Nuorempi mies?

olen 33, mies 25, kaksi vuotta oltu yhdessä. yllättävän vähän huomaa ikäeroa normielämässä. minä tietty muistan jotain juttuja esim. 90-luvun alusta jolloin mies on ollut vain parivuotias :) mitäs muuta? no sen ainakin huomaa että mies palautuu esim. baarireissusta paljon nopeammin, kun taas mulla menee koko alkuviikko ihan väsyneenä jos on viikonloppuna ollut jotain iltaohjelmaa.

mutta vakavammissa asioissa... eipä oikeastaan. ehkä miehen ajattelu on hieman mustavalkoisempaakuin minun, itse olen sen verran aikuistunut etten ole enää niin ehdoton ja näen asioissa helpommin monia eri puolia (oletukseni on että tämä ominaisuus on jotain mikä tulee vanhenemisen myötä :) mies on mielestäni ikäistään kypsempi, itse taas olen opiskellut pitkään yms. joten elämäntlanteemme eivät poikkea niin merkittävästi toisistaan.

ei ikäerossa mielestäni mitään ihmeellistä plussaa ole (vaikka onhan se kiva kun toinen on nuori eikä rupsahtanut), miinuksena väistämättä tikittävä biologinen kelloni. emme ole vielä päättäneet haluammeko lapsia, mutta vaikka haluaisimmekin, niin tuskinpa se ainakaan lähimpään viiteen vuoteen toteutuu. eli perheen perustaminen olisi helpompaa jos olisin nuorempi :-/

Viipaleiden ämmä on 47 ja ukkonsa 30. Kymmenen vuotta ovat olleet yhdessä ja myönnän, että kahdehdin liittoaan. Mutta se on omalaatuinen perhe muutenkin.

olen se nuorempi mies, olemme olleet yhdessä niin kauan, ikäero on noin 10v. oltiin molemmat aikuisia kun tavattiin. sude on ollut hyvä, ainahan elämässä haasteita riittää, olemme aina olleet rakastavaisia ja hyvin läheisiä, en ole huomannut mitään ikäeroon liittyvää ongelmaa, nyt ollaan keski-ikäisiä ja edelleen on asiat varsin mukavasti, vaimokin aina sanoo olevansa niin tyytyväinen, on ihan kiva olla nuorempi, omaa tavallaa vähän extraa mikä tavallaan antaa itsevarmemman tunteen(no pikkujuttu vaan). kun kaksi rakastaa toisiaan ei 10v oikeastaan ole mitään, tietysti täytyy pystyä ymmärtämään ikäeron tuomat erot ja sopeutumaan niihin, mutta sekin on aika pieni asia. oikeastaan ei mitään negatiivistä

Meillä minä olen 38, mies 31. Ei meillä ikäero mitenkään vaikuta, ei ole miinus eikä plussa. Itse aina välillä kyllä ihmettelen miksi se hoikka, urheileva, ikäistään nuoremman näköinen mies on halunnut ottaa tämmöisen paksun vanhan sohvaperunan, mutta makunsa kullakin :)

Meillä on ikäeroa tasan 1,5 vuotta.Täytin juuri 25 ja mies täyttää loppuvuodesta 24. Yhdessä 7 vuotta. Ikäeroa ei siis juuri nimeksikään. Minä olen jo vakituisessa työpaikassa ja mies opiskelee. Suunnittelen elämää ehkä pidemmälle ja olen valmis asettumaan. Ostin mm. omistusasunnon. Ja poden orastavaa vauvakuumetta, mies ei. Muuten olemme samanhenkisiä eikä ikäeroa huomaa. Toivottavasti toinenkin "aikuistuu" ja asettuu pian, ettei tarvitse kauaa kuumeilla...=)