Vanhempien opetukset

Tässä epätoivon hetkinä välillä tuntuu niin siltä, että on itse epäonnistunut, kun lapsella on ongelmia sosiaalisuudessa, vuorovaikutuksessa ja osin ihan arjen toiminnoissakin (päiväkodissa siis).



Sellaista mietin, että miten paljon vanhemmat pystyy noihin asioihin vaikuttamaan? Tukea ja ymmärrystä pitää tietysti löytyä, mutta voiko lasta opettaa oleman toisten kanssa ja miten? Meillä lapsen ollessa kotihoidossa käytiin vaihtelevalla menestyksellä puistoissa ja perhe- yms. kerhoissa, mutta se oli niin raskasta kun lapsi ei mitenkään osannut olla muiden kanssa, vaan töni muita, repi leluja ja sotki leikkejä, ja koko ajan halusi että äiti on vieressä. Vaikka välillä sain sitten neuvoja, että käy vaan reippaasti, kyllä se siitä asettuu, niin jotenkin tuntui vaikealta se, että yhdessä olo ei sujunut ja ainakaan minä, tuskin lapsikaan, ei nauttinut niistä tilanteista.



Vähän sama meno tuntuu nyt jatkuvan päiväkodissa (siellä on ollut nyt reilut 3 kuukautta). Millä ihmeellä tästä nyt päästään eteenpäin? Mitä olisin voinut / mitä nyt voin tehdä auttaakseni lasta tulemaan toimeen muiden lasten kanssa? Entäs jos niitä kavereista ei koskaan mistään löydy?