Naimisiinmenosta - miten pääsemme kompromissiin?

esimerkki:

- vihkiminen muualla kuin kirkossa, vaikka kesällä jossain kivassa paikassa ulkona.

- sukulaisista kutsutaan vaan ne "mieleisimmät" ja sellaiset joiden kanssa ollaan OIKEASTI tekemisissä. Kaikkia mummonkumminserkunkaimoja ei tarvitse kutsua.

- Ei hääleikkejä, ainakaan montaa. Ohjelmanumerona voisi olla vaikka musiikkiesitys tmv. ja vapaata seurustelua.

Minulla pisti silmään oli lause, ettei mies tietenkään tule joustamaan. Minä olin tällaisen miehen kanssa naimisissa...



Molempien pitää joustaa. Tosin joku asia voi olla toiselle niin elintärkeä, ettei halua, mutta jotenkin vaikea ajatella, että miehelle prinsessahäät olisi elämää ja kuolemaa suurempi kysymys...

Mielestäni on vähän nurinkurista, että mies ei pidä kirkkoa instituutiona juuri minään, mutta väkisin haluaisi suuret kirkkohäät. Itselleni loppujen lopuksi on sinänsä se ja sama, missä sanon tahdon, mutta kuulostaa kummalliselta että mies jonka suhde kirkkoon on lähinnä kielteinen, haluaisi #perinteiden# vuoksi kirkkohäät. Tässä voin kyllä joustaa, vähän pitkin hampain mutta voin kyllä.



Ja tosiaan tuo, että minulla olisi "pakko" olla hame ja huntu ja koko tilpehööri. Mies tietää etten ole sellainen. Koitin sanoa että jos haluaa prinsessahäät niin laittaa itse mekon, en ymmärrä miksi otti nokkiinsa.



Edelleen, onneksi ei ole ajankohtaista ilmeisesti pitkään aikaan.

Hän halusi perinteiet häät, ei nyt mitään valtavaa sukualaislaumaa paikalle, mutta paljon kavereita (hänen kaverinsa olivat sitäpaitsi varsin etäisiä), kirkkovihkimisen ja kaikin puolin isot ja hienot kekkerit. Itse haluaisin maistraattivihkimisen tai intiimin vihkimisen vaikka lomamatkalla rannalla.



No erosimme muista syistä, mutta isoin syy oli niin erilainen suhtautuminen KAIKKEEN.



Vannehameet nyt on jo niin out, joten siitä miehesi on vähän pakko joustaa ;).

miehesi, miten valtava homma tuollaiset prinsessahäät on järjestää? Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mies halusi välttämättä isot häät, minä taas olisin mennyt naimisiin paljon pienemmälläkin vaivalla. Kuitenkin oikeastaan kaikki hääjärjestelyt loppujen lopuksi jäi minun hartioilleni. Toista kertaa en tuollaisia häitä enää järjestä, toivottavasti ei tarvitse uudelle kierrokselle ikinä lähteä. :) Tosin hääpäivästämme jäi kyllä minullekin todella hyvät muistot. Eli yritän sanoa, että jos mies haluaa isot häät, hänen täytyisi myös olla valmis ne järjestämään ja maksamaan!

haavemaailmassa täydellisistä häistä. Miehethän eivät ole kovin perillä, yleensä, hääasioista ja voi olla että hänellä on jäänyt mielikuva lapsuudesta miten pitää olla ja siitä pitää nyt kiinni.



Itseäni todella paljon surettaa tämä nykyinen tahti että kutsutaan vaan esim suvusta ne läheisimmät. Jos on 3 tätiä, kutsutaan 1 tai 2, mutta ei kaikkia. Tuttavani on hääsuunnittelija ja kun nähtiin ennen joulua hän puolusteli sitä että summaa saadaan pienemmäksi ja ei kaikkia tarvi pyytää.



Juhlia on ihmisen elämässä loppujen lopuksi todella vähän ja jos on pieni sukukin, esim 10 serkkua, ei välttämättä edes kaikki mene naimisiin, voi itsellä jäädä häihin vieraana oleminen elämän aikana tosi pieneksi.



Itse rakastan suorastaan häitä ja olen muutamiin jopa lähes itse kutsunut itseni. Kyseessä on ollut iso, yli 150 hengen häät. Ja voin sanoa että vaikka morsian on omasta mielestään keskipisteenä, ei hän oikeesti ole kuin hetken, kun ihmiset ympärillä viihtyvät keskenään. Nähdään sukua, jota ei olla nähty vuosiin, ei silloin mennä katselemaan metrin päästä morsiamen hameen pituutta.



Kesäksi 2013 tuskin enää saatte häitä pystyyn, tuntuu että kaikki paikat ovat jo loppuunvarattuja, mutta aloittakaa siitä että menkää yhdessä vaikka katsomaan hääpukuja. Voit sovittaa muutamaa ja mies tuleekin hyvin nopeasti tälle päivälle ja tajuaa ettei niitä kermakakkuja enää ole eikä varsinkaan kukaan näytä hyvältä sellainen päällään.



Siinä vaiheessa kun alatte katsomaan hääpaikkoja, huomaatte että ihan tavallinen torppa maksaa vähintään tonnin ja ruokailu alkaen 50 euroa per henkilö, kummasti alkaa vieraslista vähenemään.



Ja mikä parasta, mies tällä tavalla tekee itse ne päätökset, lopputulos on kompromissi.



Kun varaatte tarpeeksi juotavaa ja hyvän bändin, voit olla varma ettei oikeesti sun tarvi miehesi sukulaisten kanssa liikaa aikaa tappaa ja voit vaan nauttia omista häistäsi.

Kaverini menee kesällä naimisiin ja keskustelimme hänen häistään. Tämä kaveri haluaa ehdottomasti prinsessahäät ja hän vaikutti jopa vihamieliseltä kun ohimennen mainitsin haluavani yksinkertaisen tilaisuuden ja mielellään mahdollisimman vähäeleisen. Tämä kaverini oli ehdottomasti mieheni puolella "koska Antille tulee paha mieli jollet pue hametta". (sillä ei selkeästi ole mitään väliä että minulle "tulee paha mieli" jos laitan hameen?) Myöskin sanoi että hän vihaisi tuollaista päivää ja onneksi heille tulee näin ja näin monta vierasta ja sitä ja tätä.



En tarkoittanut loukata kaveriani sanoessani, että itselleni riittää pienemmän luokan menot. Hassua muuten, että joku kokee aina asiakseen arvostella tässä(kin) asiassa mikäli joku tekee eri lailla kuin stereotyyppisesti kuuluisi. Yleensähän se on juuri nainen joka haluaa hameet, hääkakut, ohjelmat ja sukulaiset.



En oikein koe tulevani ymmärretyksi. Ei minua haittaa että joku toinen "saa" prinsessahäät ja laittaa niihin omaisuuden ja on koko päivän tällingeissä. Ei se ole minulta pois, itse en vain halua tuollaisia.



Tajuaisipa mieskin sen, ettei päivästä tule minun mielessäni yhtään sen suurenmoisempaa, vaikka sitä olisi todistamassa myös hänen pikkuserkkunsa joita en ole tavannut ikinä eikä mieskään viimeiseen viiteen vuoteen jnejne.

että ne kaikki miehen pikkuserkut, joita mies ei ole vuosikausiin tavannut, ei myöskään tule.



Siksi kutsut lähetetään ajoissa ja niihin pyydetään vastaamaan saavutko paikalle vai ei.



Uskon jos menet vaikka kokeilemaan pukuja, miehesi kun näkee sinut jossain puvussa, miehen maku voi muuttua radikaalisesti.



Yli 10 v naimisissa olleena annan sulle hyvän vinkin : anna miehen itse huomata tämä hänen kanta asiasta ei ole oikea. Pääset paljon helpommalla.

jos kumpikaan ei jousta missään. Se on yksi päivä elämässä.

Minun mieheni oli samalla linjalla, kirjoitat kuin minä. Mutta päätimme tehdä ensin lapsen ja mennä sitte naimisiin.



Kun lapsi oli puolivuotias niin mieheni mielellään suostui tahtooni, että mennään kirkossa naimisiin, jossa on vain vanhempamme ja muu suku yllätetään tekstiviestillä. Menimme naimisiin miehen syntymäpäivänä, arkipäivä klo: 14 ja muuten tyhjä kirkko. Oli ihanaa :)



MUuuuuuutta, tätä ennen olimme yhdessä 10 vuotta ja ihan voin sanoa, että naimisiin meno ei muuta mitään.. enemmänki siitä on parisuhteelle haittaa. Esimerkiksi minä olen miehelleni nyt itsestään selvyys.. ei ole samanlaista arvostusta kuin avoliitossa..

kuin itä ja länsi, ja kultaista keskitietä ja kompromissia ei löydy, vaan kumpikin jääräpäisesti pitää kiinni omasta mielipiteestään (tai toisen on pakko antaa periksi kaikessa),



niin samaa saattaa olla tiedossa sitten jatkossakin, joten varaudu aloittamaan sitten "30-vuotinen sota" koska sitä samaahan se tulee olemaan joka asiassa. Millainen talo tai auto ostetaan, montako lasta hankitaan (0, 1 vai 6 ), otetaanko koira vai kissa, mennäänkö lomalla Thaimaahan vai Kroatiaan. Otetaanko asuntolainaa 100 000 e vai 300 000 e.



Mieti tarkasti, kykenettekö sopuisasti neuvottelemalla pääsemään suht koht nopeasti kumpaakin tyydyttävään kompromissiin, niin että kummastakin oikeasti tuntuu hyvälle se asia; vai ettekö pääse ollenkaan; vai joutuuko toinen antamaan 100% periksi.



Puhun pitkällä kokemuksella, että avioliitossa olisi hyvä valita semmoinen kumppani, jonka kanssa kompromissit onnistuvat suht koht kivuttomasti- muutoin tulee itkua ja hammastenkiristystä , ja se ei ole elämän tarkoitus.

..sukua vihaava naikkonen.



Miksi nasiet ovat tällaisia???? Hävettää olla nainen.