Lue keskustelun säännöt.
Ai kauheeta.Onneksi olen eronnut.On helpompi yksin käsitellä
24.03.2013 |
näitä erikoisia mielenliikkeitäni.Joskus tuntuu että miten voi olla mahdollista että taas sama ralli alkaa.Pienikin stressi elämässä saa mut keväällä sekoamaan.Tätä on jatkunut koko aikuiselämä.Peräti 20vuotta.Toukokuussa helpottaa jo.Mutta maaliskuu ja huhtikuu kuluu kuin sumuverossa.Leijun epätietoisuuden tilassa,elänkö vai kuolenko.Näemmä valoisuus saa minussa hieman masennusta aikaan ja tasoitus tapahtuu vasta toukokuussa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu ralli, mutta itselläni syksyisin. Elän syksyt ja pitkälle talveenkin kauheassa sumussa. Maailma on paha ja mitään järkeä ei tässä elämässä ole jne. Joka paikka pursuaa silloin mielestäni vain pahuutta ja surua. Ahdistun jokaisesta ikävästä uutisesta, vaikkei ne koskisi mitenkään minua ja suunnilleen itken ihmisten kurjia kohtaloita. Mielessäni häpeän, etten osaa olla onnellinen, vaikka minulla on sinänsä kaikki hyvin. Pitänee ostaa kirkasvalolamppu. Harmi ettei valosta masentuville ole samanlaista ratkaisua, ellei sitten todella tummat arskat 24/7 päähän? :)