Lue keskustelun säännöt.
Ammatillinen itsemurha = hoitovapaa
07.01.2013 |
Olen ollut vuoden kotona hoitamassa kaksosiani ja tarkoitus olla vielä ainakin vuosi.
Tuntuu että aivot on ihan hattarat ja välillä pitää pinnistellä kun joutuu ajattelemaan jotain muuta kuin kakkavaippoja ja maitopulloa. ;)
Pelottaa miten tulen sopeutumaan sitten aikoinaan takaisin ajattelua vaativaan työhön. Äitiys on sumentanut ajattelukykyni. Jakkupuku on vaihtunut puklattuihin kotivaatteisiin ja kampaajaakaan en ole nähnyt vuoteen.
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa fiilistä?
Kommentit (15)
uskon itseeni täysin, että kun aika koittaa niin tulen saamaan haluamani paikan. Uskon vain itseeni täysillä enkä luovuta, vaikka joutuisin kääntämään tuhat kiveä asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin sentään 9 vuotta lasten kanssa kotona. Olin kuitenkin täynnä uskoa, että saan työpaikan, ja että pärjään siellä. Ja niin on käynytkin. Duunipaikan löysin toisella lähettämälläni hakemuksella ja tuntuu että olen täynnä energiaa verrattuna ikäisiini, jotka ovat paahtaneet samassa duunissa ilman taukoja valmistumisesta asti.
..sinulla on vielä vuosia, jos ei jopa kymmeniä, aikaa tehdä sitä ns. ansiotyötä.
Ja ei tuosta ajasta selviäisi, jos aivot ei downshiftaisi yhtään...
Olen huomannut saman, ja olen kerran jo palannut töihin, vieläpä aivan uuteen, koulutustani vastaavaan haasteelliseen työhön, ja niin ne aivotkin palaa ennalleen. Nyt olen toistamiseen hoitovapaalla, ja hyvillä mielin annan pääni hataroitua.
kun meillä on 4v kaksoset ja 9 kk ikäinen kuopus. Jakkupuku vaihtui farkkuihin, mutta muuten joudun ajattelemana jopa enemmän kuin asiantuntijatyössäni. Tosin siinä vaiheessa kun isompien sanavarastoon ilmestyivät addiktiot ja professiot, oli opeteltava puhumaan hieman yksinkertaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativissa tehtävissä, nimenomaan. Olisiko mahdollista, että jakaisit puolisosi kanssa hoitovapaasta edes muutaman kuukauden? Jos miehesi pitäisi esim pitkän kesäloman lasten kanssa ja menisit kesäksi 2-3 kk töihin.
Mä olen itse tehnyt näin, toki noi lyhyet pätkät ei ammatillisesti niin kiinnostavia, mutta saa pedattua tulevaaroolia paremmin. Olen itse johtajana teollisuudessa.
itse sairaanhoitajana olen tehnyt jonkun verran keikkaa hoitovapaalla. Näin olen pysynyt hyvin kärryillä työpaikan kuvioista ja uusista tuulista.
Itse asiassa kahdella viimeisellä hoitovapaalla mulla oli työsähköposti normaalisti käytössä ja sain kaikki samat tiedotteet ym. kuin muutkin. Niiden lukeminen virkisti kummasti muuten hiveven puuroista aivotoimintaa :)
Ja kun aina välillä hinautui työpaikalle, tuli tukkakin laitettua ja ripsiväri kaivettua kaapin perältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja päivitin osaamistani ammatin suhteen opiskelemalla siinä ohessa. Ei ollut ongelmaa palata työelämään.
Kyllä työ sitten opettaa tekijäänsä ja siihen työhön ehtii puutua monta kertaa.
Kotivuosia lasten kanssa en ole katunut kertaakaan.
olen itse asiantuntija-pomo eli teen tiettyä erityisasiantuntijahommaa ja samalla vedän alani tiimiä, alaisia 6. Alaiseni eivät pysty tekemään samoja hommia kuin itse, pystyvät vain osittain (heiltä puuttuu tietty muodollinen pätevyys eli voivat tehdä avustavia tehtäviä toki). Eli olen tavallaan siinä mielessä avainhenkilö että minua on vain yksi talossa ja muut eivät voi paikata töitäni.
No, firmahan ei tykkää että asiantuntijat/pomot pitävät perhevapaita, meno on siinä mielessä tasa-arvoista että ei tykätä oli se mies tai nainen.
Ekan äitiysloman, olin poissa vain 6kk, jälkeen palkkaani tiputettiin. Oli ihan juridisesti pätevä peruste, johtui organisaatiomuutoksista ym asioista, mutta olihan se isku vasten kasvoja.
Toka äitiysloma, olin poissa 12kk, sijaiseni sai minun tehtäväni, itse sain jatkaa sinällään samaa hommaa mutta tilalleni tullut sijainen sai minun "tittelini". Palkkani ei tippunut mutta se että menetin päällikkötittelin ja budjettivastuun oli kova kolaus.
Kolmas äitiysloma, 18kk. Olin pitkään poissa koska tiesin että turpaan tulee, olin poissa sitten puoli vuotta tai puolitoista vuotta. No tällä kertaa turpaan tuli siten että palaan osa-aikaisena kun kokoaikaiselle ei ole "tarvetta". Käytännössä sitten osa-aikaisena kuitenkin tehtiin pienellä palkalla ihan samat työt kuin ennenkin.
Olen huomannut että av palstalla ei tajua mitä työ on nykyään asiantuntijahommissa. Moni on lähäri, hoitsu, ope tms joilla on sellainen työ jota joku muukin voi tehdä, johon saa helpohkosti sijaisen ja josta poissaolo ei ole firmalle ongelma. Mutta erityisosaajilla on paljon julmempi peli. Perhevapaista ei tykätä, ja jos niitä on enemmän kuin yksi, saa sellaisen "mammaleiman" joka tarkoittaa että firman silmissä äiti ei ole ollenkaan potentiaalinen uraetenijä.
Itse olen poissaolojeni takia menettänyt pari ylennystä ja varmaan 3-4 palkankorotusta. En silti sinällään valita, itse tein lapset, ja tehdessäni jo tiesin että siitä ei tykätä tässä talossa.
Parhaillaan etsin uutta työtä vähän lapsiystävällisemmässa yrityksessä. Nykyisessä työssä paljon työmatkaa ym juttua joita ei todellakaan peruta siksi että "lapsi on sairas" vaikka teoriassa olisikin toki lakisääteinen oikeus.
Firmoja on erilaisia ja kaikissa ei todellakaan mene niinkuin strömsössä nämä hoitovapaat ja muut perhelomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(näitä takana 2 kpl) ei ollut mikään big deal. Työelämään pääsi takaisin kiinni aika helposti. Tuskinpa 2 vuotta juuri kummempi on, mutta sen pidempää aikaa en kyllä itse "uskaltaisi" olla poissa.
Ja kyllä se järkikin päähän palailee. Itselläni varsinkin imetyshormonit tuntuivat pehmentävän pään, mutta ehkä hyvä niin...
t. juristi
Huh, pelottaa jo etukäteen, kun ei ole mitään vakituista paikkaakaan. Miten muilla on ollut, oletteko saaneet helposti työtä ja kuinka kauan olitte kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin sentään 9 vuotta lasten kanssa kotona. Olin kuitenkin täynnä uskoa, että saan työpaikan, ja että pärjään siellä. Ja niin on käynytkin. Duunipaikan löysin toisella lähettämälläni hakemuksella ja tuntuu että olen täynnä energiaa verrattuna ikäisiini, jotka ovat paahtaneet samassa duunissa ilman taukoja valmistumisesta asti.
Helppohan sun on hehkuttaa energisyyttäsi, kun olet maannut 9 vuotta kotona, kun muut ovat tehneet pitkiä päiviä töissä. Kyllä se väsyttää, kun tekee työtä ilman pidempiä vapaita.
Saanko kysyä, kuinka pitkään olet nykyisessä työssäsi ollut? Villi veikkaus; kolme kuukautta.
Katsotaan tilannettasi 9 vuoden kuluttua. No sulla ei ole hätää, voithan aina tehdä lisää lapsia ja maata himassa taas seuraavat 10 vuotta, jotta voit sitten mennä taas vähäksi aikaa töihin esittämään pirteää.
Jos työelämältä kysyy, niin kaikki poissaolot töistä, flunssasta viikonloppuihin on vaan turhia kulueriä. Ikääntymisestä puhumattakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta se välillä tuntuu, mutta yllättävän nopeasti työhön taas solahtaa takaisin. Kannattaa vähän seurata ammattialansa asioita hoitovapaallakin ja ennen töihinpaluuta käydä juttelemassa esimiehen kanssa mahdollisista kurssitustarpeista.
Olen itse ammatiltani tv:n uutistoimittaja ja olin 1,5 vuotta hoitovapaalla. Seurasin oman alani uutisia hoitovapaalla ollessa ja töihin palatessani olin heti uuden editointiohjelman perehdytyksessä. Hyvin meni töihinpaluu!
Esimiehenkin intressissä on antaa heti mahdollisesti tarvittava perehdytys, ettei palaaja tumpuloi toistaitoisena pitkään.
Ensimmäiseltä perhevapaalta (n. 2v) paluu sujui aikoinaan oikein hyvin. Pääsin nopeasti töihin uudestaan sisään ja töitä riitti. Sen jälkeen olin töissä viitisen vuotta (samassa firmassa siis koko ajan), kunnes jäin toisen kerran äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Olin poissa hieman yli kaksi vuotta - mitä ilmeisimmin liian pitkään.
Kun olin jäämässä äitiyslomalle, minua oli etukäteen pyydetty pienen asiantuntijatiimin vetäjäksi siinä vaiheessa kun tulisin takaisin. Poissaoloni ajaksi minulle nimettiin sijainen, nuorempi miespuolinen kollega. Työpaikan läppärin otin mukaan vapaani ajaksi ja pystyin seuraamaan sähköposteja ja erilaista alaani liittyvää materiaalia ja uudistuksia. Kävin silloin tällöin työpaikalla moikkaamassa työtovereitani sekä joissain firman tapahtumissa.
Kun palasin takaisin, en saanutkaan tuota tiiminvetäjyyttä vaan se jätettiin tuolle sijaisenani kollegalle. Tätä ei edes vaivauduttu kertomaan minulle vaan organisaatiokaavioista vähitellen huomasin itse, että "Mikko" onkin nimettynä tuohon tehtävään. Vieläkin pahempaa oli, että meni kuukausia ennen kuin minua otettiin mukaan mihinkään projekteihin tai osoitettiin mitään muitakaan töitä.Olin kyllä itse aktiivinen ja kyselin töitä, mutta niitä ei näyttänyt minulle löytyvän. Ne asiakkaat, joille olin ennen vapaalle jäämistä tehnyt töitä, oli siirretty muille, lähinnä "Mikolle". Kun uskalsin esimieheltä kauniisti kysäistä, mistähän johtuu, että taannoin ensimmäiseltä perhevapaalta palattuani pääsin heti hyvin töihin sisään, mutta nyt en, asia käännettiin omaksi syykseni "jokainen hankkii itse asiakkaansa", "kukaan ei tule töitä tuomaan vaan ne pitää hommata itse", "työelämä on sinun pitkän poissaolosi aikana muuttunut" ym. Samalla vihjailtiin, että en näytä pysyvän minulta odotetuissa tulostavoitteissa pitkän poissaoloni vuoksi (aika vaikea pysyä, kun en onnistunut saamaan töitä, joita tehdä...!). Pelkäsin, että jos sattuu yt-neuvottelut tulemaan, niin takuuvarmasti olen kyllä ensimmäisenä irtisanottavien joukossa.
Meni ainakin puoli vuotta ja vaati sinnikästä yrittämistä ennen kuin työtilanne pikkuhiljaa palautui ennalleen. Jos vielä joskus jään äitiyslomalle, olen päättänyt, että olen korkeintaan vuoden poissa. Ainakin jos olen edelleen samassa firmassa...