Pikku lapset pyytelee nykyään ihan liikaa anteeksi?

Etenkin kun mun lapseni pyytelevät koko ajan anteeksi ihan pikkuasioita, EIVÄTKÄ vastaavasti pyydä anteeksi silloin kun olisi syytä.



Jos tosiaan maitolasi kaatuu niin anteeksipyyntöjä satelee, mutta ei silloin kun on tapeltu veljen kanssa tai kiukuteltu vastaan kun mä pyydän jotain.

Itsekin pyydän aina anteeksi, vähän väliä. Sanon myös kiitos ja ole hyvä vähän väliä.

Ihan turhista asioista pyydetään anteeksi. Vähän menee anteeksi pyynnön idea!

Tää on kyllä yksi yhteiskuntamme suurista ongelmista.

Ihmettelisin jos meillä joku aikuinen kaataisi lasin eikä pyytäisi anteeksi. Miksi lapsilla pitäisi olla eri säännöt? Kyllähän ihan peruskohteliaisuutta on pyytää anteeksi jos aiheuttaa toiselle vaivaa.

Joku kaatunut maito tai rikki mennyt lasi tuntuu lapsesta suuremmalta virheeltä kuin veljen kanssa riiteleminen. Noissa vahingoissa kun on vain yksi selkeästi syyllinen osapuoli. Riidassa on kaksi, jolloin se on joko toisen syytä, tai sitten tappion tunnustaminen kirvelisi liikaa.

Käsitteleviä viestejä myös ( potku takalistoon vauhdittamaan siirtymistäsi isompien ongelmien pariin)

Jos hänestä tuntuu, että toinen on pahoittanut mielensä, hän pyytää anteeksi, vaikka asia ei olisi hänen vikaansa. Isoissa jutuissa taas on niin paljon tunteita mukana, että lapsi ei kykene suoraan niitä pyytämään anteeksi vaan hän opettelee pienten juttujen kautta.



Ei tämä ole mikään uusi ja opetettu ilmiö.

Meillä on päiväkodissa kehuttu poikaa, on niin kohtelias. Osaa pyytää anteeksi, kun tekee jotain väärää. Reippaasti poika myös kiittää ja sanoo ole hyvä. Poika on vielä siis kohteliain ryhmässään, olen ylpeä :) Poika on melkein 3v, tekee välillä ihan tarkoituksella tuhmia asioita, mutta muistaa kyllä aina sitten pyytää anteeksi. Jos lyö, pyytää anteeksi ja halaa. Harvoin enää onneksi edes lyö :)

Kaikista hauskin juttu on kyllä se, että muo luullaan pojan isosiskoksi, ei kuulemma uskoisi, että näin nuori (ikää 21v) osaa kasvattaa kohteliaan lapsen...

mulle vain tulee sellainen ikävä olo että pelkäävätkö lapset tosiaan että heille voitaisiin suuttua kaikesta siitä pienestä mitä pyytelevät anteeksi. En halua että lapset pelkäävät minua!



Jos aikuinen pudottaisi vaikka ruokaa pöydällä, hän saattaisi sanoa rauhallisella äänellä että "oi anteeksi, olinpa kömpelö". Se ei kuulosta samalla tavalla ahdistavalta kuin jos kuusivuotias huutaa "äiti ANTEEEEKSI, ANTEEKSI!!!" pudotettuaan lihapullan.

Olen hieman ihmeissäni tästä ilmiöstä. Jos vaikka maito kaatuu vahingossa niin pyydellään äidiltä anteeksi jne. On mennyt hieman överiksi. Ei kiva.

Olen syntynyt -87 ja minut on kasvatettu kohteliaaksi. Pyydän anteeksi aina silloin kun siihen on aihetta. Tiedän kyllä että vaikkapa se lasin kaatuminen on vahinko, mutta luultavasti sinäkin pyydät anteeksi jos vaikka törmäät johonkin ihmiseen vahingossa? Vai oletko niitä jotka mulkaisevat vain tuon jälkeen ja hymähtävät vain jotain?

Minulle on opetettu että vahinkojen ja tahallisten tekojen jälkeen pyydetään anteeksi. Se maitolasin kaataminen aiheuttaa kuitenkin vaivaa, pitäähän se maito siivota pois. Ja jos se maito kaatuu vaikkapa matolle, on asiasta vielä enemmän vaivaa kun se matto pitää pestä ettei koko kämppä haise sen jälkeen oksennukselle.

En ole vielä opettanut lasta pyytämään vahingon jälkeen anteeksi, mutta hän on alkanut tekemään sitä automaattisesti. Vahinkotilanteissa anteeksipyyntö tarkoittaa sitä että on pahoillaan siitä vahingosta. Jos lapsi (tai aikuinenkaan) ei pyytäisi vahinkoa anteeksi, oletan että teko on tehty tahallaan ja ilkeyttään.

Lapsi pyytää muuten tappelujaan ja kiukuttelujaankin anteeksi. Ei heti, mutta hetken päästä kyllä.

Jotenkin tämä ap:n ihmettely valaisi ihmettelyäni nykylasten ja nuorten käytöstapojen puutteesta. Ei ihmekään ettei alkeellisia käytöstapoja ole kun niitä ei opeteta kotona.

Meillä sama ilmiö tuli kun 3 v meni tarhaan.

Osasi kyllä pyytää anteeksi sitä ennenkin, mutta mielestäni "oikeita" asioita. Nyt pyytää anteeksi jos kiukuttaa tai vaatii minua pyytämään anteeksi jos suutun.

Anteeksi anteeksi anteeksi! Joka perkuleen asiasta. Ei kiva. Menettää koko anteeksipyyntö merkityksensä.



Mun lapsen ei tarvii pyydellä anteeksi olemassaoloaan! Joten miksi tarhassa liiotellaan ton anteeksipyynnön kanssa?

Ja ei mun tarvitse pyytää anteeksi jos korotan joskus ääntäni.

toisilleen ja varsinkin itselleen.

Ei meillä sitä huudeta anteeks :) Ei ainakaan poika vaikuta siltä, että pelkää, että sille suututaan siitä kaatuneesta maitolasista. Katsoo vaan suoraan silmiin ja pyytää anteeksi :)