Todella vilkas ja energinen lapsi kahden rauhallisen jälkeen.

Kaksi ensimmäistä poikaa tosi rauhallisia, ei ole koskaan tarvinnut korottaa ääntä. Jos joskus jotain pitää sanoa, niin kaikki onnistuu kertapyynnöllä. Eikä ole tarvinnut komentaakaan kuin muutama kerta jostain pienestä niiden elämän aikana (8 ja 10v), tyyliin älkää kiivetkö omenapuuhun.



Mutta tuo kolmas poika... Tulta ja tappuraa syntymästä lähtien. Itkupotkuraivareita, jalan polkemista, minä itte - ei saa auttaa! Huoh! Päivittäistä taistelua, on niiiiiiin sitkeä mutta rakas pallero. Nyt tasan 4v. Eilen koristeli uhmasisulla täysikokoisen joulukuusen. Jakkara vaan alle ja varpaillaan sai nauhatkin yläoksille - minä osaan, ei saa auttaa!



Onhan tämä tosiaan outoa, kun molemmat vanhemmat ollaan rauhallisia. Miten me on aikaansaatu tuo kiukkuiita kuopukseksi?

Ja sitten nämä joilla on kaikki lapset olleet näitä "helppoja" joita ei oikeasti tarvi edes kasvattaa, kuvittelevat olevansa niiiiin paljon parempia kasvattajia ja vanhempia kuin me joilla saattaa olla koko katras näitä vilkkaita.

Olen saanut kuulla ulkopuolisilta kaikennäköistä ohjeistusta kuinka pitäisi toimia hänen kanssaan. Paska kasvattaja siis olen.

2 ekaa todella vilkkaita, äänekkäitä, huonounisia ja jokapaikkaanehtiviä.



Sitten tämä kolmas , aivan ihmeellisen rauhallinen. Vauvana nukkui hyvin , valveilla ollessaan hymyili ja oli mielellään rattaissa tai syöttötuolissa. Automatkatkaan eivät olleet hankalia , kuopus viihtyi autossakin. Asiat saatiin uhmaiässäkin hoidettua tytön kanssa neuvotellen. Nyt 10-vuotiaana on rauhallinen koululainen jolla koulu menee hyvin ja kavereita riittää. Sensijaan olemme käyneet juuri läpi kakais todella rankkaa murrosikää näiden sisarusten kanssa, joilla on tempperamenttia ja vauhtia vaikka muille jakaa.



Jos minulla olisi vaan tämä kuopus, luulisin olevani erinomainen äiti. Toisaalta jos minulla ei oleisi häntä, en tietäisi miten helppojakin lapsia voi olla. Mutta yhtäkaikki, jokaista lasta rakastan .

Vanha ketju, vaan kirjoitan silti. Mulla kaksi lasta, jotka -todella- energisiä. Tyttö 5,5 ja poika 4. Nyt innostuivat kaupassa leikkimään pikkukärryillä että jouduin viemää ensin kärryt pois, ja kun aletaan isoilla kärryillä pukkaamaan jo vahingossa muiden asiakkaiden päälle, vie lapset autoon kun eivät rauhoitu useasta pyynnöstä/käskystä huolimatta. Tuntuu että on ihan susipaska äiti ja että muut luulee ettei meidän lapsia ole kasvatettu, vaikka niillä on säännöt siinä missä muillakin lapsilla, eikä ne saa mitä vaan tehdä ja tahtoaan läpi.

Tuntuu energiaa olevan enemmän kuin pienessä pitäjässä molemmilla, ja se vaan purkautuu joka paikassa helposti. Olen ihmetellyt mistä niitä rauhallisia lapsia saa, ja olen haaveillut kun olisi edes toinen rauhallinen. Varsinkin poika ottaa rauhallisesti ja on yhdessä paikassa vain kovassa kuumeessa, eikä koskaan muulloin. Pelkkä iltasadun kuuntelu on silkka mahdottomuus tehdä yhdessä kohdin istuen.

Nämä energiset lapset vievät myös vanhempien energiaa, vaikka hurjan rakkaita ovatkin. No, ovatpahan sosiaalisia, vähän liiankin. Eiköhän noista kelpo kansalaisia kasva, kun ei meillä kuitenkaan vapaakasvatus ole käytössä. Silti, haaveilen joskus edes yhdestä kokonaisesta päivästä kun nuo kaksi ei olisi kuin luonnonvoimia, eivät tappelisi joka asiasta ja huutaisi, kaikki sujuisi aamusta iltaan rauhallisesti ja sujuvasti, saisi iltasadunkin lukea ilman että joku hyppii puolelta toiselle. Sais edes yhtenä päivänä äiti köllähtää sohvalle ilman, että joku kiipeää välittömästi päälle......

Suosittelen ettei oteta lapsia kauppaan kun juoksevat päässilmäisesti tiloissa. Nykyään saa jopa tilata ostokset kotiin. En ole lapsia vastaan. Äidit nuo kaikkensa yrittävät joutuvat ottamaan lapset kauppaan, kun ei hoitajaa ole. Ihmettelen missä isät ovat ? Vai eivätkö äidit kiltteydessään vaadi näitä miehiänsä olemaan 45 minuuttia lastensa kanssa. Olen jonkinverran miesvihaa tunteva nainen, koska lapseni isä ei osallistunut milloinkaan lapsensa hoitoon, ei vienyt päiväkotiinkaan. Arvokasta työtä tekevät äidit, älkää hyväksykö miestenne toimintaa ettei he pysty  halua, osaa tai välitä lapsenne hoitamisesta.