Avioliitossa tosi vaikeaa ja yksinäistä

Sekin tuntuu niin mahdottomalta, kun mies ei ole juuri koskaan valmis tulemaan missään vastaan tai tekemään minkäänlaisia kompromisseja. Kaikki on ihan joko-tai. Jos en sopeudu elämään niinkuin hänen mielestään perheen ja vaimon pitää toimia, niin mitään kompromissiratkaisua ei voida missään määrin etsiä, asiat joko tehdään niinkuin hän sanoo tai sitten olen kelvoton vaimo. (ja saattaa sanoa että voin sitten lähteä - olen nimittäin uhonnut sitä tämän avioliiton aikana varmaan 1000 kertaa). Voi kun jostain saisi apua. Meillä on kyllä paljon samojakin arvoja ja näkemyksiä, mutta käytännössä tuntuu kuin olisimme jatkuvasti eri mieltä asiassa kuin asiassa. (olen itseasiassa lukenut tähän selityksenkin Sakari Kähkösen avioliitto-kirjasta) Mutta vaikka jossain määrin tiedostankin, mistä se johtuu, olen ihan lopen väsynyt tähän taisteluun ja vaille jäämiseen. Kaikessa. Huomiossa ja seksissä ja rakkaudessa ja arvostuksessa. Mies kai kokee samoin, paitsi seksiä hän ei koe jäävänsä vaille. :-)

Itse olen ollut samassa tilanteessa.

Ensiksikin yrityksen laskujen ja paperiasioiden hoito on työ ja sinun on saatava lapset hoitoon ja mentävä sitten miehesi toimistolle niitä tekemään. Älä tee töitä kotona. Koti on koti.Jos ei ole toimistoa niin vuokratkaa jokin luukku toimistoksi. Älä suostu olemaan se säästökohde.

Laita mies hakemaan tai viemään lapsia.Ota oma roolisi työelämässä äläkä yritä tehdä kaikkea. Jos olet töissä niin koti hoidetaan yhdessä. Ää suostu vähempään.Mitä enemmin annat miehesi kävellä ylitsesi sitä enemmin saat puhumattomuutta, arvostuksen puutetta ja tehdä työtä.

Itse jouduin eroamaan miehestäni juuri tuon ylikävelemisen takia. Tein rutosti töitä ja olin vain kynnysmatto. Nyt minulla on oma yritys ja pyöritän sitä ihan hyvällä menestyksellä. Ei tarvitse ukkoa elättää. Elätän vain kolme lastani ja itseni.

Tutulta vaikuttaa, mutta en se ollut minä, joka tuon kirjoitin. Onko mies niiden lasten isä vai tuoreempi tuttavuus? Kyllä minä ihmettelen, että menikö sinulla todellakin näin monta vuotta, ennen kuin valkeni, mikä tämä on miehiään.

Minulle se selvisi jo ensimmäistä odottaessa, viimeisenkin toivoni menetin kun toinen oli jo syntynyt.



Mihin sinä sitä avioliittoneuvojaa, eihän mies sitä tarvitse eikä suostu lähtemään vaikka löytäisitkin. Kaikki vikahan on sinussa, joten ehkä saat hänet mukaan, jos vakuutat, että nyt sitten lähdetäänkin korjaamaan yksissä tuumin kaikki sinun vikasi ja puutteesi.



Älä unohda muistuttaa miehellesi, että kaikista huonoista puolistasi huolimatta sinä olet kuitenkin paras, jonka mies on löytänyt. Tai ainoa, jonka miehesi on saanut mukaansa, peräti vaimoksi. Niillä sinua paremmilla naisilla on luultavasti parempi mieskin. Eihän se millään sinun vikasi voi olla, jos ei miehellä riittänyt mahdollisuutta paremman vaimon saamiseen.