Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi juhlien järjestäminen itselle on niin hankalaa?

Vierailija
17.12.2012 |


Kaikki merkkipäiväni olen lapsuuden jälkeen mennyt ilman juhlia. En vain kestä olla keskipisteenä onnittelujen kohteena, vaikka en muuten ole mitenkään ujo tai hiljainen. Häätkin menivät kahden kesken juhliessa, mikä toki oli ihan mukavaa. Muille, esim. lapsille järjestän ihan mielelläni synttäreitä ym. Nyt taas olisi yksi juhlan paikka, ja ympäristö odottaa kutsua, ahdistaa eikä yhtään huvita alkaa järjestämään mitään itselleni... Mikä minua vaivaa?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
24.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Apua juhlien järjestämiseen löytyy vaikka täältä: www.juhlasuunnittelu.com :)

Vierailija
2/8 |
24.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen! Mäkin järjestän ihan innolla miehelleni ja lapsille juhlat. Autan mielelläni vanhempieni juhlien järjestelyssä, leivon äidilleni äitienpäiväkakunkin, isälle isänpäiväkakun. Mutta omat synttärit, kun on tulossa, niin yöks. En jaksa, ei kiinnosta! Muuten voisin keksiä aina syitä leipoa ja laittaa pöydän koreaksi, mutta omat synttärit on jotain niin tylsää. En ole juhlinut sen jälkeen kun 16 täytin. Taas vanhempani kyselivät, että koskas on kakkukahvit ja taas sanoin, että katsellaan sitten äitin synttäreillä, niihin voin kakun leipoa mutta en omilleni.

    Kihlajaisetkin jäivät miehen kanssa juhlimatta, tosin kummallakaan ei ollut innostusta juhlia niitäkään. Eipä se kenellekään muulle kuulu, että kihloihin mentiin. Häätkin on vähän kiikun ja kaakun, eipä sekään kenellekään muulle kuulu, että sanotaan tahdon. Ei me tarvita sukulaisia pällistelemään, kyllä me osataan se "tahdon" sanoa ilman sukua ja ystäviä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
24.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama vika rahikaisella. En ole ikinä oikein osannut järjestää itselleni juhlia. Tai siis kyllähän se järjestäminen sujuisi, mutta se kutsuminen. En käsitä, mikä siinä muka on niin hankalaa. Oman äitini ja siskoni miehineen kutsun aina synttärikahveille, mutta enpä muita. Ja kun aikuisiällä hankin uuden tutkinnon, niin sitä juhlistettiin ihan vaan perheen kesken ulkona syömällä. Lapsen synttärit kyllä järkkäilen. Ja hoidan miehen synttäreille tarjottavat (mies kyllä itse hoitaa kutsut).

Vierailija
4/8 |
25.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

muista, ettei juhlat ole mikään pakko. voi järkätä pienemmätkin.

Vierailija
5/8 |
17.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, tunnen myös pari muuta ihmistä, jotka kokee kamalan vaivaannuttavana omat synttärit, valmistujaisjuhlat, mahdolliset häät, jne. En ymmärrä, miksi. Jotenkin huono itsetunto vissiin.



Pyydä jotakuta muuta järjestämään. Niin, että kutsujana on vaikka miehesi, vanhempasi tai ystäväsi - vaikka juhlat käytännössä itse organisoisitkin.



Tai sitten järkkää muut bileet. Vaikka "Itämeren sinilevälauttojen puolesta, lahjoita rahaa omantunnon mukaan ja hyväntekeväisyysillalliset Myttylän Marinan merimieskrouvissa". Ja sitten vietätte sun synttäreitä samalla.

Vierailija
6/8 |
17.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluatko juhlia itse?

Ei minuakaan kiinnosta olla juhlakaluna....joten en juhli merkkipäiviäni. Äiti nyt aina tunki kaffelle syntymäpäivänäni, se hänelle suotakoon, mutta en tarjonnut kuin kaffetta ja kuivaa keksiä kaapinpohjalta.



Jos et itse juhlia halua, niin on ihan sama mitä muut odottavat, ei niitä pakolla pidä järjestää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
17.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en jaksa sitä vaivaa, mikä juhlat aiheuttaisivat alkaen suursiivouksesta... Olen niin laiska. Jos joku pitäisi minulle juhlat, voisin keskittyä vain kauniina ja seurallisena olemiseen! ;)

Vierailija
8/8 |
17.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen samanlainen, järjestän mielelläni muille synttäreitä, mutta itse en tosiaankaan jaksa juhlia omia synttäreitä. En kaipaa sitä hälinää ympärille saatikka lahjoja :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän neljä