Lue keskustelun säännöt.
Itkin yötä myöten, kun isovanhemmat eivät tulleetkaan pojan syntymäpäiville,
23.01.2006 |
lupauksestaan huolimatta. Meillä appivanhempien kanssa huonot välit, kun lähipiirissä avioero ja siitä tullut kauhea riita. Haluamme silti, että he näkisivät pieniä lapsenlapsiaan aina kun haluavat, eivätkä purkaisi meistä vanhemmista johtuvaa suuttumusta näihin lapsiin. Viattomiahan ne lapset meidän aikuisten sotkuihin on.
Nyt sitten jättivät tulematta, ensimmäinen kerta eikä mitään selitystä, ei puhelua ja voi sitä pettymystä meillä.....On vain selitettävä lapsille, että mummulla ja papalla on muita menoja. Tätä on jatkunut jo vuoden verran.
Kurjinta tässä on, että tuo avioero ja siinä toisten lastenlasten huoltajuuskiista on saanut isovanhemmat ' kuuluttamaan sitä lasten etua ja että kaikessa pitää ajatella lapsen parasta' . Entä nyt sitten....olemme yrittäneet mieheni kanssa tehdä sovintoa,pyytää anteeksi omaa omasta puolesta, puhua heille, mutta mikään ei tunnu auttavan; viha ja katkeruus on saanut suuremman sijan heidän mielissään. Varsinkin isoisä on ihan seonnut tuosta avioerosta. Mummu joutunee peesaamaan miestään, mutta kaipaa lapsenlapsiaan; sen näkee hänestä.
Mikä avuksi;auttaako enää mikään? onko muita joilla samanlainen tilanne? Onko meidän vain luovutettava ja annettava isovanhempien kantaa vastuu omasta päätöksestään olla tapaamatta näitä meidän lapsia?Onneksi meillä on muita ihania ihmisiä ympärillä jotka haluaa olla meidän kanssa tekemisissä.
Nimimerkki: murheellinen äiti
Kommentit (10)
Mä menisin miehen kanssa käymään ja selvittäisin kasvotusten, mistä mahtaa olla pohjimmiltaan kysymys. Kertoisin lapsen pettymyksen ja korostaisin, ettei vielä ole tehty mitään peruuttamatonta eli vielä kannattaa yrittää.
Jaksamista teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen jälkeen meille on syntynyt toinen lapsikin, jota eivät ole edes nähneet; yksilläkään lasten synttäreillä eivät ole olleet.
Tyttö nyt 7v. Syytä en tiedä, välimatkaa on paljon, mutta aina olisi kyyti järjestynyt, oltais vaikka haettu, maksettu matka, mutta ei tule niin ei tule. Eikä sano edes syytä. Eikä olla edes erottu, vaan onnellisesti naimissa....
Nykyään en jaksa enää valehdella lapselle. Jos lapsi kysyy, sanon että en tiedä miksi ei mummi tule, sinun pitää varmaan kysyä häneltä itseltään.
mieheni kanssa pitäneet välit tähän ex-miniään ja tätä kautta noihin serkkuihin; mieheni ja hänen veljensä eivät ole koskaan tulleet kunnolla toimeen. Olemme pitäneet tässä veljen perheen avioerosotkussa normaalit välit äitiin ja lapsiin, sillä meistä on riittävän rankkaa lapsille, että vanhemmat eroaa...pitääkö silloin erota kaikista muistakin?!!
No, tämä on pitkä juttu ja likainen sellainen. Olemme vain pitäneet päämme ja saaneet maksaa tästä perheemme päätöksestä ' kalliin hinnan' eli nyt välit appivanhempiin on menneet kunnolla solmuun.
Ja se puhuminen ei todellakaan auta; olen itse käynyt puhumassa heille, mieheni yritti juuri viime viikolla isänsä kanssa ja kirjoitimme heille jopa kirjeen, jossa pyysimme heitä ajattelemaan lastemme parasta; mummu ja pappa on meidän lapsille tosi tärkeitä.
Ei auta ei....
Voisiko lähettää vaikka ääninauhan tai videopätkän jossa lapset kysyvät että koska mummu ja pappa nähdään, meillä on kova ikävä? Jospa lasten äänet saisivat isovanhemmat sulamaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
lupauksestaan huolimatta. Meillä appivanhempien kanssa huonot välit, kun lähipiirissä avioero ja siitä tullut kauhea riita. Haluamme silti, että he näkisivät pieniä lapsenlapsiaan [b]aina kun haluavat[/b], eivätkä purkaisi meistä vanhemmista johtuvaa suuttumusta näihin lapsiin. Viattomiahan ne lapset meidän aikuisten sotkuihin on.
Itsekin kirjoitat, että kun he haluavat. Nyt itket sitä, että isovanhemmat eivät tavanneet, kun te halusitte.
Meillä on eri syyt, mutta äitini ei käy koskaan meillä. Me matkustamme 2-3 vuodessa äitimme luo. Se systeemi sopii meille. Muutenkaan sukulaiseni eivät koskaa ole käyneet lasteni synttäreillä. Emme me siitä mitään ongelmaa ole tehneet.
luovuttaneet, mutta lohduttomalta....ja huomaan, ettemme ole tilanteemme kanssa yksin. Tämä taitaa olla luultua yleisempää. En voi muuta kuin välittää lohduttavaa ajatusta noille parille perheelle, joilla appivanhemmat eivät ole useampaan vuoteen pitäneet mitään yhteyttä lapsenlapsiinsa. Meillä sentään mummu jotenkin ' reagoi' . Voimia vastaavanlaisessa tilanteessa eläville perheille!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutenkin sitä, että he ovat ennen tätä avioerosotkua ollet hyvin halukkaita tapaamaan lapsia ja tulemaan meille etc. Nyt tilanne on muuttunut täysin.
Mutta...me jatkamme omaa elämäämme ja jos isovanhemmat siihen haluaa kuulua, niin se sopii. Se on heidän omassa haluassaan ja käsissään.
..mummo ei edes ottanut vaaria mukaan lapsen synttäreille kun vaari on kuulemma niin hätäinen ettei mummi sitten saa rauhassa nauttia synttäreistä. Eli muija itse roikkuu paikalla puoli päivää ja epää mieheltään koko touhun. Vanhuus ja viisaus?
en ymmärtänyt ollenkaan...
joku on eronnut ja isovanhemat eivät halua tavata teidän lapsia??
???????????????