Tämä äitipuoli sanoi sopimuksen irti miehen lapsesta
Olen ihan oikeasti kohdellut lasta kuin omaani; ollut tukena, rakentanut suhdetta, viettänyt paljon aikaa lapsen kanssa ja olen todellakin tehnyt töitä sen eteen, että lapsella hyvä olla ja meillä olisi hyvä suhde.
Noh, lapsen äidillehän tämä ei sitten ilmeisesti sopinut; ollut alusta asti mustasukkainen lapsesta ja käynyt valtataistelua isän kanssa.
Päätin, että lapsen paras on kuitenkin se, että meillä on hyvä suhde sen sijaan, että antaisin äidin mustamaalauksen vaikuttaa.
Noh, ennen joulua sitten sattui jotain. Kävimme miehen kanssa asiantuntijan luona puhumassa ja sain selkeät ohjeet: anna asian olla ja kun lapsi tulee sano moi ja kysy mitä kuuluu. Sen jälkeen teet omia juttujasi, menet omia menojasi, elät omaa elämääsi.
Miksi näin? Koska kyseessä on asiantuntijan mukaan klassinen esimerkki manipuloivasta narsistista ja hän on ilmiselvästi valmis vielä useiden vuosien jälkeenkin käyttämään lasta lyömäaseena minua kohtaan.
Kyllä, lapsi kärsii mutta narsistin uhriksi en aio hankkiutua! Lapsi on yläkoulussa.
Tapahtumien jälkeen lapsi ei ole meille tullut. Isänsä kanssa on tekstaillut mutta siinä kaikki.
Menemme mieheni kanssa taas ensi viikolla tapaamaan tätä asiantuntijaa ja katsotaan, mitä mieltä tilanteesta ja mitkä on seuraavat ohjeet.
Kommentit (9)
Kuka se oli, joka jotain teki?
En ymmärtänyt kirjoituksesta juuri mitään että voisin kommentoida.
Sen jälkeen minua syyllistettiin enkä ihan oikeasti vieläkään tiedä, mitä olen mukamas tehnyt.
Sitten syyllsitämisen aikana ja sen jälkeen minua yritettiin pakottaa anteeksipyyntöön ilman, että tiesin, mitä pyytäisin anteeksi.
En tehnyt mitään enkä näin ollen ole velvollinen pyytämään anteeksi.
ap
Sama vanha provoilija taas paikalla. Ei mene sun jutut läpi kun kieliasu on niiiiiin tunnistettava.
Ja ps juttusi kaiken lisäksi ihan täyttä paskaa.
yksikään ammattitaitoinen asiantuntija ei antaisi tuollaisia neuvoja.
Nyt sinä olet siis narsistin uhri? Miehen lapsi siinä välikädessä?
Tuossahan kannattaisi jatkaa elämää entiseen malliin ja osoittaa, ettei silä miehen exän käytöksellä ole vaikutusta...
Sorry, hieman hassu provo.
JA kuka yritti pakottaa anteeksipyyntöön, mies, lapsi vai ex?
Tämä ei ole provo vaan ihan tositarina, joka ikinen sana on totta myös asiantuntijan antamat ohjeet.
ap
Myös minulle annettiin aikoinaan neuvo, että keskity vaan omaan olemiseen, elämiseen, tekemiseen, ole kuin miehen ex-liiton lasta ei olisikaan jne jne en muista nyt sanatarkasti mutta kuitenkin, että tervehdin ja sanon sanasen pari nätisti ja sitten olen kuin ei tätä olisikaa.
Muuten hyvä neuvo, mutta kyseinen ongelmakäytöskimpuu ASUI meillä kokoaikaisesti.
Lisäksi minua ihmetytti aina, että minulle annettiin näitä toimintaohjeita, mutta kukaan ei koskaan antanut mitään konkreettista toimintaohjetta miehelle = lapsen isälle, ja lapsi siis asui meillä kokoaikaisesti.
Kukaan ei myöskään koskaan keskustellut tämän jo varhaisteini-ikäisen lapse kanssa siitä, mitä hänen toimintansa ja käytöksensä aikaansaa, tai kysynyt, miksi hän toimii kuten toimii.
Minä kyllä olen sanonut sopimukseni irti, kun meille miehen kanssa tuli ero. Harmi meidän yhteisten piente kanssa, jotka ikävöivät isäänsä, tänäänkin illalla juuri nuorempi, 5 v, itki isoon ääneen ikäväänsä.
Mutta ehkä sitten näin on paras, ettei ilkeä äitipuoli ole pilaamassa suloisen prinsessan elämää esim. vaatimalla tekemään kotitöitä tai edes siistimään omia jälkiään, tai edes kohtelemaan hyvin (ei kiusaa, ei itketä) huomattavasti nuorempia sisaruksiaan. Mutta kun elämä on kiinni pumpulipuikoista, niin... (osti itse paketin pumpulipuikkoja, mitä ne nyt tiimarissa maksaa. 4 v olisi halunnut yhden, teinitär ei antanut, piilotti selkänsä taakse, istui ja neuloi kilometrin mittaista kaulahuivia itsepäinen ilme naamalla: " minä ostin nämä itse, omilla rahoillani. " -- no, ehkä minä olen pikkumainen tästä asiasta ja muistakin.)
edes sitä ensimmäistään?! Niin makaa kuin petaa. Pikkumainen olet kuin noin jotain jonninjoutavaa ensimmäiseksi juolahtaa mieleen.
Mikset tehnyt lapsia sellaisen kanssa, joka osaa olla niiden lasten kanssa?
Myös minulle annettiin aikoinaan neuvo, että keskity vaan omaan olemiseen, elämiseen, tekemiseen, ole kuin miehen ex-liiton lasta ei olisikaan jne jne en muista nyt sanatarkasti mutta kuitenkin, että tervehdin ja sanon sanasen pari nätisti ja sitten olen kuin ei tätä olisikaa.
Muuten hyvä neuvo, mutta kyseinen ongelmakäytöskimpuu ASUI meillä kokoaikaisesti.
Lisäksi minua ihmetytti aina, että minulle annettiin näitä toimintaohjeita, mutta kukaan ei koskaan antanut mitään konkreettista toimintaohjetta miehelle = lapsen isälle, ja lapsi siis asui meillä kokoaikaisesti.
Kukaan ei myöskään koskaan keskustellut tämän jo varhaisteini-ikäisen lapse kanssa siitä, mitä hänen toimintansa ja käytöksensä aikaansaa, tai kysynyt, miksi hän toimii kuten toimii.Minä kyllä olen sanonut sopimukseni irti, kun meille miehen kanssa tuli ero. Harmi meidän yhteisten piente kanssa, jotka ikävöivät isäänsä, tänäänkin illalla juuri nuorempi, 5 v, itki isoon ääneen ikäväänsä.
Mutta ehkä sitten näin on paras, ettei ilkeä äitipuoli ole pilaamassa suloisen prinsessan elämää esim. vaatimalla tekemään kotitöitä tai edes siistimään omia jälkiään, tai edes kohtelemaan hyvin (ei kiusaa, ei itketä) huomattavasti nuorempia sisaruksiaan. Mutta kun elämä on kiinni pumpulipuikoista, niin... (osti itse paketin pumpulipuikkoja, mitä ne nyt tiimarissa maksaa. 4 v olisi halunnut yhden, teinitär ei antanut, piilotti selkänsä taakse, istui ja neuloi kilometrin mittaista kaulahuivia itsepäinen ilme naamalla: " minä ostin nämä itse, omilla rahoillani. " -- no, ehkä minä olen pikkumainen tästä asiasta ja muistakin.)
pelkää, että lapsi jättää hänet vuoksesi.