Miehellä ei mielipiteitä, ei periaatteita?

Mitä mieltä olette ihmisestä jolla ei ole vahvoja (tai edes vahvahkoja) mielipiteitä tai periaatteita juuri ollenkaan? Minulla on tällainen mies.



En aluksi huomannut asiaa, sillä olen itse sellainen "saarnaaja" monen asian suhteen (kannatan esimerkiksi vahvasti homojen adoptio-oikeutta). Mieheni myötäili aiemmin minua tosi paljon, ja erehdyin luulemaan että olemme samaa mieltä asioista.



Nyt myöhemmin olen huomannut että moni asia on miehelle ns. "ihan sama". En minunkaan periaatteet erityisen vahvasti elämässäni näy, mutta pystyn kyllä asioista puhumaan ja perustelemaan mielipiteeni vahvastikin. Mieheni on alkanut näyttää silmissäni jotenkin välinpitämättömältä ja omaan napaan tuijottajalta, kun ei ole kiinnostunut asioista jotka eivät kosketa häntä. Esimerkiksi homojen adoptiosta ei ole mitään mieltä, koska asia ei vain kiinnosta. Ja tämä on siis vain esimerkki monien joukossa, tietenkin ymmärrän että jokin yksittäinen asia ei kaikkia kiinnosta.



Ainut asia minkä suhteen mieheni on melko intohimoinen on ahkeruus. Hänen mielestään hyvä ihminen keskittyy tekemään ahkerasti töitä. Hieno periaate tämäkin toki on, mutta en silti pysty arvostamaan sitä että homojen oikeudet, rasismi ja monet muut maailman ongelmat eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Vaikea siitä on saada keskustelua aikaiseksi. Hyväksyisin mielihyvin myös omistani eriävät mielipiteet, mutta pahempi on kun mielipiteitä ei yksinkertaisesti ole. Kun otin puheeksi rasismin, mies sanoi ettei ole ajatellut asiaa koska se ei koske häntä eikä se siis häntä kiinnosta. Siitäkään ei välitä että miesten palkat ovat usein naisten palkkoja suuremmat, koska ei koske häntä.



Tavallaan voisi kai sanoa, että jos jokin paha ei tapahdu hänelle, ei se hänen silmissään ole huomionarvoinen asia, vaan jotain kaukaista jonka ei tarvitse kiinnostaa häntä. Kun kerroin kuulleeni, että tuttavamme mies on väkivaltainen, mieheni tokaisi vain että kaikkeen naiset suostuvatkin ja että oma syy väkivalta on, jos ei eroa. Mutta perheväkivallasta yleisemmin keskustelua ei saanut aikaan, ja mies unohti saman tien tuttavamme tilanteen. Ihan kuin se ei olisi hänestä edes väärin.



Miten suhtautuisitte tällaiseen? Tunnetteko tällaisia ihmisiä? Uskokaa pois, että tämä alkaa rasittaa. Onneksi sentään oman perheen asioista mies on kiinnostunut. Koska ne asiat koskevat juuri häntä...