mulla on ollu ihan kamala päivä
vaikka ei se oikeasti olekaan mutta tuntuu siltä.
2v on kiukutellut, ei saatu toteutettua tänään niitä kivoja juttuja jotka olin ajatellut saada tehtyä. Isovanhemmat vaati mukaansa kauppaan, siellä meni 2 tuntia ja koko ajan sain vahtia tuota lasta ettei se pudota kaikkia sukkia ja purkkeja. Olen huono sanomaan ei, mutta ajattelin ettei siihen kauaa mene, olisi pitänyt muistaa.huusin lapselle kun se itki kotiin tullessa kun harmitti olla rattaissa, ja tunnin kesti ennenko sain sen syömään kun sekin oli niin äkäinen. Nyt illalla vielä pesin vahingossa väärin yhden lempivaatteeni ja se nukkaantui, meni 60 asteen pesuun.
Ei siis niin kamala päivä mutta jotenkin olen ihan väsynyt ja murheellinen ja äkäinen tästä kaikesta. Suhteellisuuden tajua kaipaisin, mutta sitä ei alesta saa.
Kommentit (4)
Toivottavasti huomenna on parempi päivä. :)
kaiken pahan alku on tähkän katse, se jäädyttää tulisydämenkin.
Vauvalla iski yllättäen joku vierastusvaihe päälle ehkä viikko sitten, nyt mentiin kyläilemään enkä ollenkaan muistanut koko asiaa... Huusi kuin syötävä koko ajan, jos oli muualla kuin yhdessä huoneessa minun tai isänsä kanssa kahdestaan. Lisäksi välillä mä en saanut vauvaa rauhoittumaan vaan mies sai. Paska olo, voin kertoa.
Kotiin kun tultiin niin vauva rauhoittui, kunnes aloitti iltaväsymyksestä johtuvan huudon. Ihan normaalia eikä mua yleensä haittaa, koska tiedän, että väsymystään se itkee. Nyt kuitenkin olin ihan ärtynyt ja hermona :( Huoh... On niin surkea olo, miksen osaa olla parempi äiti.
saisitko vaikka nyt viikonloppuna vähän omaa aikaa, niin hermot ehkä jaksaisivat arkea paremmin?