Miten hyväksyä yksilapsisuus?

Miksi et tee tai saa toista lasta? Tai miksi et adoptoi?

Itse olen ainoa lapsi, ja se on todella kurja asia, joka on vaikuttanut persoonaani ja koko elämääni liikaa. Lapsena en kaivannut sisarusta niinkään, mutta nyt aikuisena tarvitsisin jonkun joka olisi jakanut lapsuuteni, ja toivoisin hartaasti, että minulla olisi sisko tai veli, ja sen myötä siskon mies tai veljen vaimo, ja heillä lapsia, jotka olisivat lasteni serkkuja. Tein tarkoituksella 4 lasta omien kurjien kokemusten perusteella, ja toivoisin kyllä, että heillä olisi serkkuja, mutta ei. No ei tästä tainnut apua olla sinulle :(

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 11:16"]

Miksi et tee tai saa toista lasta? Tai miksi et adoptoi?

Itse olen ainoa lapsi, ja se on todella kurja asia, joka on vaikuttanut persoonaani ja koko elämääni liikaa. Lapsena en kaivannut sisarusta niinkään, mutta nyt aikuisena tarvitsisin jonkun joka olisi jakanut lapsuuteni, ja toivoisin hartaasti, että minulla olisi sisko tai veli, ja sen myötä siskon mies tai veljen vaimo, ja heillä lapsia, jotka olisivat lasteni serkkuja. Tein tarkoituksella 4 lasta omien kurjien kokemusten perusteella, ja toivoisin kyllä, että heillä olisi serkkuja, mutta ei. No ei tästä tainnut apua olla sinulle :(

[/quote]

Sairauksien takia en voi tehdä lisää lapsia eikä talouskaan ole hyvä ja ikääkin jo 40v eikä kuule adoptio onnistu koska siinä on tarkat kriteerit kuka saa adoptoida.Pitää olla hyvä taloustilanne,ei saa olla sairuksia yms eikä tuo ainokainen näytä onnettomalta ja mulla on kaksi sisarusta mutta emme ole toistemma kanssa tekemisissä he eivät halua joten eipä heistä näin aikuisena ole ollut tukea.ap

No minulle se ainakin on aina ollut se ainoa vaihtoehto. Elämä on hyvin juuri näin yhden lapsen kanssa. Ja kouluiän lähestyessä tosiaan käy aina vain leppoisammaksi ja helpommaksi.

Jos on niin onnellisessa asemassa, että on yksi terve lapsi siunaantunut, niin onhan siinä jo kylliksi aihetta iloon!

Olis se kyllä aika vaikeaa eli mahdotonta kun en ole ikinä yhtään lasta halunnut. Antaisin pois sen yhdenkin jos jostain sellainen riesa ristikseni tulisi.

Ilmeisesti ap olisit halunnut enemmän lapsia?

Ensinnäkin voin itse ainokaisena lohduttaa sinua sillä tiedolla, että kaikki eivät kaipaa sisaruksia, koskaan :) Itse olen tykännyt aina olla ainoa lapsi, kavereita ja seuraa olen löytänyt ja viihdyn myös yksin. En ole kaivannut sisaruksia edes silloin kun äitini sairastui vakavasti ja kuoli eli siitäkin voi selvitä ilman siskoja ja veljiä.

Toisekseen yritä keskittyä yksilapsisuuden positiivisiin puoliin: voit tarjota lapsellesi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kun niitä ei tarvitse jakaa vaikka 5 lapsen kesken. Et joudu kestämään sitä että esim. vatsatauti kiertää perheen sisällä ties kuinka kauan tai vaihtoehtoisesti sinulla on monta oksentelevaa lasta hoidettavana, etkä setvimään sisarusten välisiä riitoja - ja pitää myös muistaa että kaikki eivät tule toimeen sisarustensa kanssa, voi olla että sisarusten luonteetkin ovat niin erilaisia ettei heistä ole kunnolla kavereiksi saati ystäviksi toisilleen. Ajattele että kaikki ne vaiheet mitkä ovat ainokaisesi kanssa olleet ikävämpiä ovat ohi pysyvästi, et joudu käymään vaipparallia, yöheräilyjä tms. moneen kertaan. Etkä miettimään että okei, maanantaina Jennalla on jalkapalloa, Janilla judoa ja Liisalla pianonsoitooa, tiistaina Tonilla kitaratunti ja Liisalla balettia, keskiviikkona Jennalla jalkapalloa ja Tonin kaverilla synttärit, torstaina...

Ja tietty pitää muistaa että jos saisit lisää lapsia, niin voi käydä huono tuuri ja lapsi onkin vakavasti sairas, vammautuu synnytyksessä tjsp.

Olisin minäkin halunnut lisää lapsia. Elämä nyt vaan päätti toisin. Lapseni on jo neljäsluokkalainen, ja sain hänet aika nuorena. Minua helpottaa se, että näet muitten pienet, varsinkin ne uhmaikäiset, niin ajattelen että jaksaisinkohan edes tuollaista. Onhan ne pienet vauvat söpöjä, mutta ne jotka heittäytyy lattialle ja mikään ei ole kivaa... No en kyllä kaipaa sellaista. Ja kyllä, tiedostan että oma lapseni on kohta teini. Mutta siihen olen jo jotenkin valmistautunut. 

Yhden lapsen kanssa kaikki on helpompaa ja halvempaa. Sen kun muistaa niin sillä pääsee jo aika pitkälle.

Toivottavasti omalla äidilläni ei ole ollut murhetta asiasta, surullista, jos näin on...

Hmm, jos tilanne on se ettei tosiaan toiselle lapselle ole mitään mahdollisuuksia, mä keskittyisin positiivisiin puoliin.

Yhdelle lapselle jää enemmän aikaa, hänen kanssaan voi helpommin mennä ja tulla ilman että täytyy ottaa huomioon vaikkapa pienemmän päiväunet tai sairastaminen. Ainokaisen ei silti tarvi olla yksinäinen, voi hankkia äitikavereita joilla on samanikäisiä lapsia, viedä lasta kerhoihin jne. Yhden lapsen talouksissa myös lemmikille voisi olla enemmän tilaa ja aikaa.

Itselläni on kaksi lasta ja olen paljon heidän kanssaan yksin isän töiden takia. Olen huomannut että silloin harvoin kun jompikumpi saa olla kanssani kahdestaan, se on heille aivan mahtavaa. Nauttivat silminnähden ja kertovat sellaisia ajatuksiaan, joita en ole edes tiennyt heillä olevan. Lapsi ikään kuin avautuu aivan uudella tavalla saadessaan huomion vain itselleen. Se on välillä laittanut miettimään että mikä on tilanne perheissä, joissa on tosi monta lasta, varmaan monet lapset eivät oikeasti juuri koskaan saa tilaisuutta jutella ajatuksistaan ilman muita kuuntelevia korvia.

Ja bonuksena päälle: Ei joudu kuuntelemaan/selvittelemään lasten riitoja, joita ainakin meillä on päivittäin monia... Aina sisarusten luonteetkaan eivät osu yksiin, jotkut eivät koskaan tule toisilleen kovin läheisiksi.