Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua juoruiluun?
06.02.2013 |
Olisiko mammoilla vinkkiä tähän?
Työpaikallani on tietyillä henkilöillä (valitettavasti esimies on yksi näistä) lempiharrastuksena juoruilu ja pahan puhuminen ihmisistä selän takana. En tykkää tästä ja erityisesti esimiehen taholta se on mielestäni aika epäasiallista.
On inhottava tilanne, kun aamukahvipöydässä tai muussa tilanteessa, mistä on vaikea päästä pois, aletaan tietoisesti puhua ilkeästi jostain työkaverista, joka ei ole paikalla.
Miten tällaisesta tilanteesta selviäisi omaa mieltänsä pahoittamatta?
Mitä olen tähän mennessä kokeillut: poistua paikalta (ei onnistu joka tilanteessa esim. kokouksessa), jättää huomiotta eli olla kommentoimatta sanallakaan (ei toimi, lisää vain vettä myllyyn), puuttunut puheeseen ja todennut, että eihän se asia nyt ihan noin ole (ei auta... )
Jotenkin tuntuu, että kun huomaavat, että en lähde juoruiluun mukaan, se on kuin punainen vaate ja oikein haluavat harrastaa sitä aina kun minä olen paikalla.
Kommentit (9)
Oletko miettinyt minkä takia esimiehesi puhuu muista alaisistaan paskaa sinulle? ehkä hän kokee esimiesasemansa hankalaksi, ja hakee ikään kuin liittolaisia alaisistaan haukkumalla jokaisen vuoron perään. tiedän kyllä, että joillekin on elämäntapa kritisoida muita. Joidenkin kohdalla on kyse puhetyylistä, joka on kehittynyt koska kukaan ei ole koskaan sanonut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että paha saa kuitenkin lopulta aina palkkansa? Ja ne juoruilijat kompastuvat kyllä ennemmin tai myöhemmin omiin juttuihinsa.
Minullla oli tapana menetellä niin, että kysyin "Mistä kuulit?" ja kun toinen tohkeissaan vastasi, jatkoin mistä se kuuli jne, kunnes kertoja älysi itse nolostua. Yleensä tarina loppui siihen eikä sitä monta kertaa tarvinnut toistaa, kun viesti meni lopullisesti perille. Joskus tosin saatoin kysäistä, onko kukaan kysynyt kohteelta, miten se juttu oikeasti on
ja vaihdat puheenaihetta heti kun mahdollista tyyliin 'ei oo totta, tuolla katolla on alaston mies. Ihan totta äsken oli, se meni tonne piipun taakse'.
on väittää, että kuulit saman jutun nimen omaan ko. juorun kertojasta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun kuulet juorun pyöristä silmäsi teelautasen kokoisiksi, lyö rintaasi ja huuda kovalla äänellä: EI VOI OLLA TOTTA! Ryntää käytävälle ja huuda sitä juorua kovalla äänellä kunnes KOKO työpaikan väki tulee käytävälle tyyliin ETTE KYLLÄ IKINÄ USKO MITÄ MARJA-LEENA JUST KERTOI, ETTÄ...
Ei ne hirveen kauan sun kuullen viiti jos joka kerta systemaattisesti toimit noin.
Ja ai että ottaa päähän!
Monesti jos jotakuta vaikka haukutaan, niin vastaan reippaasti että minusta hän on kyllä tosi mukava!
Tai että hienoa että hän uakaltaa olla erilainen.
Joskus sanon ihan suoraan että eikö teillä ole mitään muita puheenaiheita, mutta tiedän että minustakin puhutaan kun en ole paikalla, itsetunto on kuitenkin kohdillaan ja yks hailee vaikka minusta puhuisivat mitä. Ystäväni on samalla työpaikalla, aina ollut ujo ja aika herkkä, usein juuri siksi silmätikkuna ja helppo kohde. Sellaisten haukkujat ovat aika heikkoja itse, kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun kuulet juorun pyöristä silmäsi teelautasen kokoisiksi, lyö rintaasi ja huuda kovalla äänellä: EI VOI OLLA TOTTA! Ryntää käytävälle ja huuda sitä juorua kovalla äänellä kunnes KOKO työpaikan väki tulee käytävälle tyyliin ETTE KYLLÄ IKINÄ USKO MITÄ MARJA-LEENA JUST KERTOI, ETTÄ...
Ei ne hirveen kauan sun kuullen viiti jos joka kerta systemaattisesti toimit noin.
mutta todella ikävää se on. Itsekin ahdistun juoruilusta aina. Miksi pitää puhua pahaa ja olla ilkeä? Mitä se antaa ihmiselle?