Mitäpä mieltä HS Silfverbergin Kotihoitokirjoituksesta?

Miten kehtaat lukea Hesaria? Linkitys Hesariin pitäisi kieltää.

Joko se taas jauhaa siitä? Eikö tuolla ämmällä ole elämässään kuin yksi missio. En näe lukea juttua, mutta se on kirjoittanut samasta asiasta noin sata kertaa.

Yksinkertaisesti sitä mieltä, että "feministi"-toimittaja Silfverberg hakee ko. jutulla oikeutusta omille ratkaisuilleen.

Ihan oikeassa hän on. Päihdeäitien lasten kuuluisi ehdottomasti olla päivähoidossa, ei kotona äidin hoidossa.

Samaa mieltä olen siitä, että kotihoidontukea käyttävät todennäköisesti eniten ne, joiden sitä pitäisi käyttää kaikkein vähiten. Ja jos vanhemmalla on jotain sosiaalisia ongelmia, niin lapsella on edessä seitsemän vuoden helvetti, ennen kuin sitä pääsee edes kouluun pakoon.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 13:56"]

Ihan oikeassa hän on. Päihdeäitien lasten kuuluisi ehdottomasti olla päivähoidossa, ei kotona äidin hoidossa.

[/quote]

Niin, itse asiassa kyllä päihdeäidit tarvitsisivat kyllä muunlaista hoitoa, sellaista joka puree syihin eikä oireisiin.

Se, että kotihoidontukea käyttävät paljon päihdeäidit ja maahanmuuttajat, ei pitäisi olla syy sulkea kotihoidontukea pois niiltä, joiden työllistyminen kotiäitivuosien jälkeen ei ole suuri ongelma. Maahanmuuttajavanhempien kotoutumista pitäisi edistää paljon tehokkaammalla kielikoulutuksella, ja päihdevanhempiin taas pitää saada ote muutenkin kuin päivähoidon kautta. Ylipäätään päihdeongelmaisilla vanhemmilla ei pitäisi olla pieniä lapsia samassa asunnossa. 

Sinänsä outoa ajatella, että vaikka kotihoito on joskus lapsille vahingollista, niin julkinen päivähoito ei näköjään sitä koskaan ole. Toimittaja unohti kokonaan sen, mikä määrä pahoinvointia kätkeytyy kunnallisten päivähoitolaitosten sisään alkaen teippaamisesta syöttötuoliin, pakkonukuttamisesta ja erilaisista nöyryyttävistä tavoista kuten siitä, että wc:n ovea ei saa laittaa kiinni vaan ulostaminen täytyy tehdä muiden nähden.

Olen samaa mieltä, että kotihoidontuki voi joskus olla pahentamassa ongelmaa, mutta jos suurin osa hoitovapaalaisista on kotona siksi, että juuri sille perheelle juuri sillä hetkellä ratkaisu on paras mahdollinen, niin miksi ihmeessä sitä ratkaisua ei sallittaisi? Aika moni vanhempi menisi aikaisemmin töihin, jos saisi lapsensa pienen päiväkodin pieneen, kodinomaiseen ryhmään, jossa on 2 lastenhoitajaa ja LTO, lapsia korkeintaan 15. Ruotsissa on sellaisia ja niiden perusteella päiväkodit on hyviä paikkoja.

Musta tuo oli hyvä, intohimoton ja tasapuolinen kirjoitus. Ensin käytiin läpi kotihoidintuen ja päivähoidon historiaa ja sitä koskevaa julkista keskustelua. Kun osuus kotihoidontuen ongelmista alkoi, heti lähtökohdaksi todettiin, että kotihoidontuella saa Suomen "parasta ja huonointa lastenhoitoa", ja että "kotihoito on suuri ongelma pienelle joukolle vanhempia" eli että ongelmat koskevat pientä vähemmistöä. Sit alleviivataan, että tuo vähemmistö lapsineen on jo valmiiksi syrjäytymiselle herkintä ja että kotihoidontukea koskevissa ratkaisuissa tuota porukkaa ei huomioda, vaan tehdään suoraan sen oloja heikentäviä ratkaisuja.

Ei Silfverberg missään vaiheessa väitä, että kotihoito olisi lapsille kategorisesti vahingollista, mutta päivähoito ei, eikä myöskään, että kotihoidontuki pitäisi kieltää.

Päihdeperheiden ongelmat - eli se päihteiden väärinkäyttö - pitäisi ensiksi hoitaa kuntoon. Ei se lasten kotihoito tai päivähoito ole näissä perheissä se isoin ongelma.  

Päihdeäidit hoitoon ja lapset siksi aikaa sukulaisten luo tai sijaisperheeseen. Hoitoa tarvitsevat myös päihdeisät.

Kotihoidossa olevista lapsista kuitenkin pieni osa elää päideperheissä. Suurin osa on tavallisissa huolehtevissa perheissä eläviä lapsia. 

Ihmettelen myöskin feninistinä tätä Silvenbergin missiota äitejä vastaan. Eiköhän eletä ja anneta elää - kukin omien valintoidensa mukaan.  

Tuntuu että tässä ketjussa artikkelia ja toimittajaa haukkuvat eivät ole itse edes lukeneet  artikkeli. Niin ohi menee kommentit.

Luin kyllä artikkelin kokonaan ja siksi kommentoinkin. Syrjäytyminen, työttömyys ja päihteiden väärinkäyttö ovat ne suuret ongelmat taustalla eikä lasten kotihoito.

Maksamme vieläkin viime lamassa tehtyjen säästöjen hintaa ja syrjäytyneitä lapsia on jo toisessa tai kolmannessakin polvessa. Tämä kierre täytyy saada katkaistua eikä siihen auta vaikka kotihoidontuki lakkautettaisiin kokonaan ja kaikki lapset laitettaisiin pakolliseen päivähoitoon.

Nämä toimenpiteet sen sijaan auttaisivat. Lisää rahaa ennaltaehkäiseviin perhepalveluihin: kodinhoitajat takaisin tavallisille työssä käyville perheille, joissa jaksaminen arjen rumbassa on tiukoilla. Apua pitää saada ennen kuin tilanne kriitiytyy. Mahdollisuus osa-aikaiseen työhön molemmille vanhemmille, jotta lapset eivät ole heitteillä kun aikuiset painavat pitkää päivää. Ilmaiset koulujen kerhot ja harrastumahdollisuudet takaisin, jotta kaikilla lapsilla on mahdollisuus harrastaa vanhempien tulotasosta huolimatta. Perheellisille omia katkaisuhoitopaikkoja, joiden yhteydessä olisi lastenhoito järjestetty myös. Muutaman ehdotuksen mainitakseni. 

Olen hänen kolumnejaan lukenut aiemmin ja hän on jo pitkään ollut vastaan kotihoitoa, muidenkin kuin päihdeäitien toimesta. Nyt en pysty tuota uusinta lukemaan, mutta noiden vanhojen kolumnien perusteella tulee väkisinkin mieleen että päihdeäidit ovat hänelle vain jälleen yksi keppihevonen jolla ratsastaa omaa missiotaan, mikä on siis kotihoidon keston rajaaminen rankalla kädellä ja perheiden oman valinnan rajaaminen sen suhteen hoitaako lapsia isä vai äiti.

En ole itsekkään mikään Niina Mikkonen. Esikoiseni meni hoitoon yksi vuotiaana ja ratkaisu oli meille kaikille hyvä. Mielestäni päivähoidon laatu on se mihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja sitten antaa vanhempien tehdä omat päätöksensä hoidon suhteen. Useampi lapsi saattaisi mennä nopeammin hoitoon jos hoito tai pikemminkin varhaiskasvatus olisi laadukasta. En kannata mitään keppipolitiikkaa kun hoidon tasossa on suurta vaihtelua ja pahimmillaan lapset vain säilötään päiväksi jonnekkin. Lisäksi täytyy muistaa että yleensä töihin kyllä palataan nopeasti jos on työ ja sen voi sovittaa yhteen perhe-elämän kanssa.

En voi lukea hänen kolimnejaan yksittäisinä mielipiteinä, koska olen seurannut hänen kirjoituksiaan useita vuosia ja hänen mielipiteensä kotihoidosta on tullut kristallin kirkkaaksi. 

Kerettiläisenä kehtaan väittää, että lapselle on parempi kotihoito, vaikka äidillä olisikin lievä päideongelma, esim. pilvenpolttelu. (Ja ei, en tee sitä itse.) Toki päiväkotiin vieminen varmaankin "sosiaalistaa" lapsen yhteiskunnan kuriin ja järjestykseen, mutta lapsi tarvitsee enemmän läheisyyttä ja sitä, että häntä ei hylätä. "Päihdeäiti" ei automaattisesti tee niin. Suurin ongelma kotona lasta hoitavan pilvenpössyttelijän lapselle voivat olla ylenkatsovat ja syrjivät naapurit. Tosi pienen lapsen vieminen tuntemattomille isoon ryhmään tuntemattomien lasten keskelle joka päivä on tosi iso kolaus pienelle. Isompi kuin se, että äiti joskus nukkuu kovin pitkään tmv. Päiväkoti ei todellakaan ole mikään tae siitä, että lapselle ei tulisi traumoja. Päiväkodit ovat pääsääntöisesti aika kamalia paikkoja.

Sitä paitsi: mitä uhkaavaa on siinä, että maahanmuuttajaäidit hoitavat lapsiaan kotona? Pitääkö lapsista kitkeä tausta pois sijoittamalla lapset valtion (uudelleen)kasvatettaviksi?

Btw. kyllä punavihreille toimittajillekin maistuu punkku.

Syrjäytynyt äiti syrjäyttää lapsensakin, mikään pävikoti ei sitä tee... itse asiassa ei ole näyttöä, että päiväkoti olisi mitenkään huonompi kuin kotihoito, huonosta kotihoidosta meillä kyllä on näyttöä.

Hyvä kotihoito on asia erikseen ja siitä on turha edes puhua tässä. Sitä ei kukaan edes moittinut.

Päiväkoti ei pelasta lasta syrjäytymästä. Pari viikkoa sitten Hesarissa oli kirjoitus nuorista syrjäytyneistä aikuisista, jotka olivat päiväkodista asti saaneet erilaista tukea ja terapiaa avukseen. Kotihoidossa he eivät olleet kuin vanhempainvapaan loppuun. Silti mikään ulkopuolinen apu ei riittänyt, koska suurin osa asiantuntijoiden ajasta meni suunnittelupalavereihin ja kirjaamiseen sen sijaan, että olisi oltu sen lapsen kanssa ja autettu sitä. Kahta terapiatuntia kohti aikuisilla meni kolme tuntia tiedonjakamiseen ja suunnitteluun, se kaikki aika oli pois lapsilta. Päivähoidossa lapsella saattoi olla teoriassa ns. oma avustaja, joka oli lapsiryhmässä ylimääräisenä aikuisena. Pääsääntöisesti hän ei  ehtinyt olemaan lapsen kanssa vaan koko ryhmän, koska muut aikuiset oli sairaana/vapaalla/puhelinpalaverissa jne.

Päiväkoti ei auta lasta, koska siellä on ihastuttu aikuisten kesken jakamaan lapsen asioita. Syrjäytyvät lapsi syrjäytyy joka tapauksessa, koska oma perhe ei jaksa ja päiväkoti ei ole kiinnistunut lapsesta vaan oireesta.

Kotona hoidetaan parhaiten ja huonoiten, kuten jutussakin sanottiin. Huomaa, että moni läyhää omia asenteitaan ja ei ollut lukenut edes juttua. Minusta siinä esiteltiin monipuolisesti asioita. Tuli myös ilmi, että päihdevanhemmille ja maahanmuuttajille päiväkoti on hyvä paikka, jotta lapsi integroituu viimeistään kouluun yhteiskunnan jäseneksi. Päiväkodin etu vaikkapa perhepäivähoitoon on se, että päiväkodissa on useampi aikuinen ja ainakin yksi aikuisista voi olla lapselle sopiva kasvattaja. 

Joku puhui, että pitäisi olla ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Kiittäkäämme presidentti Niinistöä että aloitti sen leikkaamisen kun oli valtiovarainministerinä.

Sanoi HSn jutussa joskus vahingossa ilmeisesti, että se oli hänen elämänsä suurin virhe. Lamakauden lapset ja vauvat ovat nyt tulossa täysi-ikään.

Hyvä kirjoitus. Kerrankin joku kirjoittaa jotain kotihoidon huonoista ja päivähoidon hyvistä puolista.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 19:02"]

Kotona hoidetaan parhaiten ja huonoiten, kuten jutussakin sanottiin. Huomaa, että moni läyhää omia asenteitaan ja ei ollut lukenut edes juttua. Minusta siinä esiteltiin monipuolisesti asioita. Tuli myös ilmi, että päihdevanhemmille ja maahanmuuttajille päiväkoti on hyvä paikka, jotta lapsi integroituu viimeistään kouluun yhteiskunnan jäseneksi. Päiväkodin etu vaikkapa perhepäivähoitoon on se, että päiväkodissa on useampi aikuinen ja ainakin yksi aikuisista voi olla lapselle sopiva kasvattaja. 

Joku puhui, että pitäisi olla ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Kiittäkäämme presidentti Niinistöä että aloitti sen leikkaamisen kun oli valtiovarainministerinä.

Sanoi HSn jutussa joskus vahingossa ilmeisesti, että se oli hänen elämänsä suurin virhe. Lamakauden lapset ja vauvat ovat nyt tulossa täysi-ikään.

[/quote]

AP kysyi, mitä mieltä muut ovat Hesarin kirjoituksesta. Kuten päiväkotimyönteiset äidit aina tekevät, tuhdut sinäkin siitä, että sinänsä pätevästä asiatekstistä osoitetaan sen heikkouksia.

Ennaltaehkäisenä lastensuojelu on kunnan, ei valtion tehtävä. Siten valsionvarainministerinä Niinistö ei voinut sitä leikata, koska ministeriö ei voi puuttua kuntien  rahankäyttöön kuin korvamerkittyjen rahojen osalta. Lastensuojeluun suunnattu raha ei ole sellaista huostaanottoja lukuunottamatta. Ne taas eivät ole ennaltaehkäisevää työtä.

Mä olin kuopuksesta kotona kaksi vuotta ja olen surkea kotiäiti. Vauvan kanssa meni, kun se on sitä kotielämää. Mutta kyky pitää ulkoiluista yms. kiinni on mulla olematon. Enimmäkseen vaan oleiltiin lapsen kanssa ja aina oli "muka" jotain muuta esim. aamupäivällä, ettei ulos päästykään. Esim. piti käydä kaupassa, piti käydä jossain tai oli huono ilma tmv. Ruokaa olen huono laittamaan, kun itse en syö luonasta ja leikkiäkään en juurikaan jaksa. Mä vaan en oikeasti osaa olla taaperon äiti. Kouluikäisen kanssa menee jo hienosti, meni vauvankin kanssa, mutta taaperolle oli surkea "nettinotkuja-piirretyt-pyörii" -äiti.

Enkä tosiaan ole mikään päihdeäiti tai muutenkaan ongelmatapaus. Mulla on hyvä ammatti, asiat kunnossa, nätti koti, lasten isän kanssa tasapainoinen suhde jne. Mä vaan kadehdin näitä äitejä, joille kuraleikit on "niin ihanaa seurata lapsen riemua". Mä tykkään, että lapsilla on kivaa, mutta itselle se on sellasta "katson kelloa, josko voisi lähteä" -tyylistä ajanviettoa. Musta vaan ei ole siihen.