Miehellä ei mielipiteitä, ei periaatteita?

vastaavanlaisen tapauksen kanssa. En kestänyt. Minulle on tärkeää, että mies on fiksu, ajatteleva ja juttelee kanssani asioista, on kiinnostunut maailman tapahtumista.

Uskon, että miehelläsi on paljonkin mielipiteitä ja arvoja, mutta hän ei ole keskustelijatyyppiä.

Kun kerroin kuulleeni, että tuttavamme mies on väkivaltainen, mieheni tokaisi vain että kaikkeen naiset suostuvatkin ja että oma syy väkivalta on, jos ei eroa.

Uskon, että miehelläsi on paljonkin mielipiteitä ja arvoja, mutta hän ei ole keskustelijatyyppiä.

Kun kerroin kuulleeni, että tuttavamme mies on väkivaltainen, mieheni tokaisi vain että kaikkeen naiset suostuvatkin ja että oma syy väkivalta on, jos ei eroa.

tässä pitäisi kuvailla miehen reaktiota kun otin asian puheeksi. Vaikka hän sanoi mainitsemani asiat, niin hänessä ei näyttänyt heräävän pienintäkään "naisia ei saa lyödä" -ajatusta :( Mieheni ei siis ole väkivaltainen, mutta jos joku muu on, niin sekään ei häntä sanottavasti haittaa tai huolestuta. Hän vastaa yleensä hyvin vastahakoisesti mihinkään tällaisiin asioihin, koska aiheet eivät koskaan kiinnosta häntä. Häntä kai ärsyttää se, kun yritän saada häntä edes vähän pohtimaan mitä hän on asioista mieltä.

AP

keskustelemassa ja mietin paljon kaikkea. Luen lehteni huolella, katson dokkareita ja luen kirjoja.



Eksäni mielestä oli kivempi jutella urheiluvälineistä ja katsoa urheilua telkkarista.



Erosimme juuri ja vain ainoastaan siksi. Erotessammekaan miehellä ei tuntunut oikein olevan mielipiteitä suhteestamme, elämästämme yhdessä tai siitä, että pitäisikö meidän jatkaa.



Olen vieläkin vähän katkera, koska ero jäi täysin harteilleni, enkä vieläkään tiedä mitä mies ajatteli silloin.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2013 klo 21:49"]

Älä ota kantaa mihinkään mikä ei sinua koske. Jos et mene politiikkaan tai muuten aktivistiksi niin älä ota asioihin kantaa. Miksi ottaa kantaa asioihin jos et edes aio tehdä mitään asioiden eteen? Sellaiset ihmiset on kaikista pahimpia. Selitetään ja valitetaan asioista: nälänhädästä, homojen oikeuksista, rasismista jne. Sitten ne ei kuitenkaan itse tee asialle mitään. Enkä tarkoita 50 euroa kuussa afrikkaan vaan kunnon tekemistä. Liittykööt hyväntekeväisyysjärjetöihin, menkööt politiikkaan ...

Aameen. En minäkään jaksaisi tuollaisista jonnin joutavista asioista stressata kun en niihin voi vaikuttaa. Sen sijaan voin vaikuttaa omiin tekoihini perheen suhteen. Eli jos näen ettei joku lapsi saa huolenpitoa jossakin afrikassa ja on lintujen nokittavan niin tottakai se koskettaa, mutta mitä mä voin sille asialle tehdä täältä suomessa???? Sen sijaan mä voin ottaa oman lapseni syliin ja antaa hänelle kaiken hellyyden ja turvan niin hyvin kuin suinkin voin.

Ap, ehkä miehesi on jollain tasolla itsekäs. Eli oma napa kiinnostaa mutta muiden oikeudet eivät. Itse inhoan syvästi ihmisiä joita ei kiinnosta oikeudenmukaisuus. Oikein puistattaa kun ajattelenkin miestäsi.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2013 klo 21:26"]

Mitä mieltä olette ihmisestä jolla ei ole vahvoja (tai edes vahvahkoja) mielipiteitä tai periaatteita juuri ollenkaan? Minulla on tällainen mies.

En aluksi huomannut asiaa, sillä olen itse sellainen "saarnaaja" monen asian suhteen (kannatan esimerkiksi vahvasti homojen adoptio-oikeutta). Mieheni myötäili aiemmin minua tosi paljon, ja erehdyin luulemaan että olemme samaa mieltä asioista.

Nyt myöhemmin olen huomannut että moni asia on miehelle ns. "ihan sama". En minunkaan periaatteet erityisen vahvasti elämässäni näy, mutta pystyn kyllä asioista puhumaan ja perustelemaan mielipiteeni vahvastikin. Mieheni on alkanut näyttää silmissäni jotenkin välinpitämättömältä ja omaan napaan tuijottajalta, kun ei ole kiinnostunut asioista jotka eivät kosketa häntä. Esimerkiksi homojen adoptiosta ei ole mitään mieltä, koska asia ei vain kiinnosta. Ja tämä on siis vain esimerkki monien joukossa, tietenkin ymmärrän että jokin yksittäinen asia ei kaikkia kiinnosta.

Ainut asia minkä suhteen mieheni on melko intohimoinen on ahkeruus. Hänen mielestään hyvä ihminen keskittyy tekemään ahkerasti töitä. Hieno periaate tämäkin toki on, mutta en silti pysty arvostamaan sitä että homojen oikeudet, rasismi ja monet muut maailman ongelmat eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Vaikea siitä on saada keskustelua aikaiseksi. Hyväksyisin mielihyvin myös omistani eriävät mielipiteet, mutta pahempi on kun mielipiteitä ei yksinkertaisesti ole. Kun otin puheeksi rasismin, mies sanoi ettei ole ajatellut asiaa koska se ei koske häntä eikä se siis häntä kiinnosta. Siitäkään ei välitä että miesten palkat ovat usein naisten palkkoja suuremmat, koska ei koske häntä.

Tavallaan voisi kai sanoa, että jos jokin paha ei tapahdu hänelle, ei se hänen silmissään ole huomionarvoinen asia, vaan jotain kaukaista jonka ei tarvitse kiinnostaa häntä. Kun kerroin kuulleeni, että tuttavamme mies on väkivaltainen, mieheni tokaisi vain että kaikkeen naiset suostuvatkin ja että oma syy väkivalta on, jos ei eroa. Mutta perheväkivallasta yleisemmin keskustelua ei saanut aikaan, ja mies unohti saman tien tuttavamme tilanteen. Ihan kuin se ei olisi hänestä edes väärin.

Miten suhtautuisitte tällaiseen? Tunnetteko tällaisia ihmisiä? Uskokaa pois, että tämä alkaa rasittaa. Onneksi sentään oman perheen asioista mies on kiinnostunut. Koska ne asiat koskevat juuri häntä...

[/quote]

Siis vituttaako sua se ettei sillä ole mielipiteitä vai se ettei se ollutkaan samaa mieltä sun kanssasi? Kuulostaa lähinnä tolta jälkimmäiseltä.

Minun mieheni oli juuri samanlainen, ja ap taas kuulostaa aika paljon itseltäni. Ajattelin pitkään, että voin tyydyttää keskustlutarpeeni ystävieni kanssa, ja tavallaan näin hyviäkin puolia siinä, ettei ainakaan synny riitoja "turhista" periaatekysymyksistä. Tilanne muutenkin kulostaa hyvin tutulta erityisesti se, ettei miehellä ole oikein parisuhteessa tehtäviin päätöksiinkään juuri sanottavaa.



Meillä avioliitto päättyi eroon 10 vuoden jälkeen, pitkälti juuri siksi, etten jaksanut olla yksin suhteessa. Meillä siis miehellä oli todella suuria tunne-elämään liittyviä "jumeja" ja tunsin todella jääväni yksin, mutta myös tuo keskustelemattomuus yleensäkin riepoi arjessa. Erotessa tajusin tehneeni oikean valinnan, kun koko erokin tuntui olevan miehelle se ja sama, vaikka selkeästi minua rakastikin eikä olisi itse eroa alkanut hankkimaan.

Kesti puolitoista vuotta tajuta, että miehellä ei ole tarpeeksi yleissivistystä tai ylipäänsä minkäänlaista kiinnostusta maailmanmenosta, jotta voisi ottaa kantaa mihinkään. Sinänsä monella tapaa mukava mies, mutta myötäili minua, koska oma älli ei ollut koskaan riittänyt asioiden pohtimiseen. Eikä oikeastaan ollut mitään tajuakaan siitä, miksi kaikki ei muka olisi yhdentekevää. Kunhan aamulla menee töihin ja rahaa tulee ja harrastuksissa on kivaa, kaikki on hyvin. Jätin. En voisi koskaan tehdä lapsia tällaisen miehen kanssa. Tarvitsen miehen joka ajattelee. Mielestäni mikään ei ole pelottavampaa kuin se, ettei osaa olla mistään mitään mieltä.

Tai siis, jos kysyn, mitä mieltä on vaikka juurikin tuosta homoparien adoptio-oikeudesta, niin toteaa, että aika sama hänelle. Ja niinhän se kai onkin, koska ei hänen elämäänsä läheisesti liity. Toisaalta mieheni ei myöskään tuomitse asioita vahvasti vaan enemmänkin suhtautuu kaikkeen itselleen vieraampaan "avoimen välinpitämättömästi". Hän myös arvostaa paljon ahkeruutta ja oman toimeentulon ansaitsemista.



Minustakin tämä oli aluksi vähän omituista, mutta tutustuttuamme paremmin tajusin, että mies on vain harkitseva tyyppi eikä halua muodostaa hätiköityjä johtopäätöksiä. Hän myös osaa taitavasti nähdä asioiden monet puolet, itse helpommin näen asiat vain omalta kannaltani. Olen oppinut arvostamaan miehen ajattelutapaa, vaikka välillä edelleen kaipaisin vahvempia kannanottoja, etten tuntisi itseäni niin saarnaajaksi :D

Sinä et näytä itse sitä vain tajuavan. Hänellä oli siis mielipiteensä väkivaltajutussa ja periaatteena ahkeruus.



Eikä kaikki märehdi koko ajan asioita tai vatvo niitä. Eli mitä ihmettä sä oikeastaan haluat??

"Kun otin puheeksi rasismin, mies sanoi ettei ole ajatellut asiaa koska se ei koske häntä eikä se siis häntä kiinnosta. Siitäkään ei välitä että miesten palkat ovat usein naisten palkkoja suuremmat, koska ei koske häntä. "



Fiksu mies. Jos ei ole rasisti tai rasismin kohde, asian ei kuulukaan kiinnostaa.



Naisten palkat taas ovat pienemmät, koska naiset ovat eri aloilla kuin miehet. Tervetuloa miesten hallitsemille aloille, telakoille, varastoihin jne. Nainen saa ihan varmasti saman palkan kuin mieskin samasta työstä - ja toisin päin. Ja jollei saa, niin omaa tyhmyyttä se on että ei vaadi.

te puhutte miehesi kanssa ap? Onko sillä ajatuksia ja mielipiteitä kuitenkin jostain muusta kuin maailman tapahtumista?

Mitä mieltä olette ihmisestä jolla ei ole vahvoja (tai edes vahvahkoja) mielipiteitä tai periaatteita juuri ollenkaan? Minulla on tällainen mies.

En aluksi huomannut asiaa, sillä olen itse sellainen "saarnaaja" monen asian suhteen (kannatan esimerkiksi vahvasti homojen adoptio-oikeutta). Mieheni myötäili aiemmin minua tosi paljon, ja erehdyin luulemaan että olemme samaa mieltä asioista.

Nyt myöhemmin olen huomannut että moni asia on miehelle ns. "ihan sama". En minunkaan periaatteet erityisen vahvasti elämässäni näy, mutta pystyn kyllä asioista puhumaan ja perustelemaan mielipiteeni vahvastikin. Mieheni on alkanut näyttää silmissäni jotenkin välinpitämättömältä ja omaan napaan tuijottajalta, kun ei ole kiinnostunut asioista jotka eivät kosketa häntä. Esimerkiksi homojen adoptiosta ei ole mitään mieltä, koska asia ei vain kiinnosta. Ja tämä on siis vain esimerkki monien joukossa, tietenkin ymmärrän että jokin yksittäinen asia ei kaikkia kiinnosta.

Ainut asia minkä suhteen mieheni on melko intohimoinen on ahkeruus. Hänen mielestään hyvä ihminen keskittyy tekemään ahkerasti töitä. Hieno periaate tämäkin toki on, mutta en silti pysty arvostamaan sitä että homojen oikeudet, rasismi ja monet muut maailman ongelmat eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Vaikea siitä on saada keskustelua aikaiseksi. Hyväksyisin mielihyvin myös omistani eriävät mielipiteet, mutta pahempi on kun mielipiteitä ei yksinkertaisesti ole. Kun otin puheeksi rasismin, mies sanoi ettei ole ajatellut asiaa koska se ei koske häntä eikä se siis häntä kiinnosta. Siitäkään ei välitä että miesten palkat ovat usein naisten palkkoja suuremmat, koska ei koske häntä.

Tavallaan voisi kai sanoa, että jos jokin paha ei tapahdu hänelle, ei se hänen silmissään ole huomionarvoinen asia, vaan jotain kaukaista jonka ei tarvitse kiinnostaa häntä. Kun kerroin kuulleeni, että tuttavamme mies on väkivaltainen, mieheni tokaisi vain että kaikkeen naiset suostuvatkin ja että oma syy väkivalta on, jos ei eroa. Mutta perheväkivallasta yleisemmin keskustelua ei saanut aikaan, ja mies unohti saman tien tuttavamme tilanteen. Ihan kuin se ei olisi hänestä edes väärin.

Miten suhtautuisitte tällaiseen? Tunnetteko tällaisia ihmisiä? Uskokaa pois, että tämä alkaa rasittaa. Onneksi sentään oman perheen asioista mies on kiinnostunut. Koska ne asiat koskevat juuri häntä...

Älä ota kantaa mihinkään mikä ei sinua koske. Jos et mene politiikkaan tai muuten aktivistiksi niin älä ota asioihin kantaa. Miksi ottaa kantaa asioihin jos et edes aio tehdä mitään asioiden eteen? Sellaiset ihmiset on kaikista pahimpia. Selitetään ja valitetaan asioista: nälänhädästä, homojen oikeuksista, rasismista jne. Sitten ne ei kuitenkaan itse tee asialle mitään. Enkä tarkoita 50 euroa kuussa afrikkaan vaan kunnon tekemistä. Liittykööt hyväntekeväisyysjärjetöihin, menkööt politiikkaan ...

keskustelemassa ja mietin paljon kaikkea. Luen lehteni huolella, katson dokkareita ja luen kirjoja.

Eksäni mielestä oli kivempi jutella urheiluvälineistä ja katsoa urheilua telkkarista.

Erosimme juuri ja vain ainoastaan siksi. Erotessammekaan miehellä ei tuntunut oikein olevan mielipiteitä suhteestamme, elämästämme yhdessä tai siitä, että pitäisikö meidän jatkaa.

Olen vieläkin vähän katkera, koska ero jäi täysin harteilleni, enkä vieläkään tiedä mitä mies ajatteli silloin.

Nyt kun tuon sanoit niin tajusin että minä olen oikeastaan tehnyt kaikki suhteeseemme liittyvät päätökset :O Odotin aikani mm. ensisuudelmaa, keskustelua siitä että seurustellaanko ym, ja lopulta kaikki tapahtui minun aloitteestani ja tapahtuu edelleen. Mies ei juuri tee aloitteita edes seksiin :s Olen itse voimakastahtoinen ja mies enemmän tottelijatyypiä, joten tämä tuskin meidän välillämme muuttuu, mutta jotain mielipiteitä odottaisin silti miehenkin omaavan.

AP

Pisti silmään odotuksesi "naista ei saa löydä" kommentista.. Saako miehelläsi sitten olla sinun mielipiteistäsi eroavia ajatuksia? Jospamies ei vaan viitsi vaivautua tästä syystä? Ja ehkä turha vauhkoaminen asioista jotka eivät koske häntä tai joille ei mitään voi on miehestä ajanhukkaa?

Epailematta et ainakaan hanen syvallisiin keskustelutaitoihin. Ehka miehessasi on kuitenkin jotain, mika on sinulle parisuhteessa viela tarkeampaa kuin puolison mielipiteet tai niiden puute?

Pisti silmään odotuksesi "naista ei saa löydä" kommentista.. Saako miehelläsi sitten olla sinun mielipiteistäsi eroavia ajatuksia? Jospamies ei vaan viitsi vaivautua tästä syystä? Ja ehkä turha vauhkoaminen asioista jotka eivät koske häntä tai joille ei mitään voi on miehestä ajanhukkaa?

olen varmasti jollain lailla jyrä, mutta kuten sanoin aiemmin, olisin iloinen myös niistä vastakkaisista mielipiteistä. Niistähän vasta puhuttavaa saisikin! Eli kyllä ongelma oikeasti on se että mielipiteitä ei ole, ei se että ne olisivat vääränlaisia. Eikä vauhkotakaan tarvitse, olisi vain kiva tietää mitä mies asioista ajattelee. Esimerkiksi niistä homojen oikeuksista tai rasismista voisi saada kiinnostaviakin keskusteluja, enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä miten jollain ihmisellä ei näistä melko yleisesti keskustelluista aiheista ole mitään ajatuksia.

Sitä kyllä odotan ihan jokaiselta mieheltä (ja naiselta) ettei perheväkivaltaa hyväksytä, siitä mielipiteestä ei uskoakseni edes voi keskustella?

AP

Luuletko, ap, että voimakastahtoinen ja voimakkaita mielipiteitä omaava mies kestäisi sua?

Epailematta et ainakaan hanen syvallisiin keskustelutaitoihin. Ehka miehessasi on kuitenkin jotain, mika on sinulle parisuhteessa viela tarkeampaa kuin puolison mielipiteet tai niiden puute?

yhteisiä harrastuksia, mm. eräs liikuntaharrastus, josta riittää aina puheltavaa. Mieheni on myös erittäin perhekeskeinen. Kuten sanoinkin, oman perheen asiat kiinnostavat häntä erittäin paljon ja tiedän ettei hän koskaan jättäisi minua pulaan tai muuten huomiotta. Kuitenkin heti jos puheenaiheita yrittää laajentaa oman arkemme ulkopuolelle, nousee miehestäni esille se jörö tuppisuu, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään.

AP