Minkä erityislapsen valitsisit?
Jos olisi pakko valita itselleen joko biologinen erityislapsi tai olisi mahdollisuus valita itselleen vammainen adoptiolapsi, jolla olisi ihan mikä vamma tahansa, niin millaisen lapsen ottaisit ja millaista et ottas mistään hinnasta ikinä?
Minä jos saisin valita erityislapsen niin ehdottomasti ottasin Down-lapsen. Syystä että Down-lapsi on sosiaalinen ja oppii esimerkin avulla ja osallistuu arkeen ja oppii perheen tavat ja sen ympäristön tavat missä elää, on iloinen ja herttainen, rakastava ja sydämellinen. Huonoina puolina toki on itsepäisyys mutta siihen auttaa kun sopivalla tavalla houkuttelee lasta esim tekemään jotakin niin kyllä sitten lapsi suostuu. Toinen huono puoli on sairastelu mutta nykyään on hyvä terveydenhuolto lapsille ja hyvin hoidetaan lapsia. Kolmas huono puoli on mahdolliset käytösoireet esim raivokohtaukset, karkailu ja taipumus dominoida, mutta näihin auttaa johdonmukaiset rajat ja säännöt joista pidetään kiinni joka tilanteessa ja se, että jos tekee jotakin kiellettyä, siitä seuraa rangaistus mutta kun tekee oikein, siitä seuraa mukavaa sille lapselle. Sekin, että joskus näitä lapsia saatetaan kiusata, on voitettavissa sillä että äitinä pidän lapseni puolia ja puutun asiaan heti jos minun lasta huonosti kohdellaan.
Sellainen lapsi mitä en ikinä ottaisi olisi psykopaattilapsi tai muuten arvaamaton lapsi tai nuorisorikollinen tai muu paha lapsi, esim kovis tai häirikkö, kiusaaja jne.
Kommentit (22)
Osaavat olla kuin enkeleitä tarvittaessa, mutta kotona voivat pitkän tarha- tai koulupäivän jälkeen (kun heidän on tarvinnut pinnistellä ja käyttäytyä normien mukaan) heittää aivan ranttaliksi.
Monella dysfaatikolla on piirteitä aspergerin syndroomasta, voi olla aistien yliherkkyyksiä, motorisia vaikeuksia, oppimiisvaikeuksia ym. Edellä mainituista taas voi tulla ongelmia itsetunnon kanssa, sosiaalisia ongelmia, unihäiriöitä, syömisongelmia ja vaikka mitä.
Eikä dysfasiakaan kuntoutuksella ole parannettavissa. Voihan se lieventyä tietty, mutta ei sitä pois saa kokonaan.
viestissä sitten puhuit vammaisesta lapsesta. Kumpaa siis tarkoitit?
pahis yms.
Itselläni on eritysislapsi, mutta hän ei ole vammainen tai "pahis"
Hän on äärimmäisen lahjakas monella saralla ja on teettänyt mm. koulumaaimassa paljon meiltä vanhemmilta työtä, että ei ole pitkästynyt ja lyönyt ranttaliksi kouluasioita kuten itselleni kävi. Itse lopetin kaiken tekemisen koulussa, kun siellä ei oppinut mitään uutta ja kotoa en saanut apua asiaan. Vasta aikuisena sitten opiskelin.
ei oikein voi vammaisia ja erityislapsia laittaa puntariin keskenään.
Itsellä on dysfasia+keskittymishäiriö-erityislapsi. Nykyään normaaliluokalla ja opettaja on kehunut kovasti, miten hyvin käyttäytyy. Mutta jos katson taaksepäin, ja saisin valita, niin saman rakkaan pojan ottaisin ilman noita hankaluuksia. Sen verran kovaa se on ollut hänelle itselleen ja itsetunnolleen, vaikka on siitä yritetty pitää huolta, että itsetunto ei kärsisi. Äitinä nyt jaksan monenmoista, ihan rakkaudesta lapseeni.
adhd + as-piirteet + SI-häiriöisen lapsen! Sellainen minulla jo onkin, aivan ihana ja rakas, fiksu ja kultainen poika.
Paitsi en ajattele lasta diagnoosin kautta, diagnoosi merkkaa enemmän ammattilaisille, ei meille läheisille. Kaikilla lapsilla omat haasteensa, en pidä tätä sen pahempana kuin isoveljen murrosikää :)
näkee, onko tuleva psykopaatti, nuorisorikollinen tai muu paha... joo.
Kuuron ottaisin.
Esimerkiksi jaloissa tai käsissä oleva vamma. Tietysti mitä lievempi, sen parempi.
kun sanoit että ruusuinen kuva downista? minähän kerroin tässä downien hyvistä ja huonoista puolista. Down-muksu saattaa olla itsepäinen, sairasteleva, dominoiva, saattaa hajottaa paikat ja tavarat ja kiukuta ym, tiedän tämän jo entuudestaan. Mutta myös sen tiedän että aurinkoisia ja iloisia ja esimerkkiä ottamalla oppivia ovat ja sosiaalisia.
onkos sitten jotakin muita huonoja puolia downista esitettävänä sulla?
olen varautunut toki siihenkin että jos mulla olis semmoinen muksu, niin ihmisten ennakkoluulojen vuoksi sille olis vaikee saada tarvittaessa lapsenvahtia mutta nykyään on tilapäishoitopaikkoja olemassa näille muksuille jonne voidaan tarvittaessa viedä. sekin on totta että kaikki tilapäishoitopaikat ei oo hyviä ja pitää huolella miettiä mikä omalle muksulle sopii. erityishuoltoon voi kirjata downin kohdalla myös tilapäisen perhehoidon eli että on 1-2 viikonloppua kuukaudesta tukiperheessä hoidossa. Työtä ja haastetta mulla tämmösessä mukelossa olisi, en sitä kiellä, mutta olisin valmis ottamaan sellaisen vastaan ja rakastaisin sellaista lasta yhtä paljon kuin tavallistakin lasta.
Voiko sairauksia tai vammoja alkaa listaamaan paremmuusjärjestykseen?
Voiko ihmisten elämänkaaria laittaa paremmuusjärjestykseen? Minkälaisen elämän ottaisit?
valita? No en saanut valita, vaan synnytin autistin kehitysvammaisen.
vaikkac kuinka ja yritti lisääkin apua saada mutta psykiatri anoi että ei tarvita enempää apua. eikä se ymmärrä tämmöisiä asioita se ap kun sillä ei oo itellään lapsia eikä se näe tuossa mitään moraalitonta vaan tarkoitti tuolla hyvää. ja sillä on vaan semmonen kaavamainen ja yksioikoinen tapa ajatella asioita. onko itselläsi sitten erityislapsi tai vammainen lapsi tai teetkö työtä niitten parissa? kyseisellä henkilöllä ei oo omakohtaisesti kokemusta vammasesta omassa perheessä eikä työssä, mitä nyt työharjotteluja tehny vammasten parissa joskus vuonna nakki.
eiköhän meistä jokainen ole enemmän tai vähemmän moraaliton, ainakin nuorena? ootko miettiny että henkilö joka tämän aloitti on nuorempi kuin sinä ja itekin ollu lapsena erityislapsi ja ajattelu tai moraali yms ei oo kehittynyt yhtä korkealle asteelle kuin sinun moraalisi? Hän on moraaliltaan suhteessa suhun ehkä verrattavissa siihen mitä kaksivuotias on verrattuna kymmenvuotiaaseen. eikä hän ole edes yhtä älykäs kuin sinä. et voi vaatia itseään vajaampiälyiseltä yhtä suurta moraalia kuin sinulta. tuolle henkilölle moraaliseksi käytökseksi riittää kun ei varastele eikä oo väkivaltanen ja muistaa hyvät käytöstavat kohdatessa ihmisiä. hänellä ei ole lapsia eikä olisi myöskään vielä kypsä niistä huolehtimaan tässä vaiheessa.
olisiko hänen ehkä viisasta mennä kirjoittelemaan verneriin tai jonnekin muualle kehitysvammasten omalle foorumille ettei häiritsisi täällä teitä korkean moraalin omaavia sivistyneitä ihmisiä? hän ei vaan yllä moraalissaan niin ylös kuin sinä eikä sinun moraalisaarnasi auta asiaa yhtään eteenpäin.
Käytöksessä kaikenlaista ongelmaa ja ei tahdo ymmärtää asioita. Käy erityiskoulua ja on aina aikuisten valvonnassa vaikka jo 10v. Saa raivokohtauksia ja on väkivaltainen. Dysfaatikko olisi minulle viimeisiä valintoja.
Luulet siis olevasi erinomainen kasvattaja. Kuule jos se sun kehitysvammainen lapsi ei ymmärrä sun kasvatusta niin mitäs teet. Kehitysvamma on ymmärtämisen vamma. Itselläni on kehitysvammainen lapsi.
Sitä en haluaisi. Jonkin kuntoutettavan kuten dysfasian ilman lisävammoja. Tai sisäkorvaistutteella korjattavissa oleva kuulovamma lapselle.
Missäännimessä en haluaisi kehitysvammaista, down-lasta, cp-vammaista, lihasrappeumaista, adhd, aspergeria, dysfasia...
Onhan se hyvä pohtia ja muka olla valmis sairaan tai vammaisen lapsen adoptoimaan tai saamaan... Ja suht monipuolisesti on YRITETTY kaikkea pohdiskella...
MUTTA kuitenkin todella hölmöä ja naiivia tekstiä. Ehkä provo? Eivät ne vammat ja sairaudet kaikkine lisä"plussineen" ja -"miinuksineen" noin yksiselitteisesti ja mustavalkoisesti ilmene. Ja moraalitonta tuollainen vertailu, sääliksi kävisi tuollaisen henkilön lasta. Häpeäisit ja hankkisit apua itsellesi.