Äiti ei arvosta lapsensa luovuutta, mitä tekisin.

Pidän kerran viikossa askartelukerhoa alakouluikäisille. Eilen oli taas se kerta ja lasten pyynnöstä askartelimme muovailtavasta, uunissa kovettuvasta massasta erilaisia hyönteisiä, joista sitten tehtiin jääkaappimagneetteja.



Yksi tyttö on kerhossa erityisen lahjakas. Todella näppärä, hyvä tekemään käsillään kaikenlaista ja piirtää ja maalaa myös tosi hyvin. Tilan seinillä oli paljon hänen maalauksiaan ja muita töitään esillä. Kysyin, ottaisiko hän ne nyt kotiin mukaan ja näyttäisi äidille, kun ovat niin hienoja.



Tyttö keräsi jutut kassiin ja antoi ne minulle. Käteeni hän laski hartaasti muovailemansa sudenkorennon ja kysyi, voisiko ne saada kodin minun luotani. Olin ihan ihmeissäni, miksi.



Surullisena tyttö sanoi, että kun sä olet aina tykännyt niistä niin. Äiti vaan tuhahtaa ja laittaa ne heti roskiin, ei ne sovi meille.



Ihmettelin, että eikö hän halua niitä omaan huoneeseensa. Ei, äiti on kiukkuinen, ei saa kerätä roskia eikä ne sovi sisustukseen.



Olen todella pahoillani tytön puolesta. Pitäisikö soittaa äidille? Perhe on muuttanut asuinalueellemme parisen kuukautta sitten. Heillä on uusi, iso, hieno ok-talo, mutta ei sinne sitten lapsen piirrustukset sovi. :(



Olen muutenkin vähän suruissani tästä tytöstä. Joskus olen nähnyt, kun lapset tulevat koulusta kotiin - tyttö kävelee aina yksin muiden perässä, pää riippuen.



Kerran kerhossa hän kysyi parilta tytöltä, tulisivatko heillä käymään. Tytöt totesivat, ettei he viitsi, "kun te asutte niin kaukana." Talo on asuinalueestamme hiukan sivummalla, ison tien toisella puolen - mutta alikulkutunneli kyllä on.



Ja äitikään ei siis arvosta. :(