Minua vain hieman vanhempi ystäväni kuoli.

Nyt oli ystäväsi aika lähteä. Mutta se ei tarkoita, että vielä olisi sinun aikasi. Kyllä sinä sen itsekin tiedät. Et kuole yhtään sen nopeammin, vaikka ystäväsi kuolikin.

Kunnioitat parhaiten ystävääsi ja hänen elämäänsä, kun ryhdistäydyt ja elät onnellisena ja muistat ystävääsi lämmöllä.

Onko teillä jotain yhteistä tuttua jonka kanssa voisit puhua asiasta?



Osanottoni! Vaikka se järkyttää että nuori ihminen kuolee, niin kuolema on kuitenkin luonnollinen osa elämää, ja me olemme kaikki matkalla kuolemaa kohti. Jotkut ennemmin, jotkut myöhemmin. Päiviään ei kukaan tiedä... Ajan myötä iloiset muistot ystävästäsi kantavat sinua eteenpäin.

On vaan niin vaikeaa hyväksyä tapahtunutta, kun kuitenkin melko nuori ihminen kyseessä. Ja mitä kaikkea jäi sanomatta ja yhteisiä suunnitelmia toteuttamatta.

Ja ihan ensimmäisen kerran kuolema osui sillä tavalla kohdalle, että se ei ollut hallittu, odotettu tapahtuma. Ja se toi aivan uudella tavalla tajuntaan sen, että itsekin kuolee joskus. Ja se on hemmetin pelottavaa, kun todella tajuaa, ettei kuolema ole teoreettinen mahdollisuus vaan todelllakin suuri tuntematon, musta kaivo jonne itsekin putoaa.

Onko teillä jotain yhteistä tuttua jonka kanssa voisit puhua asiasta?

Osanottoni! Vaikka se järkyttää että nuori ihminen kuolee, niin kuolema on kuitenkin luonnollinen osa elämää, ja me olemme kaikki matkalla kuolemaa kohti. Jotkut ennemmin, jotkut myöhemmin. Päiviään ei kukaan tiedä... Ajan myötä iloiset muistot ystävästäsi kantavat sinua eteenpäin.

miten voi joku oikeesti olla sitä mieltä, että kuolema on luonnollinen osa elämää ???????

mitä merkitystä silloin on elää ??

odottaa sitä luonnollista kuolemaa ??

mielestäni elämällä on parempikin tarkoitus.

eli ap osannottoni.

surullista, että ystäväsi kuoli.

lohdullista on tietää, että kuolema ei ole lopullista, vaaaan aikanna kaikki kuolleet saavat ylsönousemuksen :)

ja mahdollisuuden elää ikuisesti

Tai sitten olet elänyt harvinaisen suojattua pumpulista elämää.

Ja ihan ensimmäisen kerran kuolema osui sillä tavalla kohdalle, että se ei ollut hallittu, odotettu tapahtuma. Ja se toi aivan uudella tavalla tajuntaan sen, että itsekin kuolee joskus. Ja se on hemmetin pelottavaa, kun todella tajuaa, ettei kuolema ole teoreettinen mahdollisuus vaan todelllakin suuri tuntematon, musta kaivo jonne itsekin putoaa.

Äitini kuoli kesällä 74-vuotiaana. Hänen kuolemansa pisti minutkin miettimään omaa elämääni ja sen pituutta. Mietittyäni päädyin siihen tulokseen, että en tiedä elämäni pituutta, eikä asia ainakaan liikaa miettimällä parane. Päätin yrittää elää niin että nauttisin jokaisesta päivästä. En todellakaan odota kuolevani vielä muutamaan kymmeneen vuoteen, mutta silti tärkeintä minulle on se, että elän kuin jokainen päivä olisi viimeinen.

Sinulla on nyt vaikeaa, mutta kyllä sinä siitä yli pääset. Ystäväsi toivoisi sinun jatkavan elämääsi.

jäikö sulta biologian tunnit väliin? Kun noin sanotaan, niin se ei vie eikä vähennä kenenkään elämän arvoa ja kalleutta, vaan päinvastoin se lisää sitä. Elämänhalua elämän aikana. Kun muista kuoleman, uskaltaa ehkä jopa elää, omannäköistä sellaista.

Otan osaa.

Jokainen meistä joutuu käymään tuon kuolemaan suhtautumisprosessin läpi. Omassa kaveripiirissäni olen huomannut n. neljänkymmemen vuoden paikkeilla syntyvän pohdinnan, kun havahdutaan siihen, että elämä onkin aika lyhyt ja rajallinen.

jäikö sulta biologian tunnit väliin? Kun noin sanotaan, niin se ei vie eikä vähennä kenenkään elämän arvoa ja kalleutta, vaan päinvastoin se lisää sitä. Elämänhalua elämän aikana. Kun muista kuoleman, uskaltaa ehkä jopa elää, omannäköistä sellaista.

kun nyt tässä kuollaan osana elämää, luonnollinen asia ;), niin miksi tässä pitäisi elää siivosti..kaiken jäljellä olevan ajan voi keskittyä nautiskeleen yms mukavaan...kun luonnollisesti kuolemme kaikki..niiiiin mitä väliii ?????

tämä asnnehan on nähtävissä maailmassa nykyään hyvin selvästi, mikä on erittäin surullista.

elämä on lahja jumalalta, ihmisen luojalta :)

meidän tulee elää toivossa

elää jumalan ohjeiden mukaisesti

siten voimme saaa ikuisen elämän, johon ei todellakaan kuulu kuolema sairaudet sodat pahuus...

jumala loi ihmisen elämään ikuisesti, ei kitumaan maanpäälliseen helvettiin, tämä maanpäällinen helvetti on ihmisten ihan itsensä aiheuttamaa....

ei luonnollinen tulos.