Lue keskustelun säännöt.
Mummo metron alle?
30.12.2012 |
Umayya kirjoitti tänään hesarissa pitkän jutun suomalaisuudesta ja suomalaisista. Varmaan ainakin osin aiheellista kritiikkiä, mutta omaan silmääni pisti pahasti yksi kohta: 80 vuotiaan mummon olisi helposti voinut työntäää metron alle. Hmm, kannattikohan tämä ajatus tuoda julki ja miten se auttaa häntä saamaan viestinsä perille? Mielestäni ei kovin fiksua.
Kommentit (40)
Lehdestä luettuna se vain näyttää kummalliselta. Jokaisella on joku kipupiste, jonka loukkaaminen aiheuttaa ainakin ajatustasolla aggressioita. Omat lapset varmasti yksi tällainen.
Että oman lapsen loukkaaminen saa moisen ajatuksen mieleen. Ihmettelin vain sitä, kannattiko se kirjoittaa lehteen. Se saa vastareaktiona aikaan koko muuten melko asiallisen jutun vesittymisen. Eli asettaa kirjoittajan huonoon valoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdestä luettuna se vain näyttää kummalliselta. Jokaisella on joku kipupiste, jonka loukkaaminen aiheuttaa ainakin ajatustasolla aggressioita. Omat lapset varmasti yksi tällainen.
Että oman lapsen loukkaaminen saa moisen ajatuksen mieleen. Ihmettelin vain sitä, kannattiko se kirjoittaa lehteen. Se saa vastareaktiona aikaan koko muuten melko asiallisen jutun vesittymisen. Eli asettaa kirjoittajan huonoon valoon.
Ap
Meillä on lukukirja, jossa "neekeri pesee kasvojaan, vaan ei valkene ollenkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="http://www.halla-aho.com/scripta/umayya_abu_hanna_ja_kohtaamisongelma.h…" alt="http://www.halla-aho.com/scripta/umayya_abu_hanna_ja_kohtaamisongelma.h…">http://www.halla-aho.com/scripta/umayya_abu_hanna_ja_kohtaamisongelma.h…;
28.5.2009
Umayya Abu-Hanna ja kohtaamisongelma
Viime joulukuussa sattui sellainen tapaus, että viedessäni aamulla Hilmaa ja Kerttua päiväkotiin törmäsimme kadulla toimittaja (nyttemmin Vihreiden eurovaaliehdokas) Umayya Abu-Hannaan. Abu-Hanna oli viemässä samaan paikkaan tytärtään, jonka oma päiväkoti oli suljettuna. Olin autuaasti unohtanut koko jutun, kunnes eilen, 27.5., Abu-Hanna kertoi siitä oman versionsa Radio Rockin Korporaatio-ohjelmassa.
Korporaation toimittajat, Heikelä ja Linnanahde, traumatisoituivat pahan kerran syksyisestä studiovierailustani, eivätkä ole sittemmin kyenneet vetämään kovinkaan monta lähetystä mainitsematta nimeäni ja perinpohjaista pahuuttani.
Abu-Hannan mielestä tapahtui näin:
- Se on mun kaveri, mä en tiedä, et haluaaks hän sitä kertoo, niin viime jouluna, kun mä olin viemässä tytärtäni tonne Eirassa päiväkotiin, kun hänen päiväkotinsa oli suljettu, sit mä pysähdyin ihan tässä entisen teatterikorkean edessä. Sit mä katoin, et joku mies, jol oli kaks lasta, mul on hirveen huono kasvomuisti, mä kysyin, et anteeksi, missä on se yks päiväkoti. Se katto mua eikä vastaa...
- Heh heh, ei vastannut mitään?
- Ei, sit mä katoin, et miksei se vastaa enne ku mä tajusin, et se on Jussi, ja se katto mua, et onks tää vittuiluu...
- Halla-aho? Heh heh heh.
- Joo. Seitsemältä aamulla yksi arabinainen, jolla on musta pikkulapsi ja kysyy, et "anteeksi, missä on se päiväkoti". No sit päädyttiin, se kuitenki kertoi, missä se on. Sit se käveli hirveen hitaasti perässä. Me päädyttiin samaan päiväkotiin. Eli mun lapsi ja Jussi Halla-ahon tyttäret ovat käyneet samaa päiväkotia. Ja sit me tavattiin siel päivittäin ja häntä vähän kiusas se, et mä joka päivä toivotin hyvää päivää, hyvää joulua.
Kuultuani tämän raportin oli vähän sellainen olo, että on lyöty kapulalla päähän ja kaadettu paskasaavi niskaan. Että mitä vittua, pardon my french. Se, mitä kyseisenä aamuna oikeasti tapahtui, oli melko tarkkaan tämä:
1) Abu-Hanna pyöri vaunuissa istuvine tyttärineen eksyneen näköisenä kadunkulmassa edessämme. Toki tunnistin hänet, mutta en arvannut, että hän olisi tunnistanut minua.
2) A-H lähestyi meitä hyvin hermostuneen näköisenä, mutta muutti mielensä ja lähtikin kiitämään eteenpäin. Hetken kuluttua hän muutti uudelleen mielensä ja tuli, edelleen hyvin hermostuneen näköisenä, kysymään, missä on päiväkoti Eira. Kerroin hänelle, että suoraan ja oikealle. Sanoin myös, että olemme menossa samaan paikkaan, ja että hän voi halutessaan tulla samaa matkaa.
3) A-H ei kiittänyt opastuksesta, vaan lähti kiitämään nopeahkoa vauhtia neuvottuun suuntaan. Minä, Hilma ja Kerttu jatkoimme matkaa sillä nopeudella, jolla 4- ja 5-vuotiaiden kanssa kuljetaan, kun ei ole erityistä kiirettä. Luultavasti (en muista) ajattelin, että olipas sekin epäkohtelias, mutta tuskin annoin asian erityisesti pilata päivääni. Tuollaisiahan suuri(n) osa ihmisistä on.
4) Perillä päiväkodissa törmäsimme vielä kerran. Sanoin A-H:lle, että löysitte sitten perille. A-H vastasi hermostuneesti, että "hihi".
5) Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kohtaamisemme. Samoin, luonnollisesti, ensimmäinen ja viimeinen jutustelumme.
Tunsin syvää kosmista närkästystä radio-ohjelman johdosta. Ihmettelin, en ensimmäistä kertaa, että miltä näyttää sellaisen tyypin sielunelämä, joka menee radioon puhumaan tuollaista häikäilemätöntä paskaa toisesta ihmisestä. Hetken fundeerattuani oivalsin kuitenkin toisen mahdollisuuden: Abu-Hanna oikeasti uskoo, että noin tapahtui. Tapaus on mahdollisesti esimerkki siitä, miten käy, kun ennakko-oletus ja ideologia ohjaavat havaintoja. Lisäksi se saattaa selittää, mitä piilee monien "rasismikokemusten" takana.
Abu-Hanna kuuluu vähemmistöön ja on asian suhteen herkkänahkainen ja melko vainoharhainen. Hänellä on vahva oletus siitä, että vastaantulevalla henkilöllä on jotain hänen tai hänen tyttärensä ihonväriä vastaan. Tämä oletus panee hänet etsimään vastaantulijan käyttäytymisestä ja sanomisista rasistisen asennoitumisen ilmentymiä. Jos vastaantulija ei hymyile, se johtuu A-H:n ihonväristä. Jos vastaantulija hymyilee, se kertoo yrityksestä piilotella vihamielisyyttä. Jos vastaantulija kävelee liian nopeasti ja menee ohi, se kertoo rasismista. Jos hän taas kävelee liian hitaasti, sekin todistaa rasismista.
Minä unohdin lyhyen kohtaamiseni Abu-Hannan kanssa saman tien, koska siinä ei ollut mitään epätavallista. Nyt huomaan, että Abu-Hanna jäi miettimään sitä. Hän on mahdollisesti miettinyt sitä pian puoli vuotta. Tapaus on luultavasti elänyt hänen päässään ns. omaa elämäänsä tavalla, jota karrikoiden voidaan kuvata seuraavasti:
* Halla-aho käveli hitaasti, koska halusi pitää hajurakoa. Tämä johtui ihonväristäni.
* Halla-aho varmaan vihasi minua ja lastani.
* Halla-aho varmaan halusi vahingoittaa minua ja lastani.
* Itse asiassa Halla-aho varmasti aikoi vahingoittaa minua ja lastani.
* Ajatelkaa nyt, minä ja lapseni pelastuimme täpärästi Halla-ahon kynsistä keskellä katua.
* Miten kukaan voi olla niin sairas, että haluaa vahingoittaa pientä lasta ihonvärin takia? Suomi on tooosi rasistinen maa.
"Se on mun kaveri"? Enkä ole. Olisin hyvin voinut olla kaverisi, Abu-Hanna, mutta eilisen esiintymisesi ansiosta tiedän, että olet joko paha tai päästäsi sairas ihminen, ja tunnen sinua kohtaan syvää vastenmielisyyttä.
eli Umayya on aika lailla piiloikärasisti (eikä ihan piilokaan).
Kaverillani on kaksi tummaa lasta (mustaa oikeastaan), eikä täällä maalla lapsille tappouhkauksia huudella. Voisiko ongelmana olla enemmänkin Umayyan oma tapa suhtautua asioihin eikä niinkään Suomi?
Meillä ei esimerkiksi ole koulussa täivastaavaa, joka tarkistaa lapsien päät aamuisin jopa koulussa, jossa varapääministerin (?) lapsi käy oppimassa arkea. Suomessa luotetaan siihen, että vanhemmat itse tekevät moisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihmettelin myös sanavalintaa. Oliko toimittajan laittama, Abu-Hannan ohimenne sanoma kommentti, vai tarkoituksellinen heitto? Yhtä kaikki, tuosta kuullaan vielä. Mielestäni vesitti koko jutun.
Lisaksi ihmettelin, miksi hänen kolmivuotiaansa käytti yhä vaippoja?
Linnan juhla case esim!
Seonnut mamma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa joku on satuttanut lastasi? Minä ainakin olisin mielikuvissa kuristanut naapurin kakaran, kaksivuotiaan, kun tökki tikulla yksivuotiaani silmiä. Miksi suuttumus noin törkeästä teosta pitäisi jotenkin salata? Sinäkö hymistelisit vain ja hymyilisit jos sinun lapsesi julkisesti haukuttaisiin aivan omaa syyttään?
hyvä kirjoitus oli abu-hannahilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se kertoi siitä, mikä viha hänen sisällään palaa. Piiloaggrassiota.
Juttu oli hyvä ja surullinen. Kamalaa, että oieni viaton lapsi joutuu kokemaan tuollaista. Iahnko oikeasti olemme noin kauheita?
siis pienelle lapselle!!!, puhui, niin jokainen normaali terve vanhempi olisi tuntenut vihaa mummoa kohtaan, ja ajatellut pahasti. Mitäänhän hän ei kuitenkaan tehnyt.
Minä tunsin ainakin suurta häpeää juttua lukiessani, on kammottavaa, että pientä lasta voidaan kohdella kotimaassamme noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli on tullut siihen ikään, jossa havaitaan, mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Suomi ei nostanutkaan Umayyaa jalustalle ja palvonut hänen upeita mielipiteitään, vaan hänestä tuli vähitellen se tylsä keski-ikäinen akka, jota ei kuuntele kukaan (tätä tapahtuu Suomessa lähes kaikille naisille rotuun ja ulkonäköön katsomassa).
Nyt Umayya on kielitaidoton ja työtön eurooppalainen, joka elättää itsensä kertomalla omasta elämästään toimittajakavereille. Tämä oli noin kolmas vastaava juttu, jonka olen hänestä lukenut eli "Suomi ei ymmärrä, ei hyväksy, ei muutu". Ehkä on todella mukavampi asua maassa, jossa pärjää varsin hyvin vain oleskelemalla.
siis pienelle lapselle!!!, puhui, niin jokainen normaali terve vanhempi olisi tuntenut vihaa mummoa kohtaan, ja ajatellut pahasti. Mitäänhän hän ei kuitenkaan tehnyt.
Minä tunsin ainakin suurta häpeää juttua lukiessani, on kammottavaa, että pientä lasta voidaan kohdella kotimaassamme noin.
Eivät ajatukset ketään vahingoita, mutta sanat vahingoittivat.
Käsittääkseni hän oli itse kirjoittanut artikkelin, ei häntä siihen oltu haastateltu.Siinä oli monta ajattelemisen arvoista kommenttia, mutta kieltämättä myös omaa tulkintaa. Esim. tyttären kirje herätti närää, koska protkollan mukaan Linnan juhlissa kätelessä ei anneta lahjoja.
Olen asunut itse vuosia Hollannissa, tosin en Adamissa, mikä on oma maailmansa, enkä ihan tunnistanut Hollantia kyseisestä artikkelista. Kirjoituksessa kärjistettiin asioita niin Suomesta kuin Hollannistakin.
eli on tullut siihen ikään, jossa havaitaan, mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Suomi ei nostanutkaan Umayyaa jalustalle ja palvonut hänen upeita mielipiteitään, vaan hänestä tuli vähitellen se tylsä keski-ikäinen akka, jota ei kuuntele kukaan (tätä tapahtuu Suomessa lähes kaikille naisille rotuun ja ulkonäköön katsomassa).
Nyt Umayya on kielitaidoton ja työtön eurooppalainen, joka elättää itsensä kertomalla omasta elämästään toimittajakavereille. Tämä oli noin kolmas vastaava juttu, jonka olen hänestä lukenut eli "Suomi ei ymmärrä, ei hyväksy, ei muutu". Ehkä on todella mukavampi asua maassa, jossa pärjää varsin hyvin vain oleskelemalla.
On lähtenyt siitä, että joku on ollut äänitorvena. Ei yksi juttu muuta mitään.
kauniisti kulttuurieroista ja siitä, että pitää ymmärtää, he ovat tulleet sodan keskeltä (vaikka olisivat syntyneet Suomessa 2000-luvulla), mutta kun vanha mummo sanoo tummaa lasta neekeriksi, nousee asia otsikkoihin, koska eihän ulkomaalaistaustaiselle lapselle saa olla ilkeä.
Suomi on todennäköisesti maailman ainoa maa, jossa alkuperäisasukkailta viedään kaikki oikeudet maahanmuuttajien edessä.
muuttanut ulkomaille ison metelin kanssa?
Hollantiin?
Fantasioida nyt mummun työntämisestä metron alle.
Pysyisi vaan siellä Hollannissaan, mokoma ongelmapesäke.