, että hädän hetkellä ei olisi mitään apua...
Sinä rukoilit, että kiusaaminen loppuisi. Ehkä yläkerran ukko näki, että se on kyllä loppumassa kun koulukin loppuu, ja näki senkin että sinä kestät sen ja siksi ei puuttunut. Antoi sinun vahvistua.
Älä ole katkera, vaan ota se vahvuus minkä kiusaaminen ja Jumala sinuun jätti ja käytä se hyväksesi.
Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppa ja ihanaa, hartaimmalle uskovallekaan..=)
Sinä rukoilit, että kiusaaminen loppuisi. Ehkä yläkerran ukko näki, että se on kyllä loppumassa kun koulukin loppuu, ja näki senkin että sinä kestät sen ja siksi ei puuttunut. Antoi sinun vahvistua.
Älä ole katkera, vaan ota se vahvuus minkä kiusaaminen ja Jumala sinuun jätti ja käytä se hyväksesi.Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppa ja ihanaa, hartaimmalle uskovallekaan..=)
Jumala tekee aivan aidosti ihmeitä tänäkin päivänä!
Kuten antaa ruokaa niille 960 miljoonalle nälkää näkevälle! Eiku oho, ei annakaan.
Eikä kyllä oikein tee mitään muutakaan, mitä siltä pyytää, rukoili tai ei. Taudit se kyllä parantaa, mutta vain silloin, jos tauti voi parantua myös itsekseen ajan kanssa. Aika "valikoiva" siis, etten sanoisi.
Sinä rukoilit, että kiusaaminen loppuisi. Ehkä yläkerran ukko näki, että se on kyllä loppumassa kun koulukin loppuu, ja näki senkin että sinä kestät sen ja siksi ei puuttunut. Antoi sinun vahvistua.
Älä ole katkera, vaan ota se vahvuus minkä kiusaaminen ja Jumala sinuun jätti ja käytä se hyväksesi.Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppa ja ihanaa, hartaimmalle uskovallekaan..=)
Kuin suoraan raamatusta.
Niin Jumala vähän päätti että pitää nyt tollekin likalle näyttää millainen se maailma on, annetaan nyt muitten lytätä sitä totaalisesti muutaman vuoden ajan.
Ihana Jumala ku antaa lasten kärsiä, pusi pusi muiskis.
Kyllä se on tämä ihana pusi pusi ihminen, joka kärsimyksiä aiheuttaa!!
Jos me käyttäytyisimme raamatun ohjeiden mukaan, olisi maailma aivan toista!
Lapsi oli ollut kovassa kuumeessa monta päivää ja antibiootti ei vain alkanut auttamaan. Rukoilin parantumista, niin nöyränä ja lohduttomana kuin vain äiti voi olla. Ja ihme ja kumma, lapsi heräsi kotvan kuluttua, nousi ja pyysi ruokaa ensi kertaa moneen päivään. Se oli niin pysähdyttävä hetki elämässäni että, sanoin on vaikea sitä kuvailla ja mahdotonta kirjoittaa siitä viidenkään vuoden jälkeen itkemättä.
Ihmeitä tapahtuu.
Ei kai kukaan nyt henkitoreissaan jaksa toipua.
Aloittajalle kysymys: jos ystäväsi olisikin odottanut tyttöä, olisitko toivonut keskenmenoa? Miksi juuri poika oli sinusta parempi?
ja rukoilen Suomen kansan ja eduskunnan, hallituksen ja presidentin puolesta.
Jos koette sydämenasiaksi, tulkaa mukaan rukoilemaan Suomen puolesta
rukoilin katsottuani erästä tv7 :n ohjelmaa ja voin sanoa, että tunsin kuinka selkäni parani itsestään! Se todella tapahtui rukouksen kautta ja ihan itsekseen kahden vuoden kipujen jälkeen.
Ei voi olla sattumaa!
raamatusta: Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu. [Ap. t. 4:12; Room. 10:13; 1. Kor. 1:2]
ja seuraavana päivänä kaikki olikin samaa paskaa kuin aina ennenkin! Kuin suoraan raamatusta!
tai suuntaa.
Olin täysi alkkis, join joka ilta kännit. Hoidin lapset niin ja näin, samoin työni. Elämänilosta ei ollut tietoakaan ja kuolemanpelko (oikeastaan kuolemanvarmuus) oli mielessäni 24/7.
Hätäpäissäni siis rukoilin ja kerroin vielä, etten uskokaan että se mitään auttaa mutta yritänpä kuitenkin kun mitään muuta mahdollisuutta minulla ei enää ole.
Nyt kun vuosi on kulunut, on minulla edelleen pieni taistelu alkon kanssa, olen tosin jo kymppikaks voitolla =)
Olen alkanut opiskella (ihan kuin vahingossa minut siihenkin repäistiin), olen parempi äiti taas ja elämännälkä on suunnaton.
En OIKEESTI tehnyt mitään tämän elämänparannuksen eteen, se vain annettiin minulle niiden muutamien itkuisten rukousten jälkeen ja otin niistä kiinni hätäpäissäni.
Nyt kun mietin tuota vuosien alamäkeä ja sitä epätoivoa, olen ihan varma, että ne muutamat rukoukset olivat se minun juttu, se mikä pelasti..=)
Lapsi oli ollut kovassa kuumeessa monta päivää ja antibiootti ei vain alkanut auttamaan. Rukoilin parantumista, niin nöyränä ja lohduttomana kuin vain äiti voi olla. Ja ihme ja kumma, lapsi heräsi kotvan kuluttua, nousi ja pyysi ruokaa ensi kertaa moneen päivään. Se oli niin pysähdyttävä hetki elämässäni että, sanoin on vaikea sitä kuvailla ja mahdotonta kirjoittaa siitä viidenkään vuoden jälkeen itkemättä.
Ihmeitä tapahtuu.